Hyppää pääsisältöön

Voiko 2020-luvulla draamassa olla onnellinen loppu? – tarkastelussa uutuuselokuva Pikku naisia ja tv-sarja The Affair

Nainen, mies ja nainen tuijottavat eteenpäin.
Helen, Noah ja Jo. Nainen, mies ja nainen tuijottavat eteenpäin. Kuva: 2018 SHOWTIME / 2019 Columbia Pictures Industries, Inc. / Antti Ollikainen / Yle KulttuuriCocktail,The Affair,Pikku naisia

Varoitus: tämä artikkeli sisältää juonipaljastuksia. Sekä Pikku naisia -elokuva että The Affair -tv-sarja päättyvät onnellisesti: päähenkilöt löytävät rakkauden. Molemmissa lopetus oikeutetaan tarinan sisältä käsin. Yritän ratkaista, kumpi teoksista on valinnoissaan rohkeampi.

Pitääkö onnellinen loppu erikseen selittää kunnianhimoisessa nykyfiktiossa? Tätä mietin, kun katsoin Greta Gerwigin ohjaamaa Pikku naisia (2019) ja viime marraskuussa päättynyttä The Affair -draamasarjaa (2014–2019). Näiden esimerkkien perusteella pitää.

Konstailematon loppu, jossa tarinan päähenkilöt ovat hengissä ja hyvillä mielin, voi vaikuttaa lapselliselta. Pitkään on ajateltu, että synkkyys ja epäselvyys jättävät aikuiskatsojalle enemmän pureskeltavaa. Sekin saattaa kyllästyttää, jolloin aletaan kaivata lisää toiveikkuutta.

Pikku naisia perustuu 150 vuotta vanhaan romaaniin, joten Gerwig on tehnyt omat ratkaisunsa sen päälle. The Affair taas on kovasti tätä päivää käsitellessään kaikkea mikä läheisimmissä ihmissuhteissa on vaikeaa.

Ensilmäyksellä Pikku naisia on tutunoloisesti maalauksellinen kuvaus Marchin perheestä, jonka äiti ja neljä tyttöä elävät Yhdysvaltain itärannikon pikkukaupungissa 1860-luvulla. Teini-ikäiset tytöt ovat taiteellisesti lahjakkaita ja haaveilevat kirjailijan, näyttelijän, pianistin ja taidemaalarin ammateista. Samaan aikaan ura jonkun vaimona näyttää ainoalta rationaaliselta vaihtoehdolta.

Sitten Greta Gerwig tekee varsinaisen temppunsa.

Sarah Treemin ja Hagai Levin luoman The Affairin alussa mies ja nainen pettävät puolisojaan äkkirakastumisen huumassa. Sarja seuraa avioliittojen hajoamista kaikkien neljän osapuolen näkökulmasta, näyttäen samoja hetkiä tapahtumassa hieman eri tavoin. Jää katsojan tulkittavaksi, miten asiat oikeasti menivät.

Tv-draama syrjähyppii monenlaisiin teemoihin, mutta loppuun asti seurataan Noahin (Dominic West) ja Helenin (Maura Tierney) suhdetta. Noah rikkoo perheensä pettämällä Heleniä, mutta heidän neljä lastaan sitoo pariskuntaa yhteen.

Uuden Pikku naisia -sovituksen vahvuus tulee siitä, miten Gerwig muovailee Louisa M. Alcottin romaania, ymppää siihen materiaalia Alcottin muista teksteistä ja pikkuisen myös omasta päästään. Ohjaaja kaivaa esiin romaanin todellisen hengen, joka on aikaansa edellä.

Gerwigin oivallus on leikata ristiin tyttöikää ja nuorta aikuisuutta. Esimerkiksi tytöistä tärkeimmäksi päähenkilöksi nouseva Jo (Saoirse Ronan) nähdään sekä intohimoisena nuorena idealistina että seitsemän vuotta vanhempana, käsikirjoitustaan kauppaavana kirjailijana, jonka mieltä aiemmat elämänvalinnat painavat.

Kahdessa aikatasossa liikkuvassa elokuvassa eletään Jon omaelämäkerrallista romaania todeksi (tyttövuodet) ja neuvotellaan samaisen romaanin kustantamisesta ja tarinan lopetuksesta (aikuisuus).

Sitten Gerwig tekee varsinaisen temppunsa. Hän haluaa säilyttää romaanin romanttisen lopun, mutta olla samalla vesittämättä kirjailijaltakin löytyvää ajatusta, että naiselle kuuluu vapaus seurata intohimoaan ja olla menemättä naimisiin. Gerwigin ratkaisu perustuu Louisa M. Alcottin omaan elämään ja tekee Josta vielä vähän enemmän kirjailijan alter egon.

Gerwig laittaa Jon myöntymään kustantajansa vaatimukseen, että romaanin lopussa naisen pitää mennä naimisiin. Siitä ohjaaja leikkaa takaisin varsinaiseen tarinaan, jossa Jo löytää miehen ja rakkauden. Jo noudattaa kustantajan toivetta, koska hän haluaa kirjansan menestyvän.

Näin elokuva tulee kommentoineeksi rakkaustarinoiden traditiota ja itseään – perinteinen romanttis-onnellinen loppu on hyväksyttävissä, jos sen voi perustella esimerkiksi myynnin edistämisellä. Romaanista tuttu loppu saa uuden sävyn tämän kerronnallisen silmäniskun takia.

The Affair -sarjasta tulee lopulta Helenin kasvutarina. Hän on rikkaan perheen tyttö, joka on opiskeluaikana rakastunut boheemi-hurmuri Noahiin. Helenissä on sekä viehätysvoimaa että supersuorittajan takakireyttä. Kun avioliitto hajoaa, alkaa hänen taipaleensa kohti täyttä itsenäisyyttä.

Sarjan viimeisellä kaudella kuva Noahista muuttuu. Aiemmin hän on näyttänyt virheitä tehneeltä ja niitä katuvalta perheenisältä, jolla on sydän paikallaan. Sitten hänestä, menestyneestä kirjailijasta, julkaistaan iso lehtiartikkeli. Siinä kuusi naista syyttää Noahia epäasiallisesta käytöksestä, yksi jopa seksiin painostamisesta. Noah kiistää syytökset ja Helen uskoo häntä, vaikka myös heidän aikuinen tyttärensä Whitney väittää isänsä katsovan naisia kuin saaliseläimiä.

Näkökulmakerronnan takia jää epäselväksi, kuinka syyllinen Noah lopulta on. Joka tapauksessa ahdisteluepäily tuhrii hänen hahmonsa.

Mitä tekee Helen? Nainen, jolla on nyt suuri sydän ja vahva tahto. Hän rakastuu uudestaan Noahiin, jonka aiemmat rakkaudentunnustukset hän on torjunut ykskantaan.

The Affairin viimeisellä tuotantokaudella käydään muutamissa jaksoissa tulevaisuudessa, 2050-luvulla. Sieltä käsin katsottuna Helenin ratkaisu saa oikeutuksensa. Vanha Noah köpöttelee Helenin haudalla ja tanssahtelee onnellisen näköisenä. Potentiaalinen #metoo-mies onnistuikin avioliitossaan toisella yrittämällä.

Elokuvan loppu horjahtelee.

Elokuva ja draamasarja tekevät siis samankaltaiset ratkaisut: nainen ja mies saavat lopussa toisensa, rakkaus voittaa ja tunnelma on onnellinen.

Niin taitava, elämäntäyteinen ja hieno kuin Gerwigin elokuva onkin, sen loppu horjahtelee. Rakkauslopun oikeuttaminen sillä, että se myy, tuntuu pohjimmiltaan kyyniseltä. Olkoonkin, että ajatus tulee kirjailija Alcottilta itseltään.

Gerwig tulee esittäneeksi, että kuten 1800-luvun avioliitto, myös 2020-luvun elokuva, on ennen kaikkea liiketoimintaa.

The Affair ei ole kauttaaltaan mestariteos, mutta sen parhaat osat ovat rautaisia. Aluksi ajattelin, että Helenin rakastuminen uudelleen pettäjämieheensä on väärä tapa päättää hieno sarja. Sitten muutin mieleni.

Sarjan tekijät olisivat voineet hyvin perustein ja varmuuden vuoksi tuomita ahdistelijaksi epäillyn päähenkilönsä. On kuitenkin rohkeampaa valita anteeksianto. Siitä seuraava onni tuntuu ihan oikealta.

Kommentit