Hyppää pääsisältöön

Conrad Tao tuo politiikan pianomusiikkiin - ja onnistuu

Pianisti-säveltäjä Conrad Tao on isompi nimi Yhdysvalloissa kuin Euroopassa, mutta hänen tuore levynsä American Rage (Amerikkalainen raivo) on herättänyt huomiota globaalisti. Warner Classicsin kiinnittämä entinen teinitähti vetäisee niin poliittisen ohjelmiston niin hyvin, että sekä eliitin että kansan on syytä lotkauttaa korviaan, olipa niiden poliittinen sijainti vasemmalla tai oikealla.

Conrad Tao / American Rage
Conrad Tao / American Rage Uudet levyt

Taon valitsema ohjelmisto on yksinkertainen mutta tehokas. Alkuun ja loppuun hän jytistelee poliittisesti tiedostavan pianisti-säveltäjä Frederic Rzewskin kappaleet, jotka ovat saaneet innoituksensa 1930-luvun työväenliikkeestä. Mutta välissä on pianosonaatti Aaron Coplandilta, joka nousi Yhdysvaltain kansallissäveltäjäksi poliittisesta ajojahdista ja homoudesta huolimatta. Oiva veto on myös levyn uusin teos, Julia Wolfen Compassion syyskuun yhdennentoista päivän muistolle, joka aiheensa kansallisella pyhyydellä ylittää jakolinjat.

Teosten peruskaraktääri on toteavan traaginen, ja on nerokasta otsikoida juuri se mielentila amerikkalaiseksi raivoksi. Tao ei ole poiminut mukaan mitään julistavaa, aggressiivista tai yksiselitteistä, vaikka juuri sellaista aineistoa maailma pursuaa. Sen sijaan hän on antanut tilaa viiltävälle, analyyttiselle ja moniulotteiselle musiikille. Levyä kuunnellessa on päivänselvää, että näiden teosten raivo on merkityksellistä ja täynnä muutosvoimaa, toisin kuin äkäisen presidentin twiitit.

Jo teosvalinnat ja otsikointi riittäisivät tämän levyn sisällöksi, mutta mikä parasta Conrad Tao myös soittaa erinomaisesti. Taolla riittää iskuvoimaa ja herkkyyttä sointiväreille, ja etenkin tummat murinat hän rakentaa todella uhkaaviksi ilman suttuisuutta, mutta keskeistä on, että mutkattoman viiltävä tulkintaote paljastaa musiikin ei-käsitteelliset viestit koko hyytävyydessään.

Innolla odotan, kuka kotimainen taidemuusikko pystyy kuratoimaan itselleen levyn, joka on poliittisesti ja musiikillisesti näin täysipainoinen. Festivaaliohjelmistoissa vastaavaa on jo nähty, mutta vaatii enemmän ladata staattinen äänilevy täyteen dynaamista politiikkaa.

"American Rage". Frederic Rzewski: Which Side Are You On; Winnsboro Cotton Mill Blues. Aaron Copland: Pianosonaatti. Julia Wolfe: Compassion. - Conrad Tao, piano. (Warner Classics, 9029535477)

Kuuntele Uudet levyt 11.2.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Bachia vereslihalla mutta puhuttelevasti

    Levyarvostelu

    Thomas Zehetmair levytti Johann Sebastian Bachin sooloviulusonaatit ja -partitat ensimmäisen kerran vuonna 1983, nuorena miehenä, huikean uransa alussa. Nyt hän on palannut saman ohjelmiston pariin, mutta soittaa barokkiviulua, ja on villimpi ja vapaampi kuin osasi nuorena olla.

  • Janne Marja-ahon laulukarisma kantaa Brelistä barokkiin

    Levyarvostelu

    Janne Marja-aho on näyttelijä, tanssija ja koreografi, mutta barokkiyhtye Cornucopian kanssa hän on tehnyt uuden levyn laulajana. Otsikolla "Minä olin yö" Marja-aho yhdistää Jacques Brelin lauluja barokin lauluihin - ja onnistuu.

  • All male panel täyttää akustisen tilan

    Levyarvostelu

    Pianisti Joonas Ahonen, viulisti Antti Tikkanen ja sellisti Markus Hohti muodostavat all male panelin nimeltä Rödberg-trio. Kolmikko osallistuu Suomen taidemusiikkielämää kuohuttaneeseen tasa-arvokeskusteluun Alban julkaisemalla uutuuslevyllä, jolla kuullaan pianotriot sekä Fanny että Felix Mendelssohnilta. Levyn eräänä tarkoituksena on antaa kuulijalle eväät patriarkaatin saneleman kaanonin uudelleenarvioimiseen, mutta eväitä mutustellessa huomio kiinnittyy etenkin vuoden 1828 wieniläiseen Böhm-flyygeliin.

  • Pianotriolla Vasksin musiikki viiltää terävämmin

    Levyarvostelu

    Peteris Vasks on Latvian ja varmasti myös levy-yhtiö Ondinen soitetuin nykysäveltäjä. Vasksin mystisen minimalismin sointuisa pehmeys sopii suuren yleisön makuun, mutta sen kovasta ytimestä löytyy materialismin ja henkisen tyhjyyden kritiikkiä. Uudella levyllä Vasksin musiikkia soittaa pianotrio Palladio, ja karuudellaan kokoonpano varmistaa, ettei Vasksin ydin peity höttöisten sointikenttien alle.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua