Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Kaikki kauhun ainekset

Synkkä metsä, hämärä
Synkkä metsä, hämärä metsät

Se on kummitus. Se on eräs suomalaisen kansanperinteen pelottavimmista hahmoista, ehkä kaikkein kauhein. Se on nimeltään ihtiriekko, ja siitä vanha kansa puhui kuiskaten.

Ihtiriekko on surmatun lapsen haamu: salaa synnytetyn, salaa surmatun ja salaa haudatun lapsen haamu.

Kansanperinne kertoo, että salaa surmattu lapsi haudattiin usein talon alle, pihapiiriin tai metsään. Kirkkomaalle lasta ei voinut tällaisissa tapauksissa haudata, eikä lapsi saanut papin siunausta.

Näin lapsen sielun uskottiin joutuvan piinalliseen tilaan, josta se ei päässyt tuonpuoleiseen, vaan jäi kummittelemaan eläville. Ja tämä kummitus, ihtiriekko, se parkui karmeasti. Se häiritsi talon väkeä ja pelotteli metsässä kulkijoita.

Ihtiriekon äänen sanotaan muistuttavan lapsen lohdutonta itkua. Ihtiriekon kerrotaan joskus myös nauravan vertahyytävästi ja vastaavan, jos sitä puhuttelee. Ihtiriekko saattaa myös lähteä seuraamaan metsässä pakoon juoksevaa kauhistunutta ihmistä.

Ihtiriekossa on siis kaikki kauhun ainekset. Tämä suomalainen muinaisuskomus tuo mieleen jotakin hyvin Stephen Kingin tyylistä, muistatte varmaan esimerkiksi Pet Semataryn? Tai esimerkiksi parhaat japanilaiset kauhuelokuvat, kuten Ringu-tarinat. Tai vaikka Blair Witch Projectin, sen hyytävän ja ankean tunnelman.

Ihtiriekko on aitoa suomalaiskansallista kauhua, mutta samalla asiaan liittyy myös moraalinen opetus, kuten vanhoihin kauhutarinoihin ja kansansatuihinkin usein liittyy.

"Aihe on kohtalaisen synkkä", kirjoittaa musiikintekijä, joka esiintyy nimellä Kidekone. Ihtiriekon musiikki on alku- ja loppusoittoineen yli 25-minuuttinen kokonaisuus.

Hän kertoo musiikin syntyneen käsikirjoittaja ja ohjaaja Juha Penttisen kanssa tehtyyn Ihtiriekko-nimiseen videoinstallaatioon:

Ihtiriekko-sanan sanotaan olevan murteellinen muoto sanasta itse-riekko, joka tarkoitti linnun hahmoista lapsen sielua. Sana "itse" on muinaisessa Suomessa merkinnyt ihmisen sielua, tai oikeammin sielun osaa, itsenäistä henkiolentoa, joka saattaa jäädä kummittelemaan maan päälle.

En tiedä, onko reilua kutsua mitään musiikkia pelottavaksi, varsinkaan jos tekijä ei ole sitä sellaiseksi tarkoittanut, mutta tosiasia on, että ainakin tietyssä mielentilassa joku musiikki saattaa herättää jonkinasteista levottomuutta. Ja totta myös on, että toisenlaisessa mielentilassa sama musiikki saattaa kuulostaa voimakkaalta, syvältä ja tunteikkaalta.

Trumpetisti ja multi-instrumentalisti Mikko Pettisen johtama Why Not -kokoonpano heijastelee albumillaan Two Suites for A Change tämän pallon pintaa, maailman nykytilaa, ilmaston ja luonnon tilaa. "Halusin tehdä jotakin uutta ja yllättävää", sanoo Mikko Pettinen. "Olen vain antanut ajatusteni virrata".

Sitten toinen Mikko, nimittäin kitaristi Mikko Iivanainen, jonka albumi A River Runs Through It on soolokitaralevy: vain akustista kitaraa, sähkökitaraa ja baritonikitaraa. Ja kuten nimikin jo viittaa, albumin musiikki on saanut inspiraationsa suomalaisesta luontomaisemasta, sen värimaailmasta ja tunnelmista. "Se mitä ei voi selittää eikä kirjoittaa nuotein, sanotaanko sitä sitten sieluksi", kysyy tekijä.

Sitten erikoisuus noin viiden vuoden takaa: Bikini Pieksamäeltä ja outo instrumentaali nimeltä Perjantaiksi Paso Dobleen. Tuo ohimennnen kuultava miesääni kuluu edesmenneelle avaruuden sankarille Neil Armstrongille:

Vuosi 2020 on alkanut monella taholla aktiivisesti. Ainakin Avaruusromuun on tullut uutta musiikkia ilahduttavan runsaasti. Kiitos siitä kaikille tekijöille. "Tekaisin tuossa vuoden aluksi viisi biisiä viidessä päivässä", kirjoittaa @discophone_ ja kertoo, että kyseessä on modulaarisyntesoijalla ja iPadeilla tehty kokonaisuus. Ja ambientisti mennään.

Avaruusromussa aiemminkin kuunneltu ambient-kitaristi Aleksi on tulevalle albumilleen The Evening saanut soittokumppaneikseen bassoklarinetisti Tapani Rinteen ja elektroniikkavelho Konsta Mikkosen. Albumi ilmestyy maaliskuun lopulla, tässä etukäteen julkaistu raita nimeltä Calming Garden:

AVARUUSROMUA 16.2.2020 - OHJELMAN MUSIIKKI:
KIDEKONE: Intro (musiikkia videoinstallaatiosta)
KIDEKONE: Ihtiriekko - osa - (musiikkia videoinstallaatiosta)
VEERA NEVA: VII (Avaruuskaipuu)
MIKKO PETTINEN WHY NOT: Music for Royalties (Two Suites For The Change)
MIKKO IIVANAINEN: Otter's Dinner (A River Runs Through It)
BIKINI: Perjantaiksi Paso Dobleen (Bang Bang! Skeet Skeet!)
@discophone_: Blind Clouds (nettijulkaisu)
ALEKSI feat. TAPANI RINNE & KONSTA MIKKONEN: Calming Garden (The Evening, ennakkojulkaisu)
OURHELSINKI (Panu Luukkonen, Tom Lönnqvist ja Vesa Lehko): Live at Vapaan Taiteen Tila 15.1.2020 - osa - (livetallenne)

Olen rauhallisten äänimaisemien ja levollisten sointien ystävä, mutta se on tietysti vain yksi kerros.― Aki Yli-Salomäki
Aki Yli-Salomäki
Aki Yli-Salomäki Kuva: Yle Kuvapalvelu / Jukka Lintinen Aki Yli-Salomäki,Epäilyttävän uutta

AVARUUSROMUN TARJOUS, JOSTA EI KANNATA KIELTÄYTYÄ:

Kuuntele ehdottomasti Aki Yli-Salomäen Epäilyttävän uutta.
Se on kahdeksanosainen sarja uudesta musiikista.



Hyvät ideat ja tuore ote kyllä iskee, on konteksti mikä tahansa.― Aki Yli-Salomäki
  • Vihaan ja rakastan kielioppia!

    Kieltä ei opi pelkästään pänttäämällä kielioppia.

    Epävarmuus hiipii mieleeni joka kerta, kun kirjoitan jotain julkaistavaksi tarkoitettua. Pelkään tekeväni hölmöjä kielioppivirheitä. Harmittaa, että en aikoinaan keskittynyt paremmin äidinkielen tunneilla. Inhosin kielioppia kuten useimmat luokkatoverini. Aika moni heistäkin, jotka loistivat kouluvuosina ainekirjoituksessa, tuskastui kielioppituntien aikana.

  • Tunnetko Täällä Pohjantähden alla sanonnat ja niiden sanojat? - Tee testi!

    Tosifanit osaavat siteerata parhaita sanontoja.

    Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla (1959-1962) on kuvaus Koskelan suvun vaiheista Suomen itsenäistymisen alkuvuosina. Koskelan perheen ja muiden pentinkulmalaisten lisäksi romaanitrilogiassa keskeiseen rooliin nousee Väinö Linnan hämäläismurteen sävyttämä kieli, rehevine sanontoineen.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri