Hyppää pääsisältöön

Kyykkyviulismia vuonna 2020?

Kunnianarvoisalla Deutsche Grammophon -yhtiöllä on pitkät perinteet myös crossover-taidemusiikissa. Sektorin uusin tuote on norjalainen viulisti Mari Samuelsen, jolta DG julkaisi tuplalevyn jo viime vuoden puolella. Minulta on kestänyt hetkisen päästä selville levyn tarkoitusperistä, mutta loppujen lopuksi kyse on vain kyykkyviulismin päivittämisestä 2020-luvun taidemusiikkimuotiin.

Mari Samuelsen /  Mari
Mari Samuelsen / Mari Uudet levyt

Mari Samuelsen tai siis nykyään pelkkä Mari on ihan tavallinen norjalainen viulisti, mutta DG on brändännyt hänet puhumaan syvällisiä keskittymisestä ja näyttämään mustalta design-valaisimelta. Sellaista on myös levylle valittu musiikki: Glassin ja Richterin juustokuorrutettu kevytminimalismi vaihtelee Vasksin ja Martynovin makean kelluttelun kanssa, ja välipalana tarjoillaan Bachia siirappisten sovitusten kanssa. Tuplalevylle tätä musiikinkaltaista aromia on taltioitu yli kaikkien suositusten.

1990-luvun kyykkyviulu-crossoverista levy eroaa sikäli, että ison kaula-aukon sijasta katseelle tarjotaan mustat nahkahousut ja rumpukompin tilalla on ambientia, mutta kyse on pohjimmiltaan samasta asiasta. Levy-yhtiö ja artisti yrittävät puhutella suurta yleisöä luomalla mielikuvan uudesta taidemusiikkiestetiikasta, joka vihdoinkin vastaa suuren yleisön muodikkaisiin tarpeisiin. 2020-luvulle ominainen keskittymisen, pelkistämisen, aitojen tunteiden ja hitauden kaipuu heijastuu tällekin levylle, mutta siihen vastataan mahdollisimman helposti, turruttavalla ja tyhjällä musiikilla.

Erityisen autioita ovat Christian Badzuran ja Max Knothin sovitukset, joissa crossoverin perusongelma nostaa rumaa päätään. Kun Brian Eno siirretään taidemusiikkikontekstiin tai Bach ambient-kontekstiin, alkuperäinen musiikki menettää merkitysverkostonsa ja muuttuu vain mielikuvaksi merkityksestä.

Lisäksi Mari Samuelsen soittaa yhdentekevästi. Hänen kunniakseen on sanottava, että useimmiten hän fraseeraa brändinsä mukaisesti eli pelkistetysti, ja liian ohutta musisointia on yleensä helpompi sietää kuin liian paksua. Lisäksi puhtaus on kohdallaan eikä rytmistä tarvitse sanoa mitään tämän levyn kappaleiden yhteydessä. Mutta höttöinen, ytimetön sointi saa vallan liian usein, etenkin silloin kun Samuelsen yrittää pakottaa musiikkia väkisin levyn estetiikkaan.

Vaikea sanoa kuinka pitkälle Marin ja DG:n projekti kantaa, edes kaupallisesti. Vakavan taidemusiikin puolella Pärt ja kumppanit vastasivat jo vuosikymmeniä sitten siihen tarpeeseen, johon Mari on brändätty, mutta populaarimusiikin puolella mielikuva taidemusiikista on kenties juuri nyt muuttunut sopivaksi tällaisille levyille.

Ai niin, levyllä soittaa orkesterikin, mutta Berliinin konserttitalon orkesterin tilalle olisi voinut kilpailuttaa oikeastaan minkä tahansa ammattipumpun, niin anonyymiksi sen osuus jää.

"Mari", säv. Martynov, Richter, Glass, Vasks, Eno, Johansson, Bach, Badzura, Gregson, Clark. - Mari Samuelsen, viulu, ja Konzerthausorchester Berlin/Jonathan Stockhammer. (Deutsche Grammophon, DG 00289 483 58694)

Kuuntele Uudet levyt 11.2.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Bachia vereslihalla mutta puhuttelevasti

    Levyarvostelu

    Thomas Zehetmair levytti Johann Sebastian Bachin sooloviulusonaatit ja -partitat ensimmäisen kerran vuonna 1983, nuorena miehenä, huikean uransa alussa. Nyt hän on palannut saman ohjelmiston pariin, mutta soittaa barokkiviulua, ja on villimpi ja vapaampi kuin osasi nuorena olla.

  • Janne Marja-ahon laulukarisma kantaa Brelistä barokkiin

    Levyarvostelu

    Janne Marja-aho on näyttelijä, tanssija ja koreografi, mutta barokkiyhtye Cornucopian kanssa hän on tehnyt uuden levyn laulajana. Otsikolla "Minä olin yö" Marja-aho yhdistää Jacques Brelin lauluja barokin lauluihin - ja onnistuu.

  • All male panel täyttää akustisen tilan

    Levyarvostelu

    Pianisti Joonas Ahonen, viulisti Antti Tikkanen ja sellisti Markus Hohti muodostavat all male panelin nimeltä Rödberg-trio. Kolmikko osallistuu Suomen taidemusiikkielämää kuohuttaneeseen tasa-arvokeskusteluun Alban julkaisemalla uutuuslevyllä, jolla kuullaan pianotriot sekä Fanny että Felix Mendelssohnilta. Levyn eräänä tarkoituksena on antaa kuulijalle eväät patriarkaatin saneleman kaanonin uudelleenarvioimiseen, mutta eväitä mutustellessa huomio kiinnittyy etenkin vuoden 1828 wieniläiseen Böhm-flyygeliin.

  • Pianotriolla Vasksin musiikki viiltää terävämmin

    Levyarvostelu

    Peteris Vasks on Latvian ja varmasti myös levy-yhtiö Ondinen soitetuin nykysäveltäjä. Vasksin mystisen minimalismin sointuisa pehmeys sopii suuren yleisön makuun, mutta sen kovasta ytimestä löytyy materialismin ja henkisen tyhjyyden kritiikkiä. Uudella levyllä Vasksin musiikkia soittaa pianotrio Palladio, ja karuudellaan kokoonpano varmistaa, ettei Vasksin ydin peity höttöisten sointikenttien alle.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua