Hyppää pääsisältöön

Taiteellinen epäyhtenäisyys on huonoa brändityötä Sibelius-Akatemialle

Helsingissä on meneillään SibaFest, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian oma festivaali. Sen teemana on tänä vuonna ihmisen ääni, etenkin yhdessä laulaminen. Festivaalin höysteeksi Sibelius-Akatemian oma levymerkki SibaRecords julkaisee levyn Aikojen ääni, jolle on koottu yhtyelaulumusiikin eri tyylejä esittäjistöiltä, jotka ovat Sibelius-Akatemiaa lähellä.

Aikojen ääni
Aikojen ääni Uudet levyt

Levyn kirjo ulottuu Club for Five -yhtyeen mikrofoniviihteestä perinteiseen Piae Cantiones -tunnelmointiin sekä MeNaisten etnolaulusta Signen avant-jazziin. Eniten aikaa saa Sibelius-Akatemian Vokaaliyhtye, joka kunnioittaa kuoroperinteitä esittämällä paitsi Alex Freemanin ja Matthew Whittallin sointuisaa nykymusiikkia, myös Fredrik Paciusta.

Vaikka SibaRecords on Taideyliopiston brändityökalu, se on ilokseni yleensä julkaissut taiteellisesti yhtenäisiä ja tinkimättömiä levykokonaisuuksia. Aikojen ääni -levy poikkeaa joukosta, eikä edukseen. Tavoitteena lienee kuvata Sibelius-Akatemian moniarvoista musiikkikoulutusta moniarvoisella levyllä, mutta minulle syntyy kuva musiikillisesta rikkonaisuudesta, joka pakotetaan samalle levylle ilman johtoajatusta. Kaikki yhtyeet ja teokset ovat erikseen aivan laadukkaita, mutta punaisen langan puuttuessa niiden ominaispiirteistä tulee karikatyyrejä, jotka irvailevat toisilleen. MeNaisten ugrijollotuksen etnopatina ja Signen taidelukiohempeily asettuvat vastakkain, samoin Club for Fiven makeat viihdekliseet ja Sibelius-Akatemian Vokaaliyhtyeen herraskaisuus.

Niinpä levy onnistuu epäonnistumaan paitsi taiteena myös mainoksena. Taideyliopistossa pitäisi tietää, että brändi rakentuu johdonmukaisella työllä. Tämä levy on kaikkea muuta, ja toivottavasti jää poikkeukseksi SibaRecordsin muuten tolkullisessa toiminnassa. SibaFestin konserttitarjonta muuten on erittäin moniarvoista, mutta koostuu taiteellisesti yhtenäisistä kokonaisuuksista.

"Voice of Generations - Aikojen ääni". Suomalaista lauluyhtyemusiikkia, säv. Aija Puurtinen, Josefiina Vannesluoma, Matthew Whittall, Alex Freeman, Fredrik Pacius, Anna-Kaisa Liedes ja trad. - Club for Five, Signe, MeNaiset, Sibelius-Akatemian Vokaaliyhtye/Nils Schweckendiek ym. (SibaRecords, SRCD-1025)

Kuuntele Uudet levyt 28.1.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Pieni mutta taidokas kokoonpano korostaa vokaalipolyfonian herkkyyttä

    Levyarvostelu

    New York Polyphony on renessanssin vokaalipolyfoniaan erikoistunut mieskvartetti, joka pystyy esittämään neliäänistä, korkeaakin satsia musiikin vaatimalla kirkkaudella ja yhtenäisyydellä. Maailmanluokan osaaminen on tarpeen, koska paastonajan levyllään yhtye esittää Francisco de Peñalosan ja Pedro de Escobarin tunteikasta mutta äärimmäisen herkkää polyfoniaa.

  • Kotoisan hallittu perheduo

    Levyarvostelu

    Sopraano Vilja Riutamaa ja kitaristi Matti Riutamaa ovat sisaruksia musikaalisesta perheestä. Nuorilla taiteilijoilla on toki itsenäiset urat, mutta yhteinen Duo Hermanchito lienee heille tärkeä projekti, ja kuulostaa siltä kuin sisarukset viettäisivät yhteistä iltaa rakkaimman musiikkinsa parissa, sanattoman yhteisymmärryksen vallitessa, mutta korkealla ammattitaidolla.

  • Jablonski ymmärtää Skrjabinin masurkat

    Levyarvostelu

    Frédéric Chopin on kaikkien pianosäveltäjien esikuva, mutta hänen merkittävä masurkkatuotantonsa ei saanut juurikaan jatkajia. Syynä lienee lajityypin etnisyys - myös taidemusiikiksi tyylitellyn masurkan on säilytettävä yhteys puolalaisiin juuriin. Aleksandr Skrjabin sentään sävelsi CD-levyllisen masurkkoja, ja Ondinen uutuudella ruotsalainen pianisti Peter Jablonski tekee kauniisti kunniaa lajityypin perinteelle.

  • Kahdeksan tuntia sivistynyttä ITE-musiikkia?

    Levyarvostelu

    Kaikhosru Shapurji Sorabji oli brittiläinen säveltäjä, pianisti, kriitikko ja erakkoeksentrikko, joka 1900-luvun alkupuolella työsti valtavan määrän pianomusiikkia post-myöhäisromanttiseen mutta moninaiseen tyyliin. Monia Sorabjin teoksia on pidetty mahdottomina soittaa, ei vain teknisesti vaan myös keston takia. Esimerkiksi Dies irae -teemaan perustuva muunnelmateos Sequentia cyclica on joidenkin mielestä Sorabjin paras, mutta kestää yli kahdeksan tuntia. Ahkera Sorabji-urakoitsija Jonathan Powell on nyt saattanut senkin levylle, joten entistä laajempi perehtyminen Sorabjin taiteeseen on nyt mahdollista. Mutta onko se suositeltavaa?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua