Hyppää pääsisältöön

Kyykkyviulismia vuonna 2020?

Kunnianarvoisalla Deutsche Grammophon -yhtiöllä on pitkät perinteet myös crossover-taidemusiikissa. Sektorin uusin tuote on norjalainen viulisti Mari Samuelsen, jolta DG julkaisi tuplalevyn jo viime vuoden puolella. Minulta on kestänyt hetkisen päästä selville levyn tarkoitusperistä, mutta loppujen lopuksi kyse on vain kyykkyviulismin päivittämisestä 2020-luvun taidemusiikkimuotiin.

Mari Samuelsen /  Mari
Mari Samuelsen / Mari Uudet levyt

Mari Samuelsen tai siis nykyään pelkkä Mari on ihan tavallinen norjalainen viulisti, mutta DG on brändännyt hänet puhumaan syvällisiä keskittymisestä ja näyttämään mustalta design-valaisimelta. Sellaista on myös levylle valittu musiikki: Glassin ja Richterin juustokuorrutettu kevytminimalismi vaihtelee Vasksin ja Martynovin makean kelluttelun kanssa, ja välipalana tarjoillaan Bachia siirappisten sovitusten kanssa. Tuplalevylle tätä musiikinkaltaista aromia on taltioitu yli kaikkien suositusten.

1990-luvun kyykkyviulu-crossoverista levy eroaa sikäli, että ison kaula-aukon sijasta katseelle tarjotaan mustat nahkahousut ja rumpukompin tilalla on ambientia, mutta kyse on pohjimmiltaan samasta asiasta. Levy-yhtiö ja artisti yrittävät puhutella suurta yleisöä luomalla mielikuvan uudesta taidemusiikkiestetiikasta, joka vihdoinkin vastaa suuren yleisön muodikkaisiin tarpeisiin. 2020-luvulle ominainen keskittymisen, pelkistämisen, aitojen tunteiden ja hitauden kaipuu heijastuu tällekin levylle, mutta siihen vastataan mahdollisimman helposti, turruttavalla ja tyhjällä musiikilla.

Erityisen autioita ovat Christian Badzuran ja Max Knothin sovitukset, joissa crossoverin perusongelma nostaa rumaa päätään. Kun Brian Eno siirretään taidemusiikkikontekstiin tai Bach ambient-kontekstiin, alkuperäinen musiikki menettää merkitysverkostonsa ja muuttuu vain mielikuvaksi merkityksestä.

Lisäksi Mari Samuelsen soittaa yhdentekevästi. Hänen kunniakseen on sanottava, että useimmiten hän fraseeraa brändinsä mukaisesti eli pelkistetysti, ja liian ohutta musisointia on yleensä helpompi sietää kuin liian paksua. Lisäksi puhtaus on kohdallaan eikä rytmistä tarvitse sanoa mitään tämän levyn kappaleiden yhteydessä. Mutta höttöinen, ytimetön sointi saa vallan liian usein, etenkin silloin kun Samuelsen yrittää pakottaa musiikkia väkisin levyn estetiikkaan.

Vaikea sanoa kuinka pitkälle Marin ja DG:n projekti kantaa, edes kaupallisesti. Vakavan taidemusiikin puolella Pärt ja kumppanit vastasivat jo vuosikymmeniä sitten siihen tarpeeseen, johon Mari on brändätty, mutta populaarimusiikin puolella mielikuva taidemusiikista on kenties juuri nyt muuttunut sopivaksi tällaisille levyille.

Ai niin, levyllä soittaa orkesterikin, mutta Berliinin konserttitalon orkesterin tilalle olisi voinut kilpailuttaa oikeastaan minkä tahansa ammattipumpun, niin anonyymiksi sen osuus jää.

"Mari", säv. Martynov, Richter, Glass, Vasks, Eno, Johansson, Bach, Badzura, Gregson, Clark. - Mari Samuelsen, viulu, ja Konzerthausorchester Berlin/Jonathan Stockhammer. (Deutsche Grammophon, DG 00289 483 58694)

Kuuntele Uudet levyt 11.2.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Huippuammattilaiset upeasti Ellington-amatööreinä

    Levyarvostelu

    Duke Ellington kokosi uransa lopulla kolme hengellisen musiikin konserttia, joissa hänen oma jazz-idiominsa yhdistyi gospeliin ja kirkkomusiikkiin. Sopraano Anu Komsi ja multi-instrumentalisti Marzi Nyman ovat vuosien mittaan esittäneet teoksesta omaa versiotaan, joka on nyt saatu myös Alba-yhtiön levylle. Komsi ja Nyman ovat rohkeita ja monialaisia, mutta joutuvat levyllä laajan mukavuusalueensa rajoille - ja tekevät äimistyttävän hienon levyn siitä huolimatta tai juuri siksi.

  • Peteris Vasks - lisää samaa mutta alttoviululla

    Levyarvostelu

    Jos tuntee Peteris Vasksin, Latvian lahjan mystiselle minimalismille, BIS-yhtiön uusi Vasks-levy ei yllätä, muttei myöskään petä. Paatokseen asti tunteellinen, selvälinjainen ja tukevasti tonaalinen musiikki virtailee jälleen kerran hiljaisuudesta tuttujen huippukohtien kautta kauniimpaan hiljaisuuteen. Mutta on sillä oma arvonsa, että alttoviulisti Maxim Rysanov ja Sinfonietta Riga toteuttavat Vasksin idiomin niin kuin pitää.

  • Vivaldi-projektin laaduntarkistus - priimaa pukkaa!

    Levyarvostelu

    Vuonna 2000 levy-yhtiö Naive alkoi levyttää Torinon kansalliskirjaston Vivaldi-kokoelmassa käsikirjoituksina säilyneitä teoksia. Maailmanluokan esittäjistöt ovat tähän mennessä taltioineet kuutisenkymmentä levyä, ja nyt projektissa debytoi ranskalainen barokkiorkesteri Le Concert de la Loge johtajansa, viulisti Julien Chauvinin kanssa - ja laatu pysyy.

  • Laulu antaa Lindbergille ryhtiä

    Levyarvostelu

    Magnus Lindbergin teokset ensilevyttää yleensä Radion sinfoniaorkesteri, ja niin nytkin, vaikka uutuuslevyn teokset Lindberg sävelsi hiljattain Lontoon filharmonisen orkesterin residenssisäveltäjänä. Alkusoiton tapainen Two episodes sekä pitkä vokaaliteos Accused eivät paljasta Lindbergin työkalupakista uutuuksia, mutta lauluteoksen ryhdikkyys saa odottamaan tulevaa oopperaa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua