Hyppää pääsisältöön

Rosa Liksom: Tämä on ensimmäinen ja viimeinen dokumentti minusta

Rosa Liksom
Rosa Liksom Kuva: Laura Joutsi / Yle Rosa Liksom

Rosa Liksomille on rankempaa olla kameran edessä kuin sen takana: "Kuvauksissa ajattelin, miten kohtauksen tekisin, mitä kysyisin tai minkä kuvakulman valitsisin."

Teksti: Rosa Liksom

Kirjoitin ensimmäisen julkaistun stoorin yli neljäkymmentä vuotta sitten. Se on myös ensimmäisen kirjani Yhden yön pysäkki ensimmäinen ”novelli”. Ensimmäiset piirustukset tein samaan aikaan ja ne päätyivät kirjan kanteen. Kun olin täyttänyt kuusikymmentä, sain Yleltä kutsun tulla mukaan suomalainen kirjailija -ohjelmasarjaan.

Päätin, että nyt juuri on sopiva aika tehdä ensimmäinen ja viimeinen dokumentti Rosa Liksomista. Olen tehnyt itse pari dokumenttia ystävistäni ja siksi tiesin, että kuvauksia on paljon ja vain pieni osa materiaalista tulee lopulta mukaan.

Kun leikkiin on lähtenyt, se on hyvä myös kestää.

Dokumentin tekeminen vaatii kohteelta paljon aikaa, tilaa, kiireettömyyttä, rauhaa, rohkeutta ja kärsivällisyyttä. Monia otoksia joudutaan väistämättä ottamaan useaan kertaan. Moni asia onnistuu ja moni menee pieleen. Se turhauttaa ja rassaa. Mutta kun leikkiin on lähtenyt, se on hyvä myös kestää. Jos kohde ei luota ohjaajaan ja työryhmään, dokumentista ei tule kohteensa näköistä. Tästä tuli juuri kohteensa näköinen ja oloinen.

Kuvasimme dokumenttia vuoden. Usein paikalla oli kuvaaja, ohjaaja ja toimittaja eli ryhmä oli pieni ja juuri siksi tunnelma kuvauksissa pysyi hyvänä. Usein unohdin koko kameran, mikä näkyy lopputuloksessa.

Kameran edessä oleminen on rankempaa kuin kameran takana. Monesti kuvauksissa ajattelin, että jos itse toimisin ohjaajana, miten tämän kohtauksen tekisin. Jos olisin itse toimittajana, mitä kysyisin. Jos kuvaisin, minkä kuvakulman valitsisin. Kuvaukset ovat yksi osa dokumentin tekoa.

Tarvitaan lisämateriaalia. Lapsuudenkuvia minulla on paljon, koska sekä isäni että vanhin veljeni harrastivat valokuvausta. Itse olen kuvannut ystäviäni ja elinpiirejäni koko elämäni. Niiden etsiminen oli varsinainen projekti, onneksi ohjaaja suoritti valinnan.

Olin todella hämmästynyt, miten paljon ohjaaja löysi Ylen arkistoista vanhaa kuvamateriaalia ajalta, jolloin en ollut vielä kirjailija. Yhtäkään niistä en enää muistanut.

Ammatti: kirjailija Rosa Liksom

Siperian rata, pohjoisen tarinat ja työ nuorten tutkinta-asemalla tekivät Rosa Liksomista kirjailijan. Uudessa henkilökuvassa Liksom nauraa nuorelle itselleen, saa tohtorinhatun ja kuulee tyttärensä tiukan analyysin. Ja nauraa lisää. Dokumentti on kuvattu vuoden 2019 aikana. Toimittajina Laura Joutsi ja Anna Tulusto, ohjaus Laura Joutsi. Tuottaja Marjaana Mykkänen.

  • Tatuointi on kantajalleen ikuinen, mutta taideteoksena lyhytikäinen

    Tatuoinneissa näkyy erilaisia tyylisuuntia ja muoteja.

    Tatuoinnin ottaminen sattuu ja teon peruuttaminen on hyvin vaikeaa. Tatuointi on merkki, jolla halutaan kertoa asioista, jotka ovat kantajalleen elinikäisesti tärkeitä. 80-luvun puolivälissä tatuointeja alkoi näkyä tuttavapiiriini kuuluvilla henkilöillä, myös naisilla. Tatuoinnit kiinnostivat, koska niihin liitettiin edelleen normiyhteiskunnan reunalla tai ulkopuolella elämisen leima.

  • Avaruusromua: Unelmia, epävarmuutta vai paratiisi?

    Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi?

    Hän luuli tavallisia majataloja lumotuiksi linnoiksi. Hän luuli lampaita kääpiöiksi ja tuulimyllyjä jättiläisiksi. Jostakin syystä sadan vuoden takainen, Maria Åkerblomin johtaman uskonlahkon tarina tuo mieleen Don Quijoten, ja päinvastoin. Mitä nuo tarinat kertovat? Mitä ne tarjoavat? Unelmia, turvaa ja pelastusta? Pyhyyttä, pelkoa ja ekstaasia? Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Katkeroidu elämälle ja riitele perinnöstä Vartion mestariteoksen hengessä – osallistu Lukupiiriin!

    Osallistu keskusteluun tai soita studioon la 28.3. klo 19!

    Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta. Marja-Liisa Vartion romaania on pidetty yhtenä suomalaisen modernin kirjallisuuden merkkiteoksena. Kirjan kahden onnettoman, rakkautta vaille jääneen naisen tarinan, voi hyvin lukea feministisenä kannanottona.

  • Koronasta bamlataan eri tavalla Stadissa kuin landella

    Slangista ja koronasta on erilaisia fiiliksiä.

    Jengillä on snadisti erilaiset vibat slangin oikeaoppisuudesta, kuten tällä hetkellä myös koronaepidemiasta. Aristoteleen kantapään toimittaja funtsi, että koska tilanne maailmassa ei ole just nyt yhtään kliffa, täytyy koronasta skrivaa myös omalla slangilla.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri