Hyppää pääsisältöön

Varhainen käyrätorvi laulaa kotoisasti

Reilu vuosi sitten intoilin luonnontorvitaituri Alec Frank-Gemmillin levystä, jolla hän soitti varhaisia virtuoosikonserttoja käyrätorvelle. Ursula Paludan Monbergin uutuuslevy sisältää hieman myöhäisempää ja melkoisesti helpompaa ohjelmistoa, mutta kuulostaa yhtä aristokraattiselta, ja täydentää oivallisesti kuvaa luonnontorven kehityksestä.

The Early Horn / Monberg
The Early Horn / Monberg Uudet levyt

Hyperion-yhtiön julkaisu sisältää 1700-luvun alkupuolen kamarimusiikillista ohjelmistoa, jossa käyrätorvi pääsee temmeltämään yhdessä parin muun soittimen kanssa continuon tuella mutta ilman orkesteria. Teokset ovat ajalta, jolloin käyrätorvensoitto oli siirtymässä kiltojen varjelemasta ammattitoiminnasta porvarien harrastukseksi. Samalla kehittyi tukkeamistekniikka, jonka myötä korkeasta ja vaikeasta clarino-rekisteristä voitiin laskeutua helpompaan rekisteriin ilman puhtausongelmia.

Levyn kappaleissa soittimen kehitysvaihe kuuluu harmonian staattisuutena, mutta myös säveltäjien innostuksena laulavan, herkän soittimen uusista mahdollisuuksista. Kontrastit oboen, nokkahuilun ja jousten kanssa korostavat mainiosti käyrätorven ominaispiirteitä, ja esiin pääsee myös Ursula Paludan Monbergin luonteva ja inhimillinen soittotyyli. Brittitaiturin soitto kuulostaa rennon letkeältä, ja vikkelätkin kuviot soljuvat pakottomasti - yleensä luonnontorven operointi jättää paljon jännitteisemmän mielikuvan. Monberg ei myöskään liikaa peittele tukkeamisen ja muiden tekniikoiden aiheuttamia sointivärimuutoksia, ja se on hyvä, koska ne ovat osa luonnontorven viehätystä.

Jonathan Cohenin johtama Arcangelo-yhtye tuntuu soittavan eri kokoonpanoissa mainiosti, kunnes päästään Mozartin käyrätorvikvintettoon. Käyrätorviohjelmiston kulmakivestä on niin monia puhtaampia, elegantimpia ja hauskempia tulkintoja, että korva havahtuu soiton karkeuteen levyn muissakin kappaleissa. Pääasia eli varhaisen käyrätorven ainutlaatuisen inhimillinen laulullisuus tulee kuitenkin loistavasti ilmi - etenkin jos levyn kaveriksi hankkii myös Alec Frank-Gemmillin konserttolevyn.

"The Early Horn", säv. L. Mozart, Graun, Haydn, Telemann, W.A. Mozart ja tuntematon. - Ursula Paludan Monberg ja Arcangelo/Jonathan Cohen. (Hyperion, CDA68289)

Kuuntele Uudet levyt 11.2.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Baltian seuraava trendisäveltäjä?

    Levyarvostelu

    Viime viikkoina olen kuunnellut todella paljon Ondine-yhtiön uutuuslevyä, jolla esittäytyy liettualainen, kohta viisikymppinen säveltäjä Žibuoklė Martinaitytė. Musiikki vyöryy laajakaarisena, melankolisena ja uhkaavana, ja kuitenkin olen löytänyt siitä suurta lohtua ja virkistystä. Siksi olen valmis väittämään, että Martinaitytė on Baltian nykymusiikin seuraava suuri kansainvälinen nimi. Mutta miksi häntä ei ole löydetty aiemmin?

  • Guerreron vokaalipolyfonia hohtaa sekä lamentaatioissa että kansanmelodioissa

    Levyarvostelu

    Espanjalainen El León de Oro -kuoro on kuoroguru Peter Phillipsin johdolla noussut vokaalipolyfonian valonhohtoiseen kärkeen. Hyperionin julkaisemalla uutuudella kuoro esittää ominta musiikkiaan, 1500-luvun espanjalaista polyfoniaa, mutta säveltäjänä ei ole Tomas Luis de Victoria, vaan hänen varjoonsa jäänyt Francisco Guerrero. Ohjelmisto ulottuu Magnificatista Lamentaatioiden kautta kansanlaulusovituksiin, joten tarjolla on kokonaisvaltainen musiikkiratkaisu kevättalven paasto- ja pääsiäisaikaan.

  • Birmanin kuoromusiikki on teatteria korville

    Levyarvostelu

    Helsingin kamarikuoro näyttää julkaisevan vaativia nykymusiikkilevyjä solkenaan. Tuorein tulokas, Eugene Birmanin profiililevy, on kuitenkin äänitetty jo nelisen vuotta sitten, ja levy-yhtiö Alban kanssa julkaisu täsmäytettiin hiljattaiseen Musica nova -konserttiin. Birmanin dramaattinen kuoromodernismi innoittaa HKK:n laulajat poikkeuksellisen tiukkaan virtuositeettiin, joten levy erottuu levyvirrasta edukseen.

  • Pétur Sakari johdattaa urkumusiikin syvään päähän

    Levyarvostelu

    Pétur Sakari on Suomen merkittävin nuori konserttiurkuri, jonka energiasta ja arvostuksesta kertoo konsertoinnin lisäksi asema Organum-seuran puheenjohtajana. Nousujohteisen uransa ajan Sakari on mieluiten uinut urkumusiikin syvässä päädyssä, ranskalaisessa perinteessä, missä selvitäkseen pitää tuntea paitsi musiikki myös sen soittamiseen otollisimmat urut - ja päästä vielä soittamaan niitä. Tämä kaikki toteutuu Sakarin uutuuslevyllä, jolla hän esittää César Franckin musiikkia suoraan ranskalaisen urkuperinteen ytimestä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua