Hyppää pääsisältöön

”Eihän tästä saatana tule yhtään mitään, kun Shakespearea tehdään savoksi!”

Lukupiirin toimittaja Jukka Kuosmanen istuu Helsingin keskustassa Keisarinnan kivellä Kauppatorilla aikaisin aamupimeydessä pääkallo käsissään
Lukupiirin toimittaja Jukka Kuosmanen istuu Helsingin keskustassa Keisarinnan kivellä Kauppatorilla aikaisin aamupimeydessä pääkallo käsissään Kuva: Raili Tuikka / Yle Jukka Kuosmanen,Hamlet,Lukupiiri (radio-ohjelma)

Ihailemani kirjailija Veijo Meri saapui Hamletin ensi-iltaan. Kurkin häntä kulissien takaa lähes koko esityksen ajan. Katsomossa elehtivä kirjailija tuntui paljon jännittävämmältä kuin itse näytelmä tai oma pikkuroolini.

”Eihän tästä saatana tule yhtään mitään, kun tätä tehdään savoksi!” Ylioppilasteatterin Hamletin harjoitukset keskeytyivät näyttelijän huutoon. Minulta meni monta sekuntia ennen kuin tajusin keskeytymisen ja sitä seuranneen vaivaannuttavan hiljaisuuden olevan täysin minun syyni.

Olin muuttanut Pohjois-Karjalasta Helsinkiin reilua vuotta aiemmin, keväällä 1988. Pari seuraava vuotta elämästä meni hienosti teatteria ja Helsingin muita iloja harrastaen, kiitos valtion takamaan opintolainan.

Savoa en kuitenkaan ollut koskaan puhunut, mutta selekeesti varmaannii joissain puhheissa helsinkiläesillä suatto korva kerttoo, etten ihan korttelin takkoo ollu paekalle tullu.

Olin kuitenkin murreviastani huolimatta syksyllä 1989 Ylioppilasteatterin Hamletissa ohjaajan assistenttina. Tärkeimpänä ja käytännössä ainoana tehtävänäni oli harjoituksien aikana seurata tekstiä ja lukea näyttelijälle ääneen hänen unohtamansa repliikki heti, kun hän unohduksen merkiksi napsautti sormiaan.

Sujuvia, tapahtumarikkaita ja selkeitä toiminallisia pläjäyksiä.

Ohjaaja oli valinnut Hamletin suomennoksista kirjailija Veijo Meren version. Itse olin tutustunut Shakespearen tuotantoon muutamaa vuotta aiemmin lukemalla joitain Yrjö Jylhän 1930-50-luvuilla tekemiä suomennoksia.

Niistä minulle oli jäänyt käsitys Shakespearen kielestä ja näytelmistä. Sujuvia, tapahtumarikkaita ja selkeitä toiminallisia pläjäyksiä, mutta kieleltään jollain tavoin aina vähän kummallisen kuuloisia. Shakespearelaisia, sanoisi varmaankin joku sivistyneempi tyyppi.

Meren teksti poikkesi Shakespearen näytelmille jotenkin ylevän sävyn antavista Paavo Cajanderin 1870-luvun suomennoksista. Cajanderia maanläheisempi Meren suomennos sai minut tajuamaan, miten suuri merkitys suomentajalla on Shakespearen näytelmissä. Meren suomennos oli minusta muutenkin kaikin puolin hyvä ratkaisu. Kovasti arvostamani kirjailija tuli katsoman ensi-iltaa.

Kirjailijan suu kävi kohtausten aikana kuin näyttelijöiden repliikkejä ennakoiden.

Olisin minä mielelläni Hamletin isän haamun lailla nähnyt Cajanderin tai Yrjö Jylhänkin haamun Ylioppilasteatterin seinien sisällä, mutta eläväkin kirjailija katsomossa teki vaikutuksen.

Lähes koko ensi-illan ajan kurkin kulissien takaa, millaisin ilmein ja elein Meri seurasi näytelmää. Hämmästykseni hän osasi näytelmän lähes ulkoa. Ainakin kirjailijan suu kävi kohtausten aikana kuin näyttelijöiden repliikkejä ennakoiden. Samalla hän eli ja elehti hiljaa tekstin mukana.

Sain näytelmästä harjoitusten aikana myös pari pikkuroolia, Poloniuksen apulaisen ja toisen haudankaivajan. Shakespearen Tanskan maassa oli niin paljon mätää, ettei kukaan kehdannut tai muistanut kysyä ainakaan minulta, kuinka Tanskan hovissa voi palvella joku savolainenkin.

Entä jos Hamletin tekisikin savoksi?

Myöhemmin näytelmän harjoituksia ja esityksiä muistellessani, minussa on herännyt ajatus. Entä jos Hamletin tekisikin savoksi?

William Shakespearehan on tunnettu kielellä leikkijä, jonka tragedioissakin on huumoria. Eikös tuo vastanne ainahii Karjalasta katottuna melekolaella savolaesta mentaliteettia, jossa viänellään asioita vaekka miten päen, ilikuttaan kaverille ja naurettaan, kun muita ei enää naarata.

Tekisikö savon murre Hamletista kokonaan komedian, kääntäisi tragedian ylösalaisin? Katsoisiko yleisö sitä enää tosissaan muualla kuin Kuopion torilla? Ollako vai eikö, siinä pulma; suoattaapi oll' tahi suattaapi oll' olemattahi…

Lukupiiri: William Shakespearen Hamlet


William Shakespearen Hamletin eri tulkinnoista ja merkityksestä keskustelevat kustannustoimittaja suomentaja Saara Pääkkönen ja kirjailija Juha Hurme. Toimittajana Jukka Kuosmanen.

Osallistu keskusteluuna lähetyksen aikana verkossa osoitteessa yle.fi/kirjat tai soita suoraan lähetykseen p. 09 144 800.

Verkkokeskustelua isännöi Jani Tanskanen.

  • Avaruusromua: Viestejä avaruudesta?

    LGM-1 ja muut pulsarit soivat uudessa musiikissa.

    Nuo säännölliset pulssimaiset signaalit vaikuttivat siltä kuin joku lähettäisi niitä tarkoituksella, kuin joku tahtoisi ottaa meihin yhteyttä. Niinpä tähtitieteen opiskelija Jocelyn Bell Burnell alkoi kutsua tuota signaalia lähettävää avaruuden kohdetta nimellä LGM-1, Little Green Men One. Hän oli juuri löytänyt ensimmäisen milloinkaan havaitun pulsarin. Nyt yli puoli vuosisataa myöhemmin pulsarit soivat uudessa musiikissa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Ottaisitko taksikuskin mukaasi ostoksille tai oopperaan?

    Tulevaisuuden taksi voisi tarjota seuraa yksinäiselle.

    Hämmästyin hieman, kun Posti kuljetti kotiin ja asensi paikalleen verkkokaupasta ostamani kodinkoneen ja vei vielä mennessään kierrätettäväksi vanhan laitteen. Kuinka kätevää! Tällaista palvelujen yhdistelyä tarvitaan lisää.

  • Avaruusromua: Kaikki maailman etätyölaiset, rentoutukaa!

    Etätyössäkin voi stressaantua, musiikki auttaa!

    Etätyö on työtä, jota ei tehdä työpaikalla, vaan jossakin muualla. Jotkut ovat sitä mieltä, että etätyö on vähemmän stressaavaa kuin niin kutsuttu toimistotyö, ehkä siksi, että etätyössä työntekijä kokee olevansa vapaampi. Amerikkalainen Ken Elkinson tekee musiikkia yhä kasvavalle etätyöntekijöiden joukolle. Hän on sitä mieltä, että etätyössäkin voi stressaantua ja siihen voi auttaa esimerkiksi musiikki. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri