Hyppää pääsisältöön

Karlsons säveltää ryhtiä mystiseen minimalismiin

Latvian radiokuoro on melkeinpä maailman paras kuoro, eikä ihme että Ondine julkaisee sen levyjä minkä ehtii. Kuoro on taltioinut perusohjelmistoa ansiokkaasti, mutta viime aikoina sekaan on eksynyt ohuenpuoleista tunnelmamusiikkia Baltiasta. Siksi suhtauduin epäilyksellä uuteen Juris Karlsonsin musiikkia esittelevään levyyn. Mutta tuntematon latvialainen paljastui dynaamiseksi, omaääniseksi säveltäjäksi, joka säveltää jopa mystiseen minimalismiin ryhtiä ja värejä.

Oremus / Juris Karlsons
Oremus / Juris Karlsons Uudet levyt

Seitsemänkymppistä Karlsonsia arvostetaan Latviassa keinoiltaan ja tyyleiltään monipuolisena, taitavana ammattimiehenä, jonka musiikissa on kontrasteja, yllätyksiä ja huumoria. Hänen laajasta kuorotuotannostaan levylle on valittu neljä varsin tuoretta teosta. Puolituntinen Adoratio on jylhäksi yltyvä sinfonia kuorolle ja orkesterille. Le lagrima dell'anima on sointuisaa, tihenevää kelluttelua pianon säestyksellä, kun taas Oremus... ja Ora pro nobis edustavat jämäkämpää ja harmonioiltaan perusturvallista kuoroilmaisua.

Uskonnolliset tekstit ja tylyn modernismin kaihtaminen viittaavat mystisen minimalismin siirappitahmaan, mutta Karlsons pitää kätensä puhtaina. Sointuisista harmonioista ja verkkaisista tempoista huolimatta musiikki tuntuu ryhdikkäältä ja intensiiviseltä, koska Karlsons rakentaa myös dramaattisia leikkauksia, monitulkintaisia kenttiä ja uhkaavia nostatuksia. Informaatiotiheys ei ehkä tyydytä avantgardistisesti asennoitunutta kuulijaa, mutta teokset kehittyvät plastisesti eivätkä jää junnaamaan. Kuorosäveltäjänä Karlsons puolustaa paikkaansa kansainvälisen levy-yhtiön katalogissa ja kansainvälisen huippukuoron ohjelmistossa.

Latvian radiokuorollekin Karlsons tarjoaa musiikillisesti niin palkitsevia haasteita, että se intoutuu laulamaan tavanmukaisella huipputasollaan muutaman notkahduslevyn jälkeen. Sävelpuhtaus, soinnin yhtenäisyys ja solistien yksilösuoritukset ovat taas kerran mallikkaita.

Juris Karlsons: Oremus...; Adoratio; Le lagrime dell'anima; Ora pro nobis. - Latvian radiokuoro ja Sinfonietta Riga/Sigvards Klava. (Ondine, ODE 1342-2)

Kuuntele Uudet levyt 11.2.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Pieni mutta taidokas kokoonpano korostaa vokaalipolyfonian herkkyyttä

    Levyarvostelu

    New York Polyphony on renessanssin vokaalipolyfoniaan erikoistunut mieskvartetti, joka pystyy esittämään neliäänistä, korkeaakin satsia musiikin vaatimalla kirkkaudella ja yhtenäisyydellä. Maailmanluokan osaaminen on tarpeen, koska paastonajan levyllään yhtye esittää Francisco de Peñalosan ja Pedro de Escobarin tunteikasta mutta äärimmäisen herkkää polyfoniaa.

  • Kotoisan hallittu perheduo

    Levyarvostelu

    Sopraano Vilja Riutamaa ja kitaristi Matti Riutamaa ovat sisaruksia musikaalisesta perheestä. Nuorilla taiteilijoilla on toki itsenäiset urat, mutta yhteinen Duo Hermanchito lienee heille tärkeä projekti, ja kuulostaa siltä kuin sisarukset viettäisivät yhteistä iltaa rakkaimman musiikkinsa parissa, sanattoman yhteisymmärryksen vallitessa, mutta korkealla ammattitaidolla.

  • Jablonski ymmärtää Skrjabinin masurkat

    Levyarvostelu

    Frédéric Chopin on kaikkien pianosäveltäjien esikuva, mutta hänen merkittävä masurkkatuotantonsa ei saanut juurikaan jatkajia. Syynä lienee lajityypin etnisyys - myös taidemusiikiksi tyylitellyn masurkan on säilytettävä yhteys puolalaisiin juuriin. Aleksandr Skrjabin sentään sävelsi CD-levyllisen masurkkoja, ja Ondinen uutuudella ruotsalainen pianisti Peter Jablonski tekee kauniisti kunniaa lajityypin perinteelle.

  • Kahdeksan tuntia sivistynyttä ITE-musiikkia?

    Levyarvostelu

    Kaikhosru Shapurji Sorabji oli brittiläinen säveltäjä, pianisti, kriitikko ja erakkoeksentrikko, joka 1900-luvun alkupuolella työsti valtavan määrän pianomusiikkia post-myöhäisromanttiseen mutta moninaiseen tyyliin. Monia Sorabjin teoksia on pidetty mahdottomina soittaa, ei vain teknisesti vaan myös keston takia. Esimerkiksi Dies irae -teemaan perustuva muunnelmateos Sequentia cyclica on joidenkin mielestä Sorabjin paras, mutta kestää yli kahdeksan tuntia. Ahkera Sorabji-urakoitsija Jonathan Powell on nyt saattanut senkin levylle, joten entistä laajempi perehtyminen Sorabjin taiteeseen on nyt mahdollista. Mutta onko se suositeltavaa?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua