Maailman ensimmäinen siviilikäyttöön tarkoitettu langaton viesti pelasti suomalaiskalastajat jäälautalta 120 vuotta sitten

Panssarilaiva "Kenraaliamiraali Apraksin" oli ajanut karille Suursaaren edustalla marraskuussa 1899. Talvi oli ennätyksellisen kylmä, joten laiva ei uponnut, vaan jäätyi kivikkoon kiinni.

Se ei hievahtaisikaan ennen kuin jäät sulaisivat.

Miehistöllä ei ollut hätää. Jäänsärkijä "Jermak", joka näkyy kuvassa, kuljetti Apraksinin liepeille avustustarvikkeita.

Mutta laiva rusentuisi, kun ahtojää alkaisi liikkua ja pakkautua. Vesi alkaisi tulvia jäiden sulaessa sisään.

Pelastusoperaatio kestäisi pitkälle kevääseen ja olisi säiden armoilla. Jermak ei voinut päivystää koko aikaa Apraksinin viererssä, joten ilman kunnollista viestiyhteyttä tehtävä oli erityisen haastava. Tieto mantereelle kulki saarelta postin hiihtäjien mukana. Kotkaan oli matkaa 50 kilometriä.

Panssarilaiva Apraksinista tuli Suomen suurruhtinaskunnassa julkinen huolenaihe.

Siitä uutisoitiin tammikuun 25. vuonna 1900 seuraavasti:

Aukko laiwan pohjassa laajenee laajenemistaan, ollen nykyään jo noin 21 jalkan pitkä ja 1 1/2-4 jalkaa leweä.
Pelastustöissä ei noudateta järjestystä ja johdonmukaisuutta: yksi tahtoo yhtä, toinen toista.
Jollei laiwaa saada irti ennen jäiden lähtöä, joka tapahtuu helmikuun puoliwälissä, woi sitä katsoa menneeksi kaluksi.― Uusi Suometar -lehti, 25.1.1900

Pietarissa ymmärrettiin kallisarvoisen panssarilaivan hätätilanne. Kului kuukausi ja huippumoderni ja rohkea ratkaisu viestintäongelmaan oli löytynyt.

Suomenlahdella oli taistelulaivoilla tehty hiljattain kokeita langattoman viestinnän parissa. Asialla oli ollut venäläinen fyysikko ja keksijä Alexandr Popov ja hän oli raportoinut sangen menestyksekkäitä tuloksia.

Popov tarjoutui "johtolangattomalla sähkölennättimellään" muodostamaan yhteyden karille ajaneen laivan ja mantereen välille.

Kronstadtin merisotakoulun opettajana toiminut fyysikko Popov oli rakentanut vuonna 1895 primitiivisen radiolaitteen, salamailmaisimen. Se osoitti ensimmäisenä maailmassa, että radioaaltojen välityksellä voidaan viestiä.

Vuonna 1900 oli tehty langattoman viestinnän kokeita jo ympäri maailmaa, mutta ne olivat olleet lyhyempiä matkoja ja pelkkiä testitilanteita.

Nyt oli tosi kyseessä.

Popovin keksimä langaton lennätinlaite tulisi niin kutsuttuun operatiiviseen siviilikäyttöön. Ensimmäisenä maailmassa, kuten myöhemmin on käynyt ilmi.

Popov sai ottaa Kotkaan mukaansa tutun työryhmänsä, jonka kanssa oli tehnyt aikaisempia kokeita. Ryhmä oli saanut Kronstadtin satamasta "sitä warten tarpeelliset ainekset ja työkalut", toisin sanoen antennimastot ja lennätinasemien tarvikkeet.

Kotkasta osa ryhmästä purjehti Jermakilla Suursaareen pystyttämään viestikeskusta, toinen porukka jäi Kotkan edustalla sijaitsevaan Kuutsaloon.

Homma ei kuitenkaan ollut yhtä selvä kuin testitilanteissa avomerellä.

Pisin matka, jonka ryhmä oli saanut yhteyden kantamaan taistelulaivojen välillä, oli 30 kilometriä. Nyt matkaa lennätinkeskusten välillä olisi yli 40 kilometriä. Se olisi ennätyksellisen pitkä matka radioaalloille. Antennin kantomatka olisi koetuksella.

Kuutsalossa lennätinkonttorin pystytys sujui ryhmältä totutusti ja kalliolle nousi aikaisempien kokeiden mukainen, 150 jalan (n. 46m) korkuinen radiomasto. Popov lähetti viestin Suursaareen, mutta vastausta ei tullut.

Yhteyttä yritettiin muodostaa useiden päivien ajan.

Tammikuun 31. vuonna 1900 Popov viestittää saarelle:

Tarkkailimme eilen yhteysmerkkejä, tuloksetta.― Alexandr Popov

Suursalosta ei kuulunut vastausta tähänkään viestiin.

Popov päätti korottaa mastoa. Näin kantomatka pitenisi.

Koska Kuutsalossa ei voitu olla varmoja, tulevatko viestit perille vai jäävätkö ainoastaan vastaukset saapumatta, sähkötettiin Suursaareen 3. helmikuuta varmuuden vuoksi:

Keskeytämme toistaiseksi kommunikaation, maston korottamisen vuoksi.― Viestiyritys Kuutsalosta Suursaareen 3.helmikuuta 1900

Vastausta ei kuitenkaan saapunut.

4.helmikuuta lähetettiin Kuutsalosta Suursaareen seuraava viesti: "175 -jalkainen masto valmis."

Mutta Suursaaresta ei edelleenkään kuulunut mitään. Syy ei ollut antennissa, mutta sitä ei Kuutsalossa voitu tietää.

Samana päivänä kun mastoa oli Kuutsalossa saatu korotettua, tuli langattoman yhteyden toimintakuntoon saamiselle vielä akuutimpi tarve.

Popov sai Kuutsaloon Pietarista kaapeliyhteyttä pitkin hätäsanoman:

Kotka, Suursaari, Jäänsärkijä Jermakin Komentajalle. Lavansaaren luona irronnut lautta, jolla 50 kalastajaa. Ryhtykää välittömiin pelastustoimenpiteisiin.

Nyt olivat ihmishenget kyseessä. Langaton yhteys saareen olisi saatava toimimaan ja pian.

Suomenlahden kalastajat asuivat talvella jäälle kuljetettavissa tilapäisasumuksissa. Kuvassa on hylkeenpyytäjien teltta Suursaaren edustalla kevättalvella 1924. Kalastajilla oli käytössä Suomenlahdella tavallisesti pienet kalamajat, eli niin kutsutut putkat, jotka vedettiin talven tullen reen päälle, ja hevosten vetämänä avomeren jäälle. Kalastajat asuivat majoissa arjet ja tulivat kotiin vain viikonlopuiksi.

Jää saattoi olla kestävän paksua, mutta jos merivirrat ja tuuli alkoivat liikuttaa jäätä, syntyi railoja, joiden yli ei päässytkään enää eteenpäin, saati takaisin kotiin päin.

Tällaisella valtavalla railojen ympäröimällä lautalla kalastajat todennäköisesti keskellä Suomenlahtea sijaitsevan Lavansaaren tuntumassa 4. helmikuuta vuonna 1900 ajelehtivat.

Kuutsalossa ei voitu aavistaa, että syy yhteyden toimimattomuuteen oli se, että Suursaaren asema ei ollut edelleenkään valmis eikä sen antenni pystyssä.

Jermak oli kuljettanut rakennustarvikkeet saarelle, mutta väki ei päässyt kantamuksineen rantautumaan noin vain.

Valtavat jäälohkareet olivat kasautuneet rannassa liukkaiksi jäävuoriksi, ja antennimastot oli aivan ensiksi raahattava niiden yli. Sen jälkeen vastassa oli korkea metsäinen kukkula, jonka pientä jäistä metsäpolkua pitkin tarvikkeet oli kuljetettava ylös. Pakkasta oli 27 astetta. Työkalut ja tarvikkeet kankeita, sormet kohmeisia.

Kaikki kynnelle kykenevät oli kutsuttava apuun, niin Apraksinin miehistö päällystöineen kuin saarelaisetkin.

Lopulta kukkulan päälle saatiin jäiden ja kinosten päälle pystytettyä lennätinkeskus antenneineen.

Ja kun Popov lähetti helmikuun viidentenä jälleen viestin Suursaaren, sieltä saapui myös vastaus. Yhteys oli hatara, mutta se toimi.

Popov oli riemuissaan, kaikki olivat innoissaan.― Ulla Maija Sievinen: Tarinoita ulkosaarilta

Popov välitti saman tien varsinaisen hätäsanoman – langattomasti. Se tavoittikin Jermakin vielä saman päivän iltana.

Jermak sattui olemaan panssarilaivan lähistöllä ja se lähti 6. helmikuuta aamuneljältä etsintämatkalle. Seuraavana päivänä se palasi mukanaan 27 kalastajaa, joista yksi oli nainen.

Muut kalastajat oli saatu turvaan joidenkin lähteiden mukaan muiden saarelaisten avulla.

Popov, Jermak, radioyhteys ja kalastajien pelastusoperaatio olivat sen verran merkittävä tapaus Neuvostoliitossa, että se kuvattiin vuoden 1959 postimerkkiin, joka julkaistiin Alexandr Popovin 100-vuotisjuhlapäivän kunniaksi.

Popov sähkötti, nyt jälleen kaapeliyhteyttä pitkin Kotkasta Pietariin:

Tänään olen saanut kaikki vastaussähkösanomat Suursaarelta. Kivi, jolla "Kenraaliamiraali Apraksinin" kylki oli kiinni, on poistettu. "Jermak" läksi tänä aamuna klo 2 merelle saattamaan apua tuuliajolla oleville kalastajille.― A. S. Popov.

Toisin kuin Popovin sähkeestä saattoi päätellä, panssarilaiva Apraksin ei kuitenkaan ollut vielä pelastunut. Se kökötti karikkoon kiinni jäätyneenä vielä monta kuukautta. Radioyhteyttä pidettiin yllä koko kevään, ja langattomia viestejä lähetettiin yhteensä 440. Vasta huhtikuussa Apraksin saatiin turvallisesti irti:

Kotkasta saapuneen telefooni-ilmoituksen mukaan kuuluu Suursaaren luona wiime syksynä karille joutuneen wenäläisen sotalaiwan "Apraksinin" pohja saadun niin tiiwistetyksi, että laiwa wiime keskiwiikko-aamuna olisi irroitettu karilta ja ankkuroittu lähelle onnettomuuspaikkaa 17 jalan wedelle, jossa pienempien wuotojen tiiwistystä jatketaan.― Wiipuri-lehti, 28.04.1900

Torpedokoulun opettaja Popov osoitti ensimmäisenä maailmassa, että kaksisuuntainen radioyhteys toimii luotettavasti käytännön siviliitilanteissa, äärimmäisen vaikeissakin olosuhteissa. Kuutsalon ja Suursaaren välisen yhteyden merkitystä ylistettiin jo aikanaan kansainvälisesti ja lehtori Popov sai Venäjälläkin tunnustusta, kun hänet kutsuttiin Pietarin sähköteknillisen koulun rehtoriksi.

Suomenlahden saaristolaiset eivät olleet 120 vuotta sitten lainkaan niin takapajuisia kuin ensin saattaisi kuvitella. Huippumoderni langaton yhteys tuli saaristolaisten kannalta todelliseen tarpeeseen ja radioasemat jätettiin paikoilleen. Kuutsalon konttori tosin päätettiin siirtää keväämmällä mantereelle ja Kotkansaareen nousi uuden aseman korkea antennimasto. Vuonna 1901 Popovin laitteella saattoi muodostaa langattoman yhteyden jo 150 kilometrin päähän.

Museoviraston kuvat hylkeenpyytäjistä Suursaaren edustalla ovat vuodelta 1924 ja ne ovat arkeologi ja tutkimusmatkailija Sakari Pälsin ottamia.
Asiantuntijana on toiminut sähkötekniikan professori Ari Sihvola.
Tarkennettu tietoa Suomenlahden talvikalastuksesta ja hylkeenpyynnistä, otsikkoa ja otsikkokuvaa muutettu ja lisätty postimerkkikuva 10.2.2020.

Lue lisää:

Suomalainen keksijänero patentoi maailman ensimmäisen kannettavan telefoonin – jo yli sata vuotta sitten

Suomea voi hyvällä syyllä kutsua langattomuuden kotimaaksi.