Hyppää pääsisältöön

Epäilyttävän uutta - rajatonta nykyklassista

Aki Yli-Salomäki
Aki Yli-Salomäki toimittaa Epäilyttävän uutta -sarjaa Aki Yli-Salomäki Kuva: Yle Kuvapalvelu / Jukka Lintinen Aki Yli-Salomäki,Epäilyttävän uutta

Ohjelmasarja Epäilyttävän uutta on kuuntelijalle kuin risteily musiikin uudelle valtamerelle. Oppaana matkalla on säveltäjä Aki Yli-Salomäki, jonka ideasta ohjelmasarja on syntynyt. Luentoja ei ohjelmassa kuulla, vaan musiikkia kuunnellaan rennolla ja uteliaalla otteella. Epäilyttävän uutta kuullaan Yle Radio 1:ssä helmi-maaliskuussa 2020. Yle Areenassa sarja on kuultavissa vuoden ajan.

Mikä on ohjelmasarjan ydinajatus?

Esitellä ja hahmotella uusimman taidemusiikin suuntaviivoja. Samalla tuoda esiin sellaisia sisältöjä, jota meillä ei ole juurikaan kuultu. Itse koen tämän musiikin olevan kestävän kehityksen musiikkia, joka rakentaa siltoja kohti laajempia kuulijakuntia. Ajatus on, että näistä kahdeksasta jaksosta syntyy nimenomaan toisiaan tukeva kokonaisuus.

Kenelle ohjelma on suunnattu?

Uteliaisuudesta ei liene haittaa. Oma ajatus olisi löytää yhteys niihin, joilla on ollut aivan tietynlainen kuva uudesta musiikin luonteesta. Tämä syntyy esimerkiksi, jos ainoastaan kuuntelee mitä kotimaisissa konserteissa ja nykymusiikkifestivaaleilla soitetaan. Ehkäpä soittamani musiikin kautta voi joillekin syntyä erilainen, hieman laajempi kuva.

Olet etsinyt ja kuunnellut ohjelmaa varten valtavan määrän uutta sävellettyä musiikkia ja moni säveltäjänimi on suurelle yleisölle tuntematon. Mitkä olivat sinulle itsellesi inspiroivimmat löydöt?

Kävin läpi kolminumeroisen määrän tallenteita. Yleensä yksi kiinnostava julkaisu on johtanut toisen pariin, mikä on palkitsevaa. On vaikea nostaa sieltä mitään yksittäistä teosta tai ajatusta - niitä oli niin monia. Esimerkiksi monissa aktiivisesti nykymusiikkiin keskittyvissä yhtyeissä muusikot myös säveltävät. Juuri muusikot tuntuvat rakentavan monia kiinnostavia uusia juttuja. Syntyy tekijöiden välistä dialogia, joka parhaassa tapauksessa tuottaa jotain kiinnostavaa ja arvaamatonta. Tästä kollektiivisuudesta on myös erillinen jakso.

Minkälainen tulevaisuuden kansainvälinen nykymusiikin kenttä on sinun mielestäsi?

Rikas, aktiivinen, innostava ja arvaamaton. Moni haluaa löytää ratkaisuja puiseviin ja luutuneisiin klassisen musiikin käytäntöihin. Uuden musiikin tekijät tuntuvat olevan ratkaisukeskeisiä. Jos yleisö on vieraantunut nykymusiikista, niin olisiko myös tekijöiden aika katsoa peiliin ja miettiä uusia ja uuden kuuloisia ratkaisuja?

Minkälaisen kuunteluohjeistuksen antaisit Epäilyttävän uutta -ohjelman yleisölle?

Fiilispohjalta. Musiikin kuuntelu on hyvin yksinkertaista puuhaa. Voi innostua tai olla innostumatta. Kaikki kappaleet eivät voi jokaista kiinnostaa, eikä pidäkään. Pieni kärsivällisyys voi siis olla myös tarpeen. Vaikka parhaillaan soiva kappale ei kiinnostakaan, niin ehkäpä sitten se seuraava. Myös teemoissa on valinnanvaraa.

Olet säveltäjä ja toisena työnäsi toimitat mm. Uudet levyt -ohjelmaa Yle Radio 1:ssä ja nyt tätä uutta ohjelmasarjaa Epäilyttävän uutta. Kuuntelet siis paljon ääniä ja musiikkia. Minkälaisesta musiikista erityisesti itse nautit, vai onko kaikki musiikin kuuntelu sinulle työtä?

No, olen rauhallisten äänimaisemien ja levollisten sointien ystävä, mutta se on tietysti vain yksi kerros. Hyvät ideat ja tuore ote kyllä iskee, on konteksti mikä tahansa. Edelleen ja kokoajan vastaan tulee musiikkia, joka aidosti säväyttää. Omassa kuuntelussa juuri kokemuksellisuus onkin keskiössä.

  • Enimmäkseen räminää

    Levyarvostelu

    Aapo Häkkisen johtama Helsingin barokkiorkesteri on levyttänyt Aeolus-merkille jo ison nipun Johann Sebastian Bachin cembalokonserttoja. Sarjan uusin, neljäs levy sisältää konserttoja kolmelle ja neljälle cembalolle, mikä tarkoittaa kunnon räminää, jonka seassa onneksi erottuu myös se musisoinnin ilo, jota Bach näillä konsertoilla aikanaan tavoitteli.

  • Herkullinen nykymusiikkikattaus Islannista, tähtenä Pekka Kuusisto

    Levyarvostelu

    Islannin sinfoniaorkesteri on jo jonkin aikaa esitellyt islantilaisen nykymusiikin parhaimmistoa ISO Project -levysarjalla. Havahduin tilanteeseen, kun seurasin viulisti Pekka Kuusiston edesottamuksia, hän soittaa sarjan tuoreimmalla levyllä Daniel Bjarnasonin viulukonserton solistina - ja hyvä että havahduin. Levyn mehukas moninaisuus osoittaa, että Bjarnasonin ja Anna Thorvaldsdottirin kansainvälinen menestys on vain osa Islannin nykymusiikin potentiaalista.

  • Konserttijazzia fasismin uhreille

    Levyarvostelu

    Toisen maailmansodan ja fasismin uhrien muistoksi on sävelletty paljon koskettavaa musiikkia, ja niin tekee myös jazzkitaristi-säveltäjä Ferenc Snetberger kitarakonsertossaan "In Memory of My People". Yhteislevy Keller-jousikvartetin kanssa sisältää muutakin musiikkia, jonka hiljainen, lohduton yleistunnelma huutaa ihmiskunnan syntejä, mutta tekee sen hieman liian hempeästi.

  • Miljoonasade ja Jyväskylä Sinfonia: Vakiintunutta laatua hiteissä ja sovituksissa

    Levyarvostelu

    Pitkän linjan hittikone Miljoonasade, Jyväskylän lahja Suomi-rockin pop-laidalle, on yhdistänyt voimat paikallisen sinfoniaorkesterin kanssa ja julkaissut ystävänpäiväksi levyn Askeleet kahdelle. Vanhoina huonoina aikoina rytmimusiikin ja sinfoniaorkesterin yhdistelmillä oli tapana luhistua esteettisesti, mutta sovittamisessa ja äänityksessä on sittemmin edistytty niin paljon, että rakennelmat pysyvät pystyssä - niin tälläkin kertaa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua