Hyppää pääsisältöön

Taiteellinen epäyhtenäisyys on huonoa brändityötä Sibelius-Akatemialle

Helsingissä on meneillään SibaFest, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian oma festivaali. Sen teemana on tänä vuonna ihmisen ääni, etenkin yhdessä laulaminen. Festivaalin höysteeksi Sibelius-Akatemian oma levymerkki SibaRecords julkaisee levyn Aikojen ääni, jolle on koottu yhtyelaulumusiikin eri tyylejä esittäjistöiltä, jotka ovat Sibelius-Akatemiaa lähellä.

Aikojen ääni
Aikojen ääni Uudet levyt

Levyn kirjo ulottuu Club for Five -yhtyeen mikrofoniviihteestä perinteiseen Piae Cantiones -tunnelmointiin sekä MeNaisten etnolaulusta Signen avant-jazziin. Eniten aikaa saa Sibelius-Akatemian Vokaaliyhtye, joka kunnioittaa kuoroperinteitä esittämällä paitsi Alex Freemanin ja Matthew Whittallin sointuisaa nykymusiikkia, myös Fredrik Paciusta.

Vaikka SibaRecords on Taideyliopiston brändityökalu, se on ilokseni yleensä julkaissut taiteellisesti yhtenäisiä ja tinkimättömiä levykokonaisuuksia. Aikojen ääni -levy poikkeaa joukosta, eikä edukseen. Tavoitteena lienee kuvata Sibelius-Akatemian moniarvoista musiikkikoulutusta moniarvoisella levyllä, mutta minulle syntyy kuva musiikillisesta rikkonaisuudesta, joka pakotetaan samalle levylle ilman johtoajatusta. Kaikki yhtyeet ja teokset ovat erikseen aivan laadukkaita, mutta punaisen langan puuttuessa niiden ominaispiirteistä tulee karikatyyrejä, jotka irvailevat toisilleen. MeNaisten ugrijollotuksen etnopatina ja Signen taidelukiohempeily asettuvat vastakkain, samoin Club for Fiven makeat viihdekliseet ja Sibelius-Akatemian Vokaaliyhtyeen herraskaisuus.

Niinpä levy onnistuu epäonnistumaan paitsi taiteena myös mainoksena. Taideyliopistossa pitäisi tietää, että brändi rakentuu johdonmukaisella työllä. Tämä levy on kaikkea muuta, ja toivottavasti jää poikkeukseksi SibaRecordsin muuten tolkullisessa toiminnassa. SibaFestin konserttitarjonta muuten on erittäin moniarvoista, mutta koostuu taiteellisesti yhtenäisistä kokonaisuuksista.

"Voice of Generations - Aikojen ääni". Suomalaista lauluyhtyemusiikkia, säv. Aija Puurtinen, Josefiina Vannesluoma, Matthew Whittall, Alex Freeman, Fredrik Pacius, Anna-Kaisa Liedes ja trad. - Club for Five, Signe, MeNaiset, Sibelius-Akatemian Vokaaliyhtye/Nils Schweckendiek ym. (SibaRecords, SRCD-1025)

Kuuntele Uudet levyt 28.1.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Maa oli Pietari Brahen luutunsoittoon sangen tyytyväinen

    Levyarvostelu

    1600-luvulla elänyt Pietari Brahe tunnetaan Suomen kuvernöörinä, joka laittoi hallintoa, kulttuuria ja arkielämää kuntoon sivistyneellä otteella ja siksi päätyi kansallisuusaatteen monumentiksi. Nykyajan musiikki-ihmisenä haluan ajatella, että Pietari Brahen suosio poliitikkona johtui siitä, että hän harrasti musiikkia. Brahen taidoista luutunsoittajana on jäänyt todisteeksi nuottikirja, johon hän kopioi suosikkikappaleensa opiskeluaikanaan Saksassa, ja Mikko Ikäheimon uutuuslevyn myötä pääsemme eläytymään nuoren Brahen musiikkimakuun.

  • Valoisa perusvigilia Latvian-tehtaalta

    Levyarvostelu

    Kaikki tietävät että Latvian radiokuoro on taitava, ja kaikki tietävät, että silloin tällöin se levyttää ortodoksista kirkkomusiikkia, jota Ondine innolla julkaisee. Siksi uusien levyjen tulvasta voisi perustellusti poimia jotain aivan muuta. Mutta toisaalta Latvian kuorotehtaan uusin valmiste, Aleksandr Gretshaninovin vigilia, on valonhohtoista, täyteläistä ja yksinkertaista kuoroherkkua, joka mainiosti sopii marraskuun lohtumusiikiksi.

  • Sibeliuksen pientä pianomusiikkia niin hyvin kuin se antaa myöten

    Levyarvostelu

    Suomalaisen kansallisromantiikan pienistä pianokappaleista on joskus vaikea ammentaa musiikkia, mutta pianisti Janne Mertanen on siinä onnistunut. Esimerkiksi Mertasen hiljattainen suursaavutus, viiden levyn Sibelius-boksi, on tyylikkäin, tasapainoisin ja musikaalisin katsaus Sibeliuksen opusnumeroituun eli varsinaiseen pianomusiikkiin. Nyt Mertanen on jatkanut projektia kaapimalla laarinpohjalta mukaan myös Sibeliuksen opusnumeroimattomia pianokappaleita. Mokomaa silppua ei Mertasen taikakosketuskaan muuta kullaksi, mutta musiikkia hän kaivaa esiin niin paljon kuin se on mahdollista.

  • Pehmeän luutun syleilyyn

    Levyarvostelu

    Ruotsalaissyntyinen luuttuguru Jakob Lindberg on saanut käsiinsä harvinaisen, ikivanhan luutun, jonka pehmeää, henkevää sointia olen aiemminkin ylistänyt Uudet levyt -ohjelmassa. Nyt Lindberg luuttuineen on tarttunut Bachin musiikkiin, mikä vaatii näkemyksellistä sovitustyötä. Lindbergin kokemus ja hänen luuttunsa erityinen sointi kuuluvat BISin julkaisemalla levyllä, mutta omassa levyhyllyssäni kilpailu on kovaa tälläkin erikoisalalla.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua