Hyppää pääsisältöön

Kyykkyviulismia vuonna 2020?

Kunnianarvoisalla Deutsche Grammophon -yhtiöllä on pitkät perinteet myös crossover-taidemusiikissa. Sektorin uusin tuote on norjalainen viulisti Mari Samuelsen, jolta DG julkaisi tuplalevyn jo viime vuoden puolella. Minulta on kestänyt hetkisen päästä selville levyn tarkoitusperistä, mutta loppujen lopuksi kyse on vain kyykkyviulismin päivittämisestä 2020-luvun taidemusiikkimuotiin.

Mari Samuelsen /  Mari
Mari Samuelsen / Mari Uudet levyt

Mari Samuelsen tai siis nykyään pelkkä Mari on ihan tavallinen norjalainen viulisti, mutta DG on brändännyt hänet puhumaan syvällisiä keskittymisestä ja näyttämään mustalta design-valaisimelta. Sellaista on myös levylle valittu musiikki: Glassin ja Richterin juustokuorrutettu kevytminimalismi vaihtelee Vasksin ja Martynovin makean kelluttelun kanssa, ja välipalana tarjoillaan Bachia siirappisten sovitusten kanssa. Tuplalevylle tätä musiikinkaltaista aromia on taltioitu yli kaikkien suositusten.

1990-luvun kyykkyviulu-crossoverista levy eroaa sikäli, että ison kaula-aukon sijasta katseelle tarjotaan mustat nahkahousut ja rumpukompin tilalla on ambientia, mutta kyse on pohjimmiltaan samasta asiasta. Levy-yhtiö ja artisti yrittävät puhutella suurta yleisöä luomalla mielikuvan uudesta taidemusiikkiestetiikasta, joka vihdoinkin vastaa suuren yleisön muodikkaisiin tarpeisiin. 2020-luvulle ominainen keskittymisen, pelkistämisen, aitojen tunteiden ja hitauden kaipuu heijastuu tällekin levylle, mutta siihen vastataan mahdollisimman helposti, turruttavalla ja tyhjällä musiikilla.

Erityisen autioita ovat Christian Badzuran ja Max Knothin sovitukset, joissa crossoverin perusongelma nostaa rumaa päätään. Kun Brian Eno siirretään taidemusiikkikontekstiin tai Bach ambient-kontekstiin, alkuperäinen musiikki menettää merkitysverkostonsa ja muuttuu vain mielikuvaksi merkityksestä.

Lisäksi Mari Samuelsen soittaa yhdentekevästi. Hänen kunniakseen on sanottava, että useimmiten hän fraseeraa brändinsä mukaisesti eli pelkistetysti, ja liian ohutta musisointia on yleensä helpompi sietää kuin liian paksua. Lisäksi puhtaus on kohdallaan eikä rytmistä tarvitse sanoa mitään tämän levyn kappaleiden yhteydessä. Mutta höttöinen, ytimetön sointi saa vallan liian usein, etenkin silloin kun Samuelsen yrittää pakottaa musiikkia väkisin levyn estetiikkaan.

Vaikea sanoa kuinka pitkälle Marin ja DG:n projekti kantaa, edes kaupallisesti. Vakavan taidemusiikin puolella Pärt ja kumppanit vastasivat jo vuosikymmeniä sitten siihen tarpeeseen, johon Mari on brändätty, mutta populaarimusiikin puolella mielikuva taidemusiikista on kenties juuri nyt muuttunut sopivaksi tällaisille levyille.

Ai niin, levyllä soittaa orkesterikin, mutta Berliinin konserttitalon orkesterin tilalle olisi voinut kilpailuttaa oikeastaan minkä tahansa ammattipumpun, niin anonyymiksi sen osuus jää.

"Mari", säv. Martynov, Richter, Glass, Vasks, Eno, Johansson, Bach, Badzura, Gregson, Clark. - Mari Samuelsen, viulu, ja Konzerthausorchester Berlin/Jonathan Stockhammer. (Deutsche Grammophon, DG 00289 483 58694)

Kuuntele Uudet levyt 11.2.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Tähden kirkkautta ja paimenten ihmetystä keskiajalta

    Levyarvostelu

    Joululevyvalikoiman ajallisesti etäisin uusi joululevy tuo joulun ihmeen kaikista lähimmäksi, ainakin minulle. Boston Camerata ja kokenut keskiaikatyylittelijä Anne Azema ovat rakentaneet pelkistetyistä soittimista, muinaisista lauluista ja latinankielisistä teksteistä levyn, jolla soi tähden kirkkaus, paimenten ihmetys ja vähän myös itämaiden tietäjien eksotiikka.

  • Gambojen pehmeä särinä tuo joulun 1600-luvulta

    Levyarvostelu

    1600-luvun vaihteessa kuningatar Elisabeth I:n Englannissa joulua odotettiin hartaammin kuin nykyään, eikä joulupäivästä alkanut juhlakausikaan ollut rajua riekkumista, etenkään hovissa. Tässä hengessä loistava gambayhtye Fretwork ja mezzosopraano Helen Charlston ovat koonneet uuden joululevynsä, jota kuunnellessa musiikin harras kauneus valtaa tilan kulutusjuhlalta.

  • Lauluyhtyejoulu on jo perinne

    Levyarvostelu

    Lauluyhtye Rajattoman suosittu joulutuplalevy julkaistiin liki kaksikymmentä vuotta sitten. Se on kestänyt aikaa yllättävän hyvin ja lisäksi synnyttänyt Suomeen uuden joulumusiikkiperinteen, kevyesti vahvistettujen lauluyhtyeiden kirkkokelpoisen jouluviihteen. Siitä perinteestä ammentaa myös lauluyhtye Kuvaja uudella joululevyllään Tästä alkaa joulu.

  • Miltä joulu kuulostaa nykysaameksi?

    Levyarvostelu

    Norjan saamelainen Kajsa Balto joikaa ja laulaa nykysaamelaiseen maailmanmusiikkityyliin, joka löytää varsin erikoisen sovelluksen Balton uuden joululevyn musiikista. Yhtyeensä ja välillä orkesterin kanssa Balto tyylittelee saameksi Erkki Melartinin Lapin joulun, Adolphe Adamin Joululaulun ja pari keskieurooppalaista jouluvirttä, ja kun seassa on Balton omaakin musiikkia, kokonaisuus palauttaa mieleen, että monet joulun perinteet ovat kulttuurienvälisiä sulautumia.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua