Hyppää pääsisältöön

Häpeä estää äitejä puhumasta lapseen kohdistuvasta väkivallasta: ”Kukaan ei uskoisi, mikä raivotar olen kotona”

Anonyymi kuva, Leikkipuisto Arabia, 29.09.2016.
Ammattilaiset saattavat vähätellä äidin huolta omasta väkivaltaisuudesta lapsiaan kohtaan. Huolen ohittaminen saattaa vain pahentaa tilannetta. Anonyymi kuva, Leikkipuisto Arabia, 29.09.2016. Kuva: Yle/Jari Kovalainen lapsi

Lapseen kohdistuva aggressio tulee monelle äidille yllätyksenä. Häpeä ja syyllisyys estävät hakemasta apua, ja joskus naisten tunteita myös vähätellään.

– Tarvitaan varhaisempaa ongelman tunnistamista ja siihen puuttumista. Ikävistä tunteista pitäisi puhua enemmän niin vanhempien kesken kuin neuvoloissa ja varhaiskasvatuksessakin, sanoo Maria Akatemiassa ehkäisevän väkivaltatyön vastaavana työskentelevä Hanna Kommeri.

Kommeri puhui naisten fyysisestä ja henkisestä väkivallasta lapsia kohtaan Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanainen -ohjelmassa Yle Puheessa.

– Aika usein kuulee lauseen, että kukaan ei voisi uskoa, millainen raivotar olen kotona. Aina rauhallista ja asioistaan hyvin suoriutunutta ihmistä voi hämmentää, miten voimakkaita tunteita äidiksi tuleminen herättää.

Henkisen väkivallan tunnistaminen vaikeaa

Maria Akatemia pyrkii tuomaan esiin naisten tekemää väkivaltaa nyt Väkivalta ei lopu vaikenemalla -videokampanjallaan, jotta väkivaltaisia piirteitä itsessään huomaavat naiset löytäisivät paremmin apua.

Fyysinen väkivalta on helpompi tunnistaa, mutta henkistä väkivaltaa eivät tunnista aina ammattilaisetkaan. Se voi myös viivästyttää avun hakemista.

Kun yrittää pärjätä liian pitkään yksin, voi tapahtua vaikka ensimmäinen lyöminen― Hanna Kommeri

Maria Akatemiasta apua hakevat naiset osaavat Kommerin mukaan jo nimetä käytöksensä joko henkiseksi tai fyysiseksi väkivallaksi, tai he ovat huolissaan siitä, että voisivat tehdä lapselleen jotain.

– Äiti on voinut huomata, että hän vaikkapa pukemis- ja siirtymätilanteissa hermostuu lapselleen aina kohtuuttomasti: esimerkiksi pukee lasta rajusti tai puhuu tälle mitätöivästi ja alistavasti.

Kommeri muistuttaa, että kaikilla menevät joskus hermot, eikä vanhemman suuttuminen ole aina pelottava tapahtuma. Raivoaminen on henkistä väkivaltaa silloin, kun viha on niin hallitsematonta, että tilanne tuntuu turvattomalta sekä lapsesta että äidistä.

– Äiti voi kuvata, että hetki on ollut musta tai punainen tai valkoinen, oikea tunnetsunami, joka vyöryy yli.

– Silloin on viisasta soittaa joko ystävälle tai ottaa yhteyttä Maria Akatemian chattiin tai puhelimeen, Kommeri kehottaa.

Omat kokemukset vaikuttavat

Äidin ikäviä tunteita saatetaan esimerkiksi neuvolassa vähätellä tai panna väsymyksen piikkiin. Tutkimusten mukaan kohtaamattomuus pahentaa häpeän tunnetta ja nostaa riskiä toimia vakavammin väkivaltaisesti.

– Vähättelyllä voi olla hyvä tarkoitus, mutta olisi viisaampaa tehdä jatkokysymyksiä: mitä niissä tilanteissa tapahtuu, jotka vanhempaa huolestuttavat.

– Pitäisi kysyä myös vielä enemmän siitä, onko vanhemmalla riski jäädä arjessa yksin tai onko hänen elämäntarinassaan jotain, joka huolestuttaa.

Kommeri kertoo, että todennäköisyys lapseen kohdistuvaan väkivaltaan on moninkertainen, jos vanhemmalla itsellään on väkivallan kokemuksia taustalla.

– Jos on aina pitänyt olla kiltti ja reipas tyttö, eikä ole saanut olla vihainen, voi olla vaikea suhtautua oman lapsensa raivoamiseen.

Vertaisryhmissä vahvistetaan hyvää

Maria Akatemiaan ottaa tyypillisimmin yhteyttä kuormittunut äiti, jolla on kotona sekä vauva ja taapero. Ohjatuissa vertaisryhmissä pohditaan, mitä äidin vihan ja aggression tunteiden taustalla on.

Jokaisessa väkivaltaisesti toimivassa naisessa on sisällä haavoitettu pikkutyttö. Yritämme tutustua siihen pikkutyttöön ja ymmärtää, mistä väkivaltaisuus johtuu.― Hanna Kommeri

Samalla vertaisryhmissä tuetaan vahvempaa itsearvostusta ja sitä, että äiti osaa toimia väkivallattomasti jatkossa.

– Me etsimme äidin voimavaroja ja vahvistamme sitä hyvää, mikä äidissä on, kun hän on tiedostanut ongelman, Hanna Kommeri sanoo.

– Siinä hetkessä, kun ymmärtää, että tarvitsee apua, on todella paljon toivoa.