Hyppää pääsisältöön

DDR-taloon Helsingissä liittyy kiinnostavia ja haikeita muistoja

Roihuvuoriseuran toiminnanjohtaja Otto-Ville Mikkelä Keijukaistenpolku 4. kivitalon edessä.
Roihuvuoriseuran toiminnanjohtaja Otto-Ville Mikkelä Keijukaistenpolku 4. kivitalon edessä. Kuva: Raili Tuikka / Yle Roihuvuori,Otto-Ville Mikkelä,DDR-talo

Helsingin Roihuvuoressa sijaitsevassa vuonna 1956 rakennetussa talossa oli DDR:n lähetystön työntekijöiden asuntola. Kun Berliinin muuri murtui, talo tyhjeni yhdessä viikonlopussa.

- Tässä talossa asuivat käsittääkseni alemmat lähetystövirkailijat. Roihuvuoressa oli muitankin DDR:n omistamia asuntoja. Korkeammat lähetystövirkailijat asuivat isommissa asunnoissa Untuvaistentiellä ja Peukaloistentiellä, kertoo Roihuvuoriseuran toiminnanjohtaja Otto-Ville Mikkelä.

Varsinkin vanhemmat roihuvuorelaiset muistavat hyvin DDR-talon.

- Keijukaistenpolku 4:n talossa oli DDR:n lähetystön oma päiväkoti. Suomessa ei ollut käytössä tarhaunivormuja, mutta tähän päiväkotiin lapset talutettiin parijonossa univormut päällä. Tämä herätti paikallisissa asukkaissa paljon huomiota.

Talon ympärillä oli tiettävästi aidat. Lähetystön työntekijät istuttivat talon pihalle saksanpähkinäpensaita.

Berliinin muurin murruttua talossa asuneet työntekijät lähtivät pikaisesti katsomaan, mitä Saksoissa oikein tapahtuu. Saksojen yhdistyttyä talo oli autiona kolmisen vuotta, kunnes Helsingin kaupunki lunasti sen Saksalta kaupungin vuokrataloksi.

- Meillä on vanhoja valokuvia Roihuvuoren tapahtumista. Valokuvissa näkyy ihmisryhmiä, jotka näyttävät selkeästi pukeutumiseltaan itäsaksalaisilta. Talon rappukäytävissä on jokaisessa kerroksessa aikoinaan ollut lukollinen verkko-ovi. Jonkinlaista epäluuloa lienee ollut siis ilmassa, naurahtaa Mikkelä.

Mikkelä kertoo myös tavanneensa Roihuvuoressa asuneen suomalaisen Stasille raportoineen miehen.

- Roihuvuoressa asui aikoinaan vanhempi herrasmies, joka oli opiskellut Leipzigissä. Hän kertoi minulle käyneensä usein juhlissa tässä DDR:n lähetystötyöntekijöiden talossa. Hän kertoi myös aivan avoimesti olleensa Stasille ilmiantajana. Hyvin mielenkiintoinen talo siis. Voisi olla hyvä idea kiinnittää talon seinään kyltti kertomaan sen historiasta, sanoo Mikkelä.

Keijukaistentie 4 kivitalo
Keijukaistentie 4 kivitalo Kuva: Raili Tuikka Yle Roihuvuori,DDR-talo
  Kuvapari: Kerrostaloja rakentuvassa Roihuvuoressa v.1958: Keijukaistenpolku 4, 6, 8, 3, 5 ja 7  ja Satumaanpolku 3, 5 ja 7 sekä Keijukaistenpolku 1, 3 ja 4. Ilmakuva.
Kuvapari: Kerrostaloja rakentuvassa Roihuvuoressa v.1958: Keijukaistenpolku 4, 6, 8, 3, 5 ja 7 ja Satumaanpolku 3, 5 ja 7 sekä Keijukaistenpolku 1, 3 ja 4. Ilmakuva. Kuva: Heino Parkkari, Helsingin kaupunginmuseo/ Finna CC BY 4.0 Roihuvuori,Saksan demokraattinen tasavalta,DDR
Töiden jälkeen leirillä oli lounas, jota vain pinttyneimmät kommunistit söivät mukisematta.

Yle Radio 1:n Berliinin muurista 30 vuotta -lähetyksessä 9.11.2019 muisteltiin aikoja ennen muurin murtumista. Samalla kuulijoilta pyydettiin postikortitse muistoja DDR:n ajoilta. Lähetyksessä julistetun postikorttiarvonnan kirjavoittajat arvottiin DDR-talon edessä Helsingissä. Voittajat arpoi Roihuvuoriseuran toiminnanjohtaja Otto-Ville Mikkelä.

Postikortteja saapui nelisenkymmentä, joista kaukaisimmat tulivat Espanjasta ja Australiasta asti. Useissa postikorteissa oli kiinnostavia muistoja Saksan demokraattiseen tasavaltaan tehdyiltä matkoilta.

Roihuvuoriseuran toiminnanjohtaja Otto-Ville Mikkelä ja toimittaja Jukka Mikkola arpomassa DDR-kisan voittajaa
Roihuvuoriseuran toiminnanjohtaja Otto-Ville Mikkelä ja toimittaja Jukka Mikkola arpomassa DDR-kisan voittajaa Kuva: Raili Tuikka / Yle Otto-Ville Mikkelä,Roihuvuori,Jukka Mikkola

Arvonnassa Berliini- ja DDR-aiheisia kirjoja voittivat: Hanni Salovaara, Espoo (ensimmäinen palkinto), Jukka Kuopanportti, Kokemäki (toinen palkinto) ja Anja Fingerroos, Pirkkala (kolmas palkinto). Voittajille on ilmoitettu.

Näin muisteli arvonnan voittaja Hanni Salovaara kesäleiriään Werderissä DDR:ssä vuonna 1977:

"Olin kesällä vuonna 1977 kolmisen viikkoa Suomi-DDR -seuran järjestämällä kesäleirillä Saksan demokraattisessa tasavallassa. Ensimmäiset 10 päivää teimme maataloustöitä Werder-nimisessä pikkukaupungissa, joka sijaitsi lähellä Potsdamia. Loppuajan lomailimme Thüringer Waldin vuoristossa.

Meitä suomalaisia leirillä oli 30. Lisäksi oli oli tsekkiläisiä ja itäsaksalaisia korkeakouluopiskelijoita, joille maataloustyöt kuuluivat pakolliseen työharjoitteluun. Me suomalaiset olimme kaikki lukioikäisiä.

Asuimme piikkilanka-aidan ympäröimällä leirialueella valkoisissa majoissa, kukin kansallisuus omassaan. Leirin portilla pienessä kopissa vartioivat saksalaiset pojat, joilla oli aina Freie Deutsche Jugend -paita yllään. Leiriltä poistuessa piti kirjoittaa vartiokopissa olevaan päiväkirjaan nimensä, ryhmänsä nimi, lähtöaika, minne meni sekä palatessa paluuaika.

Herätys oli joka aamu kello neljä. Työaika oli klo 6-12, minkä jälkeen loppupäivä oli vapaa. Töiden jälkeen leirillä oli lounas, jota vain pinttyneimmät kommunistit söivät mukisematta. Yleensä oli jotain samaa lientä, jossa lillui perunoita tai sitten outoja lihapalleroita. Jälkiruokana oli kuivettunutta vanukasta sokeriliemessä.

Viikonloppuisin meillä ei ollut töitä, ja leirillä järjestettiin silloin diskoja ja muita mukavia illanviettoja. Silloin tutustuimme etupäässä saksalaisin leiriläisiin. Heidän kysymyksensä olivat yleensä samat: ”Missä maissa olette käyneet? Mitä auto- ja tupakkamerkkejä Suomessa on? Oletteko kommunisteja? Miksi tulette kasvimaalle farkuissa, nehän ovat juhla-asu?"

Postikortteja
Postikortteja Kuva: Jukka Kuosmanen / Yle postikortit,jukka kuosmanen
  • Tatuointi on kantajalleen ikuinen, mutta taideteoksena lyhytikäinen

    Tatuoinneissa näkyy erilaisia tyylisuuntia ja muoteja.

    Tatuoinnin ottaminen sattuu ja teon peruuttaminen on hyvin vaikeaa. Tatuointi on merkki, jolla halutaan kertoa asioista, jotka ovat kantajalleen elinikäisesti tärkeitä. 80-luvun puolivälissä tatuointeja alkoi näkyä tuttavapiiriini kuuluvilla henkilöillä, myös naisilla. Tatuoinnit kiinnostivat, koska niihin liitettiin edelleen normiyhteiskunnan reunalla tai ulkopuolella elämisen leima.

  • Avaruusromua: Unelmia, epävarmuutta vai paratiisi?

    Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi?

    Hän luuli tavallisia majataloja lumotuiksi linnoiksi. Hän luuli lampaita kääpiöiksi ja tuulimyllyjä jättiläisiksi. Jostakin syystä sadan vuoden takainen, Maria Åkerblomin johtaman uskonlahkon tarina tuo mieleen Don Quijoten, ja päinvastoin. Mitä nuo tarinat kertovat? Mitä ne tarjoavat? Unelmia, turvaa ja pelastusta? Pyhyyttä, pelkoa ja ekstaasia? Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Katkeroidu elämälle ja riitele perinnöstä Vartion mestariteoksen hengessä – osallistu Lukupiiriin!

    Osallistu keskusteluun tai soita studioon la 28.3. klo 19!

    Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta. Marja-Liisa Vartion romaania on pidetty yhtenä suomalaisen modernin kirjallisuuden merkkiteoksena. Kirjan kahden onnettoman, rakkautta vaille jääneen naisen tarinan, voi hyvin lukea feministisenä kannanottona.

  • Koronasta bamlataan eri tavalla Stadissa kuin landella

    Slangista ja koronasta on erilaisia fiiliksiä.

    Jengillä on snadisti erilaiset vibat slangin oikeaoppisuudesta, kuten tällä hetkellä myös koronaepidemiasta. Aristoteleen kantapään toimittaja funtsi, että koska tilanne maailmassa ei ole just nyt yhtään kliffa, täytyy koronasta skrivaa myös omalla slangilla.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri