Hyppää pääsisältöön

Iiro Rantalan mylly jauhaa Gershwiniä

Pianisti-säveltäjä Iiro Rantalalla on paljon pyrintöjä taidemusiikin raja-aitojen tällä puolen, ja niissä erääksi yhteistyökumppaniksi on vakiintunut Bremenin Deutsche Kammerphilharmonie. Edellisellä yhteislevyllä Rantala höysti omia kappaleitaan Mozartin pianokonsertolla, kun taas uutuusjulkaisulla preludina toimii George Gershwinin pianoklassikko Rhapsody in Blue. Muuten reseptiä ei juuri ole peukaloitu, ja miksi pitäisikään.

Iiro Rantala playing Gershwin
Iiro Rantala playing Gershwin Uudet levyt

Rhapsody in Bluesta riittää isojen amerikkalaisten orkesterien tirisevänmehukkaita versioita, joissa jazz yhdistyy klassiseen vähintään yhtä luontevasti kuin Iiro Rantalan elämässä. Bremenin soittoniekkojen sävykirjo, svengi ja hehku eivät tällä kertaa riitä kärkitulkintojen joukkoon, mutta Rantalan kumivasaramainen, tunnistettavan energinen tyyli tuottaa aivan tarpeeksi lisäarvoa, ja ainakin toinen kulmakarvani kohosi, kun Rantala intoutui improvisoimaan läpisävellettyyn musiikkiin.

Levylle valikoituneet Rantalan omat kappaleet ovat tuttuja aiemmilta levyiltä, paitsi yksi uusi tango, joka kuulostaa Iiro Rantalan tangolta. Orkesterisovituksissa Rantala on käyttänyt luottomiehiään: Jaakko Kuusiston ja Teppo Ali-Mattilan rinnalle on tullut Oliver Groenewald, ja tuloksena on luontevaa third stream -sointia taidemusiikkiorkesterin osaamisen rajoissa. Rantalan musiikille olennaiset aksentit orkesteri hoitaa tarkemmin kuin edellisellä levyllä, ja kompeissa alkaa olla amerikkalaisen studio-orkesterin röyhkeää massaa.

Vaikka Rantalan sävelkynä tuottaa omaan makuuni melko kantikasta tavaraa, niin onhan se vaihtelua löysään perusjatsiin ja kelpaa oivallisesti materiaaliksi taidemusiikkiyhteistyöhön, jossa kaikki ovat mukavuusalueensa reunalla. Parin kuuntelun jälkeen kappaleiden saumat alkoivat tosin mielikuvissani irvistellä kuin elementtitaloissa.

Levyn paras ja melkeinpä ainoa uutuus on viulisti Antti Tikkanen, joka konserttimestarin penkiltä hoitaa monta merkittävää sooloa. Tikkanen on Rantalan ja taidemusiikin väliin tavallaan parempi silta kuin vaikkapa Pekka Kuusisto, koska Tikkasen tyyli on klassisempi, mutta joustoa riittää suuntaan jos toiseenkin. Hard Score -kappaleen soolon Tikkanen hoitaa erittäin katu-uskottavasti ja Freedomin soolossa hänen plastisuutensa tasapainottaa Rantalan kulmikkuutta. Gershwinin Porgy and Bess -sarjassa Tikkanen on erityisen kotonaan, mutta Heifetzin sovituksen virtuoosielementit ja etenkin pariäänet jäävät hiukkasen ohuiksi.

Tälläkään uutuuslevyllä en siis varauksetta innostu Rantalan pianismin kaikista sävyistä tai rohkeasta uudistumisesta, mutta ihailen työteliäisyyttä ja näkemyksellisyyttä. Yhdessä ACT-levymerkin kanssa hän tietää mitä tekee ja tekee sitä paljon.

"Iiro Rantala playing Gershwin". George Gershwin: Rhapsody in Blue; Porgy and Bess Suite. Iiro Rantala: Musiikkia, sov. Jaakko Kuusisto, Oliver Groenewald ja Teppo Ali-Mattila. - Iiro Rantala, piano, ja Deutsche Kammerphilharmonie Bremen/Jonathan Bloxham, sekä Antti Tikkanen, viulu. (ACT 9893-2)

Kuuntele Uudet levyt 28.1.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Bachia vereslihalla mutta puhuttelevasti

    Levyarvostelu

    Thomas Zehetmair levytti Johann Sebastian Bachin sooloviulusonaatit ja -partitat ensimmäisen kerran vuonna 1983, nuorena miehenä, huikean uransa alussa. Nyt hän on palannut saman ohjelmiston pariin, mutta soittaa barokkiviulua, ja on villimpi ja vapaampi kuin osasi nuorena olla.

  • Janne Marja-ahon laulukarisma kantaa Brelistä barokkiin

    Levyarvostelu

    Janne Marja-aho on näyttelijä, tanssija ja koreografi, mutta barokkiyhtye Cornucopian kanssa hän on tehnyt uuden levyn laulajana. Otsikolla "Minä olin yö" Marja-aho yhdistää Jacques Brelin lauluja barokin lauluihin - ja onnistuu.

  • All male panel täyttää akustisen tilan

    Levyarvostelu

    Pianisti Joonas Ahonen, viulisti Antti Tikkanen ja sellisti Markus Hohti muodostavat all male panelin nimeltä Rödberg-trio. Kolmikko osallistuu Suomen taidemusiikkielämää kuohuttaneeseen tasa-arvokeskusteluun Alban julkaisemalla uutuuslevyllä, jolla kuullaan pianotriot sekä Fanny että Felix Mendelssohnilta. Levyn eräänä tarkoituksena on antaa kuulijalle eväät patriarkaatin saneleman kaanonin uudelleenarvioimiseen, mutta eväitä mutustellessa huomio kiinnittyy etenkin vuoden 1828 wieniläiseen Böhm-flyygeliin.

  • Pianotriolla Vasksin musiikki viiltää terävämmin

    Levyarvostelu

    Peteris Vasks on Latvian ja varmasti myös levy-yhtiö Ondinen soitetuin nykysäveltäjä. Vasksin mystisen minimalismin sointuisa pehmeys sopii suuren yleisön makuun, mutta sen kovasta ytimestä löytyy materialismin ja henkisen tyhjyyden kritiikkiä. Uudella levyllä Vasksin musiikkia soittaa pianotrio Palladio, ja karuudellaan kokoonpano varmistaa, ettei Vasksin ydin peity höttöisten sointikenttien alle.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua