Jussi Nygren
Yle
Mummoilla on ollut tärkeä merkitys lajimme menestykselle. Mitä enemmän mummo auttaa lasten kanssa, sitä enemmän lapsia perheeseen syntyy. Evoluutiobiologi Virpi Lummaa kehottaa etsimään vastauksia lapsiluvun pienenemiseen lajimme esihistoriasta.
Mikään ei herätä nuoren parin lisääntymishaluja niin kuin mummo talossa. Näin oli ainakin esiteollisina aikoina. Evoluutiobiologi Virpi Lummaa Turun yliopistosta on tutkinut menneiden sukupolvien perhe-elämää suomalaisista kirkonkirjoista.
– 1700-luvun alussa elettiin monisukupolvisissa perheissä, joissa oli paljon lapsia ja isovanhempia saman katon alla. Elanto saatiin omavaraisesti viljelemällä maatilkkua, kalastamalla tai metsästämällä, Lummaa kuvailee
1800-luvun loppuun asti syntyvyysluvut ovat hurjaa luettavaa. Vauvoja syntyi keskimäärin viisi naista kohden. Vauvakato tapahtui vasta syntymän jälkeen, kun keuhkokuumeet ja ripulit veivät puolet alle 5-vuotiaista. Jos kuitenkin selvisi vaarallisesta lapsuudesta, oli hyvät mahdollisuudet elää isovanhemmaksi asti
Kautta aikojen perheissä toistuu sama tarina. Ne perheet, joissa mummo eli pitkään ja asui saman katon alla, saivat enemmän lapsia ja lapset jäivät todennäköisemmin henkiin. Mummon apu lastenhoidossa edisti sekä lasten eloonjäämistä että lastensaantia.
Vaikka tuolloin ei tunnettu ehkäisyä, oli nuorilla pareilla jonkinlaisia keinoja perhesuunnitteluun, yhdyntöjään säätelemällä ja keskeyttämällä. Luultavasti isoäidin antama lastenhoitoapu rohkaisi nuoria pareja hankkimaan lisää lapsia, kun äiti ei ollut jatkuvasti kiinni esikoisessaan. Tutkimusten mukaan mummon läsnäolo lyhensi äidin ensimmäisten synnytysten välejä eli mummo todella teki jollain keinolla seuraavan lapsen saamisesta helpompaa tai haluttavampaa. Pappojen läsnäolo perheessä ei vaikuttanut lastenlasten määrään eikä selviämiseen juurikaan.
Tämä mummovaikutus on yleinen ilmiö älykkäillä lajeilla, joiden poikaset kehittyvät hitaasti ja itsenäistyvät myöhään. Esimerkiksi aasiannorsuilla ja miekkavalailla poikaset tulevat sukukypsiksi vasta 15 ikävuoden kieppeillä. Poikasten kaitseminen ja opettaminen lauman tavoille on niin aikaavievää, että vanhemmuuden taakkaa on pakko jakaa lauman kesken. Kun tädit ja mummot kaitsevat poikasia, äidit voivat olla useammin raskaana.
Ei lapsia ennen yksin hoidettu, vaan aina on ollut apuna puoli kylää.
1900-luvulla vakiintunut ydinperheen ihanne tuo rajun poikkeaman ihmisen perinteiseen elämäntyyliin monisukupolvisessa sukuryhmässä. Perheen muodostavat nyt kaksi sukupolvea, vanhemmat ja heidän lapsensa. Aiemmin suvulle kuuluneet lastenhoitotehtävät ulkoistetaan yhteiskunnan päivähoitoverkostolle.
– Nykyään pohditaan paljon sitä, miksi syntyvyys on niin pientä. Voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, että me eletään aivan erilaisissa oloissa kuin mihin olemme vuosimiljoonien aikana kehittyneet? Ei lapsia ennen yksin hoidettu, vaan aina on ollut apuna puoli kylää, Virpi Lummaa ehdottaa.
Isovanhempien vaikutusta lastenhankintaan on selvitetty myös moderneissa yhteiskunnissa. Sosiologian professori Antti Tanskanen Turun yliopistosta on tutkinut perhesuhteita Isossa-Britanniassa ja Suomessa. Eräässä tutkimuksessa vanhemmilta kysyttiin, kuinka usein isovanhemmat tarjoavat apuaan lastenhoidossa ja miten isovanhempien tuki vaikutti lastenhankintapäätöksiin. Tulosten mukaan isovanhempien osallistuminen ensimmäisen lapsen hoitoon edistää toisen lapsen hankintaa. Eli ne perheet, jotka saivat isovanhemmilta apua lastenhoidossa, hankkivat todennäköisemmin toisen lapsen. Mutta vaikutukset eivät olleet kovin vahvoja.
– Ei se kaikenkattava selitys ole, mutta ihmisillä on nykyään vähemmän sukulaisia sosiaalisissa verkostoissaan ja se voi vaikuttaa lapsiluvun pienentymiseen länsimaissa. On ajateltu, että sukulaiset edistävät tehokkaammin lastenhankintaa kuin muut ihmiset, Tanskanen kertoo.
Sukulaiset voivat kannustaa lapsen hankintaan ja luoda lapsimyönteistä ilmapiiriä. Mutta käytännöllisellä tuella lastenhoidossa on myös edelleen merkitystä. Vaikka Suomessa on kattava päivähoitojärjestelmä, monet pariskunnat ovat ensimmäisen lapsen jälkeen järkyttyneitä lapsen vaatimasta työmäärästä. 2015 julkaistun Perhebarometri-kyselytutkimuksen mukaan joka kolmas pari lykkää toisen lapsen hankkimista, koska lastenhoidon järjestäminen on hankalaa.
On ajateltu, että sukulaiset edistävät tehokkaammin lastenhankintaa kuin muut ihmiset,
Isovanhempien ja sukulaisten lapsenhoitoavusta ei kuitenkaan ole korjaamaan viime vuosien vauvakatoa Suomessa. Nyt käsillä oleva lapsiluvun jyrkkä lasku johtuu siitä, etteivät nuoret hanki ensimmäistäkään lasta. Lapsia ei yksinkertaisesti haluta tai sopivaa paria ei löydy.
Entä voivatko isovanhemmat kannustaa kolmannen lapsen kaavailijoita? Niitä alkaa ylipäätään olla aika vähän, sillä kahdesta lapsesta on tullut laajasti jaettu ihanne. Kahden lapsen vanhemmat ovat useimmiten tyytyväisiä lapsilukuunsa, eikä sitä muuta perhepolitiikan parannukset saati isovanhempien kannustus.
Eikä voida väittää, etteivätkö isovanhemmat Suomessa jo nyt kantaisi korsiaan kekoon. Väestöliiton kyselytutkimuksen mukaan lähes kaikki suomalaiset isovanhemmat osallistuvat lastenlastensa elämään jollain tasolla.
– Vaikka Suomi muuttuu, eivätkä sukupolvet enää elä yhdessä, emotionaaliset siteet eivät ole katkenneet, vaan ne ovat edelleen vahvoja, Tanskanen muistuttaa.
Hyvä uutinen on, että mummo- ja pappareserviä piisaa enemmän kuin koskaan ennen. Suomalaisella alle 18-vuotiaalla lapsella on keskimäärin kolme isovanhempaa elossa. Sukupolvilla on enemmän yhteisiä ja terveitä elinvuosia jaettavanaan kuin koskaan aikaisemmin.
Artikkelia varten haastateltiin Virpi Lummaata, Mirkka Lahdenperää ja Antti Tanskasta Turun yliopistosta sekä Anneli Miettistä Kansaneläkelaitoksesta.
