Hyppää pääsisältöön

Mitä Pauline Kael sanoi? Elokuvakriitikin suurta tähteä ja vallankäyttäjää palvottiin, pelättiin ja vihattiin, kertoo uusi dokumenttielokuva

Pauline Kael lähikuvassa, taustalla New Yorker -lehden sivuja. Kuva dokumenttielokuvasta.
Pauline Kael kirjoitti elokuvakritiikkiä The New Yorker -lehteen 24 vuotta. Pauline Kael lähikuvassa, taustalla New Yorker -lehden sivuja. Kuva dokumenttielokuvasta. Pauline Kael,What She Said: The Art of Pauline Kael,Teemalauantai,elokuvakriitikko,Pauline Kael ja elokuvakritiikin taide

Ohje elokuvakriitikoille: "Jos sinusta pidetään, sinun on syytä huolestua."

Ei ole ihan helppo tehdä eloisaa elokuvaa kirjoitetusta tekstistä, mutta tässä meillä on sellainen elokuva. Toki asiaa auttaa, että kyseinen teksti on mitä eläväisintä ja käsittelee elävää kuvaa.

Pauline Kael ja elokuvakritiikin taide (What She Said: The Art of Pauline Kael) on siis dokumenttielokuva elokuvakritiikistä. Ei kovin seksikäs aihe, tai muodikas. Kuka nykyaikana kriitikkoja kaipaa?

Tai kuka edes muistaa kriitikkoja? Kun kyse on Pauline Kaelista, varsin moni, se käy Rob Garverin ohjaamasta dokumenttielokuvasta heti ilmi. Hän oli legenda omalla alallaan.

Amerikkalainen Pauline Kael (1919–2001) toimi elokuvakriitikkona 1950-luvulta 1990-luvun alkuun, erityisesti The New Yorker -lehdessä. Hän oli erinomainen sanankäyttäjä, terävä, hauska, peloton, viihdyttävä, sivistynyt ja itsenäinen, niin kuin New Yorkerin parhaat jutut, olivat ne sitten esseitä tai lyhyttä fiktiota.

Moni pitää Kaelia kaikkien aikojen parhaana elokuvakriitikkona, ja aika lailla kiistatta häntä voi kutsua 1960–70-lukujen kuuluisimmaksi ja vaikutusvaltaisimmaksi elokuvakriitikoksi. Hänen kultakautensa osui "Uuden Hollywoodin" nousun vuosiin, ja hän tuki arvioillaan uusia elokuvantekijöitä ja uudenlaista elokuvaa. Viikoittaisten kritiikkien lisäksi hän teki myös 13 kirjaa.

Kael oli ekstaattinen ylistyksissään mutta säälimätön tuomioissaan. Hänelle hyvä elokuva oli aistivoimainen, suorastaan eroottinen kokemus. Bonnie & Clyde, Viimeinen tango Pariisissa ja suurin piirtein kaikki Brian De Palman elokuvat saivat hänet hurmioon ja tuottivat legendaarisia kritiikkejä.

Sellaiset klassikot kuin Ihmeellinen on elämä, Hiroshima, rakastettuni, , Shoah ja 2001: Avaruusseikkailu hän sen sijaan teloitti julmasti, siitäkin tehtävästä, omista sanoistaan ja vallastaan selvästi nauttien. Brittiohjaaja David Lean jopa lopetti elokuvanteon vuosikausiksi Kaelin arvostelun satuttamana.

Sissy Spacek hymyilee prom queen -varusteissa kauhuelokuvassa Carrie.
Sissy Spacek on Carrie. Sissy Spacek hymyilee prom queen -varusteissa kauhuelokuvassa Carrie. Kuva: MGM Carrie (elokuva 1976),Brian De Palma,Sissy Spacek,Teemalauantai,Stephen King,kauhuelokuvat
Pauline Kael rakastui Brian De Palman aistilliseen tyyliin. Värit ja veri saivat Kaelin syttymään.― Dokumenttielokuvasta Pauline Kael ja elokuvakritiikin taide

Pauline Kael vertasi elokuva-arvioiden tekoa ajattelemiseen ja piti sitä uskomattoman hienona tapana ansaita elantonsa. "Minulle maksetaan ajattelemisesta!" Hän totesi myös, että ihmiset eivät yleensä pidä hyvistä elokuvakriitikoista. "Jos sinusta pidetään, on syytä huolestua."

Miesten hallitsemassa elokuvamaailmassa Kael nousi kriitikkokaartin huipulle ja keräsi ympärilleen opetuslasten, "kaelistien" joukon. Huipulta pääsee kuitenkin vain alaspäin, ja niin kävi Kaelillekin lopulta. Väliin mahtui myös harharetki Hollywoodissa.

Dokumenttielokuvassa käydään läpi Kaelin uran takkuisia alkuvaiheita, elämää yhden tyttären yksinhuoltajana, suosikkeja, faneja ja vihollisia, mutta ennen kaikkea siinä keskitytään hänen omaan tuotantoonsa, kritiikkeihin ja teksteihin. "What she said" – siihen mitä hän sanoi elokuvista.

Kaelin mielestä hyvä teksti hengittää, tuntuu siltä kuin ihminen puhuisi. Tässä dokumentissa teksti muuttuu rytmiksi, ääniksi ja eläviksi kuviksi. Myös Kaelin ainutlaatuinen ääni kuuluu läpi tarinan, osin vanhoissa haastatteluissa, osin näyttelijä Sarah Jessica Parkerin hienosti lukemana.

Elokuvakriitikko Pauline Kael lähikuvassa. Arkistokuva dokumenttielokuvasta What She Said: The Art of Pauline Kael.
Pauline Kael. Elokuvakriitikko Pauline Kael lähikuvassa. Arkistokuva dokumenttielokuvasta What She Said: The Art of Pauline Kael. Kuva: Anthony Calvacca Pauline Kael,What She Said: The Art of Pauline Kael,Teemalauantai,elokuvakriitikko,dokumenttielokuvat,Pauline Kael ja elokuvakritiikin taide
Elokuvat ovat niin harvoin suurta taidetta, että jos emme pysty arvostamaan suurta roskaa, meille jää tosi vähän syitä olla niistä kiinnostuneita.― Pauline Kael

Dokumentissa Kaelia ylistää muun muassa Quentin Tarantino. Yhtäläisyydet Tarantinon ja Kaelin välillä onkin helppo nähdä: valtava elokuvatietämys ja yhtä suuri elokuvannälkä, korkean ja matalan kulttuurin, b-elokuvan ja arthousen yhteiselo, pop-sensibiliteetti, aistillinen suhde elokuviin. Kaelin kirjojen nimetkin ovat silkkaa tarantinoa: Kiss Kiss Bang Bang, I Lost It All at the Movies, Deeper Into Movies...

Pauline Kael ja elokuvakritiikin taide on kulttuurihistoriaa parhaimmillaan: runsaasti fiksuja tyyppejä (Tarantino, Paul Schrader, Robert Towne, Molly Haskell, Greil Marcus, Alec Baldwin, Camille Paglia...) kommentoimassa, ällistyttävät määrät hienoja elokuvanäytteitä nokkelasti kerrontaan leikattuna, harvinaista arkistomateriaalia ja kiehtovan ristiriitainen päähenkilö.

Lopputulos on myös hurmaavan vanhanaikainen. Sitä kannattelee usko lukemiseen, ajatteluun ja terävään mutta sivistyneeseen kiistelyyn – sekä usko siihen, että ajattelemisesta, kirjoittamisesta ja kriittisyydestä voi tehdä kiinnostavan elokuvan.

Niin, siis kuka kaipaa kriitikkoja? Mitä Pauline Kael sanoikaan: "Jos kriitikkoja ei olisi, meillä olisi vain joukko mainosmiehiä."

Dokumenttielokuva Pauline Kael ja elokuvakritiikin taide saa tv-ensi-iltansa Teemalauantaissa 15.2. Se on aiemmin nähty Suomessa Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla syksyllä 2019.
Areenassa elokuva on katsottavissa vuoden 2021 loppuun.

Teemalauantai 15.2.2020: Uuden Hollywoodin ääniä

Elokuvaillan tähdet ovat legendaarinen elokuvakriitikko Pauline Kael ja tämän suosikkiohjaajiin kuulunut Brian De Palma. Sekä tietysti Sissy Spacek, kauhistuttavan unohtumaton Carrien roolissa.

Pauline Kael ja elokuvakritiikin taide

The New Yorkerin avustaja Pauline Kael oli 1960–70-luvuilla maailman tunnetuin ja pelätyin elokuvakriitikko, joka vaikutti keskeisesti uuden Hollywoodin nousuun. Runsaasti upeita elokuvanäytteitä sisältävä, hymistelemätön dokumenttielokuva kertoo vihatun ja rakastetun kriitikkolegendan tarinan. Samalla se on mitä eloisinta kulttuuri-, elokuva- ja kritiikkihistoriaa. Ohjaus Rob Garver. Ensiesitys. (What She Said: The Art of Pauline Kael, USA 2019)
Areenassa 10.2. alkaen 2 vuotta

Carrie

”A terrifyingly lyrical thriller”, ylisti Pauline Kael tätä kauhuelokuvaa, jossa koulukiusattu tyttö kostaa helvetillisesti kiusaajilleen. Suomessa elokuvan ensi-iltaa jouduttiin odottamaan 15 vuotta. Pääosassa Sissy Spacek, muissa rooleissa Piper Laurie, John Travolta, Amy Irving ja Nancy Allen. Perustuu Stephen Kingin kirjaan. Ohjaus Brian De Palma. (USA 1976)
Areenassa 15.2. alkaen 7 päivää

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri