Luodaan laajoja, epätodellisia ja liikkuvia äänellisiä tiloja. Tehdään ääniä, jotka eivät muistuta minkään tunnetun akustisen soittimen ääntä. Muokataan noita ääniä monin tavoin, elektronisia keinoja käyttäen.
Näin syntyy kosminen musiikki. Tai kuten käsitteen alkukielellä sanotaan Kosmische Musik. Tuollaisia määritelmiä löysin kuvaamaan tuota ilmiötä, joka syntyi joskus 1960- ja 70-lukujen vaihteen Saksassa, tarkemmin sanoen Berliinissä. Kosmische Musik syntyi aikana, jolloin ei krautrockista puhuttu vielä mitään.
Eräiden lähteiden mukaan nimitys syntyi, kun Edgar Froese kirjoitti kosmisesta musiikista Tangerine Dreamin Alpha Centauri -albumin kansitekstissä vuonna 1971. Joka tapauksessa seuraavana vuonna, vuonna 1972, saksalaisella Ohr-levymerkillä ilmestyi kokoelma nimeltä Kosmische Musik, jolla olivat mukana Tangerine Dream, Klaus Schulze, Ash Ra Tempel ja Popol Vuh. Kaikki saksalaisen kosmisen musiikin legendoja.
Tangerine Dream Live on Austrian TV (1973):
Kirjassaan Krautrocksampler Julian Cope kuvailee, kuinka keskieurooppalainen elektroninen taidemusiikki, Elektronische Musik, vaikutti nuoriin saksalaisiin muusikoihin 1960-luvun lopulla. Cope sanoo esimerkiksi Karlheinz Stockhausenin olleen eräs kosmisen musiikin ja krautrockin historian keskeisimmistä hahmoista.
Nuoret muusikot tahtoivat kuitenkin erottautua tuosta sodanjälkeisen kokeilevan taidemusiikin perinteestä, hehän eivät kokeneet olevansa taidemuusikoita, vaan pikemminkin populaarimusiikin tekijöitä. Ja niinpä he alkoivat kutsua omaa musiikkiaan nimellä Kosmische Musik. Ja tottakai 1960-luvun loppupuolen psykedelialla ja tajunnanlaajennuksella oli osansa asiaan.
Popol Vuh: Improvisation (1971):
Artikkelissaan Kosmische Musik and Its Techno-Social Context Alexander C. Harden Surreyn yliopistosta kuvailee kuinka ilmiö syntyi 1960-luvun lopulla, sodanjälkeisen Saksan kulttuurisessa tyhjiössä. Sodan jälkeen syntynyt sukupolvi löysi itsensä tilanteesta, jossa kulttuurinen perintö oli haihtunut sodan myötä olemattomiin. Sotaa edeltänyt taide ei enää tuntunut relevantilta, siihen ei enää ollut paluuta. Se edusti toistaa aikaa, kadonnutta maailmaa ja kulttuuria.
Ensimmäinen sodanjälkeinen suuri maailmannäyttely Brysselissä vuonna 1958 esitteli tulevaisuuden estetiikkaa: Philips-yhtiön näyttelypaviljongissa soi Edgar Varesen elektroninen musiikki, ja kaiken kaikkiaan uskottiin tekniikan ja elektroniikan riemuvoittoon. Ihmiskunnan tulevaisuus oli sähköinen, ja suuntana oli avaruus.
Ja sinne suuntasivat myös muusikot. Sähkö ja avaruus olivat hedelmällinen yhdistelmä, oli sitten kyseessä maapallon ulkoinen tai ihmisen sisäinen avaruus. Elektroniikka tarjosi monia ennenkuulumattomia asioita. 1960- ja 70-lukujen vaihteessa psykedelia alkoi muuttua yhä sähköisemmäksi. Kosminen musiikki oli nimensä mukaisesti kosmista musiikkia. Ja sitä se on edelleen, puoli vuosisataa myöhemmin.
Täällä sitä tehdään edelleen: perinnetietoista ja luovaa kunnianosoitusta puolen vuosisadan takaiselle saksalaiselle Kosmische Musikille, ja niin muodoin myös krautrockille ja monille siitä versoneille ilmiöille. Kosmista musiikkia Suomen Turusta - E-Musikgruppe Lux Ohr:
E-Musikgruppe Lux Ohr on leijaillut kosmisissa pyörteissä jo kahdentoista vuoden ajan, ja tuon ajan pääosin nelimiehisenä. Tätä nykyä ryhmä on kolmihenkinen eli Pertti Grönholm, Kimi Kärki ja Ismo Virta. Yhtye kertoo Jaakko Penttisen jättäytyneen avaruusaluksen kyydistä ennen loppujarrutusta.
Mutta perille tultiin turvallisesti. Tupla-albumin Non plus ultra on masteroinut legendaarisesta saksalaisesta Grobschnitt-yhtyeestä tunnettu Eroc, joka on jo 1970-luvun alusta lähtien vaikuttanut saksalaiseen progeen ja krautrockiin äänittäjänä, masteroijana ja tuottajana.
Jos muistatte, niin Pluto ei enää ole planeetta. Se löydettiin vuonna 1930 ja sitä pidettiin pitkään aurinkokunnan yhdeksäntenä planeettana. 1990-luvulla Neptunuksen takaa kuitenkin löydettiin taivaankappaleita, joista osa oli vain vähän Plutoa pienempiä, ja yksi jopa Pluton kokoinen. Ja tämä johti siihen, että vuonna 2006 Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni (IAU) loi uuden määritelmän planeetoille. Tuon määritelmän mukaan Pluto ei enää ollut planeetta.
Asia nousee yhä esiin aina silloin tällöin. Kaikki eivät tunnu edelleenkään olevan samaa mieltä Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin kanssa. Tässä eräs todistuskappale. Musiikillinen sellainen. Esittäjä on plutoonplaneetta ja esitys on nimeltään Pluto on planeetta:
Experimental Summer Hits kirjoittaa musiikin saaneen inspiraationsa Yleisradion MOT-ohjelmaan liittyvästä broilerintuotantoa käsittelevästä artikkelista. "Ennen teurastusta hämmästyttävän suuri osa broilereista kuolee erilaisista syistä", hän kirjoittaa ja jatkaa että "alalla näihin yksilöihin viitataan non-startereina". Näin syntyi esitys nimeltä Non-Starters:
Baritonisaksofonisti Jonah Parzen-Johnson tulee Brooklynista, eikä esitä aivan perinteisintä jatsia, vaan yhdistelee musiikissaan monia elementtejä ja käyttää rohkeasti elektroniikkaa. Näin myös kolmannella albumillaan Imagine Giving Up.
Yhdysvalloista tulee myös Robert Scott Thompson, jonka kolmen albumin laajuista Pluviophilia-kokonaisuutta on jo ehditty Avaruusromuissa kuuntelemaankin. Aivan vuoden 2019 lopulla fyysisen julkaisunsa saaneen kolmen CD:n kokonaisuuden kolmannelle kiekolle on ilmestynyt muutama remiksaus projektin materiaalista. Alun perin kakkoskiekolla julkaistu Benign Now the Beatific Blue on mukana uutena miksauksena nimeltä Azure Mix.
The Unfolding - Themes and Variations on Niko Skorpion uusi albumi, joka julkaistiin joulukuussa, vuoden pimeimpänä aikana, talvipäivän seisauksen aikoihin. Nimi viittaa The Unfolding -nimellä esitettyyn installaatioon:
Installaatio tarjosi tilan sisäiseen tutkiskeluun, kirjoittaa musiikin tekijä. Tilan hämäryys ja äänet pysäyttivät ja veivät hiljaisuuteen.
BONUS:
E-Musikgruppe Lux Ohr - Live @ Sibelius Museum 2018
AVARUUSROMUA 9.2.2020 - OHJELMAN MUSIIKKI:
E-MUSIKGRUPPE LUX OHR: Hypnogenesis III - osa - (Non Plus Ultra)
E-MUSIKGRUPPE LUX OHR: Die Suche nach dem Horizont (Non Plus Ultra)
E-MUSIKGRUPPE LUX OHR: Der Doppelgänger (Non Plus Ultra)
E-MUSIKGRUPPE LUX OHR: Traumraum (Non Plus Ultra)
plutoonplaneetta: Pluto on planeetta (demo)
EXPERIMENTAL SUMMER HITS: Non-Starters (nettijulkaisu)
JONAH PARZEN-JOHNSON: Stand Still (Imagine Giving Up)
ROBERT SCOTT THOMPSON: Benign Now The Beatific Blue - Azure Mix (Cartographies of Time / The Pluviophilia Project)
NIKO SKORPIO: Unfold 5 Space / Seahook Cell - osa - (The Unfolding - Themes & Variations)
Olen rauhallisten äänimaisemien ja levollisten sointien ystävä, mutta se on tietysti vain yksi kerros.
AVARUUSROMUN TARJOUS, JOSTA EI KANNATA KIELTÄYTYÄ:
Kuuntele ehdottomasti Aki Yli-Salomäen Epäilyttävän uutta.
Se on kahdeksanosainen sarja uudesta musiikista. Sarjan ensimmäinen osa on nyt Areenassa, ja lisää tulee!
Hyvät ideat ja tuore ote kyllä iskee, on konteksti mikä tahansa.
