Kuva: Antti J. Leinonen / Yle
Autokantaa sähköistetään vauhdilla. Akuista on tullut kovaa kauppatavaraa, sillä sähköautojen kallein osa on litiumioniakku. Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa on kaikkia arvokkaita akkumineraaleja. Täällä ei haluta jäädä pelkäksi raaka-aineen tuottajaksi, vaan tavoitteena on nousta akkuvalmistuksen suurvallaksi. Mutta riittävätkö rahkeet?
Suomen kallioperässä on sekä nikkeliä, kobolttia että litiumia. Kriittisin näistä on koboltti. On arvioitu, ettei se riitä kaikkeen kysyntään, sillä sähköautojen määrän ennustetaan tällä vuosikymmenellä monikymmenkertaistuvan. Sähköautoilua halutaan edistää muun muassa ilmastosyiden vuoksi.
Lähes kaksi kolmannesta maailman koboltista tuotetaan Kongon demokraattisessa tasavallassa, pääosin kiinalaisten omistamilla kaivoksilla. Teollisten kaivosten ulkopuolella työskentelevät epäviralliset kaivajat louhivat osan koboltista. Töissä on myös pieniä lapsia. Työ on raskasta ja vaarallista, kaivoksilla on tapahtunut kuolemaan johtaneita onnettomuuksia.
Suomalaista kobolttia halutaan brändätä niin sanottuna reilun kaupan kobolttina. Siitä toivotaan vaihtoehtoa kongolaiselle, osin epäeettisesti tuotetulle koboltille. Australialais-suomalainen Latitude 66 Cobalt pyrkii maailman kobolttimarkkinoille. Yhtiö on tehnyt lähes 6000 hehtaarin varaukset Pohjois-Suomessa.
– Kongon ulkopuolelta tulevalle koboltille, joka ei ole Kiinan vaikutuspiirissä, on iso strateginen tarve. Muun muassa autoteollisuus, puolustusteollisuus, uusiutuvan energian teollisuus tarvitsevat sitä, toimitusjohtaja Thomas Hoyer Latitude 66 Cobalt Oy:stä sanoo.
Akku on sähköauton kallein osa. Se painaa satoja kiloja ja sisältää kymmeniä kiloja arvokkaita metalleja. Akun valmistaminen vaatii useita teollisia vaiheita.
Kiina, Japani ja Etelä-Korea hallitsevat akkujen ja sähköautojen valmistamista. Euroopassa ollaan huolestuneita etenkin Kiinan monopoliasemasta niin raaka-aineen tuottajana kuin akkujen valmistajana.
Isoilla autonvalmistajilla onkin nyt kiire siirtää tuotantoa Eurooppaan. Suomi haluaa olla mukana kilpailussa akkutehtaista ja investoinneista. Akkumateriaaleja jalostamalla Suomi haluaa nousta akkuteollisuuden suurvallaksi.
Suunnitteilla seitsemän kaivoshanketta
Suomessa on kolme akkumineraaleja tuottavaa kaivosta. Terrafame Oy Sotkamossa on Suomen suurin nikkelikaivos, se tuottaa myös kobolttia, sinkkiä ja kuparia. Kobolttia ja nikkeliä louhitaan myös Bolidenin Kevitsan ja Kylylahden kaivoksilla.
Uusia akkumineraaleihin keskittyviä kaivosprojekteja on kuusi. Kobolttia on löydetty Sodankylän Sakatista, Ylitornion Rajapalolta, Kuusamon Juomasuolta, Ranuan Suhangolta sekä Outokummun Hautalammelta. Litiumia on puolestaan löydetty Kokkolan ja Kaustisen rajalta Läntästä. Näissä vasta valmistellaan mahdollisten kaivosten avaamista.
Kaivosten avaaminen voi kestää pitkään. Vielä noin vuosi sitten esimerkiksi Keliber ilmoitti, että litiumin tuotanto voitaisiin aloittaa vuoden 2021 lopulla. Nyt tähtäin on siirretty vuoteen 2024, täydessä vauhdissa tuotanto olisi vasta vuonna 2025. Viivästys johtuu osittain litiumin maailmanmarkkinahinnan putoamisesta.
Heinäveden Aitolammelta on löydetty grafiittia. Alueella ei ole vielä tehty hankekartoitusta tai ympäristövaikutusten arviointia.
Kaivoshankkeet ovat lähes poikkeuksetta herättäneet kiivasta vastustusta paikkakunnilla. Esimerkiksi Kuusamon Juomasuolla kaivospiirin raja on vain noin kilometrin päässä Kitkajoesta.
– Suurin pelko on se, että jokivesi pilaantuu. Jos siellä ruvetaan kaivamaan, siellä todennäkösesti käytetään vettä ja se vesi, käytetty vesi johtuu tähän Kitkajokeen. Se on sitten todella pitkäaikanen ongelma, matkailuyrittäjä Marko Mustonen sanoo.
Tavoitteena koko jalostusketju
Suomalainen akku-unelma on moniportaisen jalostusketjun pystyttäminen Suomeen. Kaivoksia täällä jo on, seuraava taso on akkukemikaalien valmistaminen.
Terrafame rakentaa parhaillaan kemikaalitehdasta Sotkamoon. Tuotannon on määrä alkaa vuoden kuluttua.
Tähän mennessä akkumineraaleja on Suomessa jalostettu ulkomaisin voimin.
Harva tietää, että Suomi on maailman toiseksi suurin koboltin jalostaja – heti Kiinan jälkeen. Tämä on Kokkolassa sijaitsevan belgialaisomisteisen Umicoren ansiota. Se jatkojalostaa yli 10 prosenttia maailman koboltista. Raaka-aine tuodaan pääosin Kongon demokraattisesta tasavallasta.
Venäläisomisteinen Norilsk Nickel puolestaan valmistaa akkukemikaaleja Harjavallassa.
Suunnitelma kahdesta tehtaasta
Uusi aluevaltaus – ja kolmas porras – ovat akkumateriaalitehtaat. Ne ovat Suomessa vasta suunnitteluasteella.
Valtio-omisteinen Suomen Malmijalostus Oy ilmoitti tammikuussa aloittavansa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kahdesta tehdashankkeesta, eli prekursorivalmistuksesta ja katodiaktiivimateriaalin valmistuksesta. Tehtaita suunnitellaan Kotkan-Haminan tai Vaasan-Kokkolan seuduille.
Kyse on akkumateriaalien valmistamisesta. Prekursorilla tarkoitetaan litiumioniakun katodiaktiivimateriaalin esiastetta. Katodiaktiivimateriaali puolestaan on jauhemainen lopputuote, jota käytetään kennotehtaissa katodin valmistuksessa.
Suomen Malmijalostus Oy vastaa akku- ja kaivostoimialojen kehittämisestä. Se on Terrafamen kaivoksen pääomistaja ja omistaa neljäsosan litiumintuotantoa suunnittelevasta Keliberistä.
Akkukennotehtaat, niin sanotut gigatehtaat, ovat työllisyysvaikutuksiltaan ja investoinneiltaan kaikkein merkittävimpiä. Tehtaan perustaminen maksaa useita miljardeja euroja. Northvolt rakentaa sellaista parhaillaan Ruotsin Skellefteån. Suomi kilpaili samasta investoinnista, mutta jäi kakkoseksi.
Onko Suomi jo myöhässä?
Suomesta ei löydy riittävästi osaamista tai rahoitusta tehtaiden rakentamiseen, siksi parhaillaan etsitään kansainvälisiä yhteistyökumppaneita. Kilpailu investoinneista on kovaa, sillä myös muualla Euroopassa suunnitellaan samanlaisia hankkeita.
– Me pystymme tarjoamaan paikallista kumppanuutta, se on merkittävä asia tässä arvioinnissa. Sitten tullaan esimerkiksi energian saatavuuteen, energian hintaan, energian hiilijalanjälkeen ja niin edelleen, nämä ovat suomalaisia kilpailukykytekijöitä, toimitusjohtaja Matti Hietanen Suomen Malmijalostus Oy:stä sanoo.
Emeritusprofessori Kari Heiskanen arvioi, että Suomi on jo myöhässä suunnitelmineen.
– Kyseessä on monien vuosien työ ja tarvitaan isoja investointeja. Meidän vahvuus on tietysti hyvät ihmiset, hyvä osaamispohja, hyvä infra. Mutta riittääkö se? Toisaalta meillä on kalliit yksikkökustannukset sitten, että ei tää helppo asia ole. Hypestä voisi ottaa puolet pois, niin olisi aika hyvä, mekaanisen prosessitekniikan emeritusprofessori Kari Heiskanen sanoo.
Toimittaja: Tiina Lundell, Kuvat: Antti J. Leinonen, Infografiikka: Camilla Arjasmaa, Taitto: Riikka Kurki, Tuottaja: Marko Hietikko
