Hyppää pääsisältöön

Kokkolalaiset herättävät vanhan amatöörimusiikin eloon - taas

1770-luvulla Kokkolan kirkkoherra Anders Chydenius perusti pappilaansa pikkuisen amatööriyhtyeen ja keräsi sille pikkuisen nuottikokoelman. Euroopan mittakaavassa Chydenius oli perifeerinen harrastelija, mutta Suomessa hän oli valistusvisionääri aikaansa edellä. Ei ihme että Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on intoutunut levyttämään kotikaupunkinsa erikoista nuottikokoelmaa, olkoonkin että musiikillisesti kyse on harmittomasta viihteestä harrastelijoille.

The Anders Chydenius Collection
The Anders Chydenius Collection Uudet levyt

Itse asiassa Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri levytti Chydeniuksen nuottikokoelmaa Alba-yhtiölle jo kaksikymmentä vuotta sitten, ja vaikka uudella levyllä on eri teokset, ei nuottikokoelman anti ole muuttunut: säveltäjät ovat muodikkaita sävelseppoja klassismin divaritasolta ja kokoonpano vaihtelee kvartetoista jousiorkesteriin. Erojakin on: Kokkola-kvartetin kokoonpano on muuttunut, huilusolisti Mikael Helasvuo on vaihtunut Niamh McKennaan eikä Juha Kangas enää ole puikoissa.

Viimeksi mainitun muutoksen voi jopa kuulla - uuden levyn orkesteriteosten muotoilu ei ole aivan yhtä kaunopuheista ja yhtenäistä, vaikka kokkolalaiset ovat toki pitäneet Kankaan perintöä yllä. Orkesterimuusikoiden yleinen perioditietoisuus on kuitenkin parissa vuosikymmenessä lisääntynyt niin paljon, että pölyinenkin Pugnani saadaan kuulostamaan elävältä. Kokkola-kvartetti saa enemmän peliaikaa kuin orkesteri, ja käyttää sen todella tyylikkäästi. Herraskainen viihdemusiikki svengaa mainiosti, ja jälleen kerran on mukava seurata kuinka Lauri Pulakan tarkka, eläväinen sellismi pitää kappaleet virkeinä.

Kokkolan kaupungin neljäsataavuotisjuhlaa siis kelpaa juhlistaa tällaisella hyvin toteutetulla ja historiatietoisella levyllä, mutta oma kärttyisän realistinen arvioni on, että Anders Chydeniuksen nuottikokoelman historiallinen arvo tuli dokumentoitua jo edellisellä levyllä, eikä sen musiikillinen sisältö välttämättä olisi vaatinut uusintaa.

"The Anders Chydenius Collection", säv. Pugnani, Graf, Cambini, Sacchini ja Schulz. - Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri ja Kokkola-kvartetti sekä Niamh McKenna, huilu, ja Elina Mustonen, cembalo. (Alba, ABCD 449)

Kuuntele Uudet levyt 11.2.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Pieni mutta taidokas kokoonpano korostaa vokaalipolyfonian herkkyyttä

    Levyarvostelu

    New York Polyphony on renessanssin vokaalipolyfoniaan erikoistunut mieskvartetti, joka pystyy esittämään neliäänistä, korkeaakin satsia musiikin vaatimalla kirkkaudella ja yhtenäisyydellä. Maailmanluokan osaaminen on tarpeen, koska paastonajan levyllään yhtye esittää Francisco de Peñalosan ja Pedro de Escobarin tunteikasta mutta äärimmäisen herkkää polyfoniaa.

  • Kotoisan hallittu perheduo

    Levyarvostelu

    Sopraano Vilja Riutamaa ja kitaristi Matti Riutamaa ovat sisaruksia musikaalisesta perheestä. Nuorilla taiteilijoilla on toki itsenäiset urat, mutta yhteinen Duo Hermanchito lienee heille tärkeä projekti, ja kuulostaa siltä kuin sisarukset viettäisivät yhteistä iltaa rakkaimman musiikkinsa parissa, sanattoman yhteisymmärryksen vallitessa, mutta korkealla ammattitaidolla.

  • Jablonski ymmärtää Skrjabinin masurkat

    Levyarvostelu

    Frédéric Chopin on kaikkien pianosäveltäjien esikuva, mutta hänen merkittävä masurkkatuotantonsa ei saanut juurikaan jatkajia. Syynä lienee lajityypin etnisyys - myös taidemusiikiksi tyylitellyn masurkan on säilytettävä yhteys puolalaisiin juuriin. Aleksandr Skrjabin sentään sävelsi CD-levyllisen masurkkoja, ja Ondinen uutuudella ruotsalainen pianisti Peter Jablonski tekee kauniisti kunniaa lajityypin perinteelle.

  • Kahdeksan tuntia sivistynyttä ITE-musiikkia?

    Levyarvostelu

    Kaikhosru Shapurji Sorabji oli brittiläinen säveltäjä, pianisti, kriitikko ja erakkoeksentrikko, joka 1900-luvun alkupuolella työsti valtavan määrän pianomusiikkia post-myöhäisromanttiseen mutta moninaiseen tyyliin. Monia Sorabjin teoksia on pidetty mahdottomina soittaa, ei vain teknisesti vaan myös keston takia. Esimerkiksi Dies irae -teemaan perustuva muunnelmateos Sequentia cyclica on joidenkin mielestä Sorabjin paras, mutta kestää yli kahdeksan tuntia. Ahkera Sorabji-urakoitsija Jonathan Powell on nyt saattanut senkin levylle, joten entistä laajempi perehtyminen Sorabjin taiteeseen on nyt mahdollista. Mutta onko se suositeltavaa?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua