Paula Vesala on kommentoinut politiikkaa ja pelännyt turvallisuutensa puolesta, mutta tässä jutussa puhutaan musiikista
Vesala kuunteli Gettomasaa ja päätti, ettei enää vihjaile, vaan antaa tulla. Toinen sooloalbumi Etsimässä rauhaa ilmestyy perjantaina 14. helmikuuta.
Paula Vesala istuu levy-yhtiön neuvotteluhuoneen sohvalla ja miettii sanomisiaan tarkkaan. Virkkeiden väleihin mahtuu usein iäisyys.
Vesala tietää, mistä suositun popmuusikon kannattaisi puhua, ja mistä ei todellakaan. Omaa erinomaisuutta ei pidä vahingossakaan korostaa. Sukupuolirooleilla on paras olla leikkimättä, ja politiikka – se ei poppareille kuulu.
Ainakaan, jos seuraa somepalautetta.
Lokakuussa 2019 perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkynen julkaisi videon, jossa puhuteltiin suoraan Vesalaa. Taustalla oli artistin twiitti siitä, ettei viharikoksesta tuomittu voi toimia kansanedustajana.
Trolliarmeijat ottivat Vesalan tähtäimeensä ja seuraavana viikonloppuna turvatoimia jouduttiin kiristämään artistin konserttisalikiertueella.
– En ole katsonut videota enkä hirveästi halua siitä puhua, mutta Tynkkynen käynnisti itse persujen trollikoneiston mua vastaan. Se tiesi totta kai tosi hyvin, mitä siinä tulee tapahtumaan.
Vesala luottaa, etteivät nettitrollit tule kotiin, mutta tietenkin uhkaukset pelottavat. Välillä hän ajattelee vaikenevansa sosiaalisessa mediassa ja purkavansa ajatukset biiseihin. Silloin kuonaa ei tulisi ihan niin paljon.
– Olen viime aikoina kiinnostunut vr-jutuista. Kaikki ei-lihallista läsnäoloa vaativat kommunikointitavat kiinnostaa. Sekin voi olla oiretta siitä, etten haluaisi niin paljon olla ristiinnaulittavana.
Puhutaan siis musiikista.
Olen kirjoittanut männävuosina vaikka mitä vihjailuja, kierrellyt ja kaarrellut. Päätin, että nyt ei vittu vihjailla mitään!
Vesalan toinen sooloalbumi Etsimässä rauhaa ilmestyy perjantaina 14. helmikuuta. Levyllä on 11 kappaletta, joista neljä on julkaistu ennakkoon singleinä.
Vesala on tehnyt biisejä vuosien ajan sekä yksin että yhdessä suomen eturivin tekijöiden (Eppu Kosonen, Joonas Angeria, Jukka Immonen) kanssa. Osa syntyi jo Vesalan (2016) aikoihin. Vastaavina tuottajina ovat Vesala ja Minna Koivisto, joka oli mukana tekemässä osaa viimeisimmän Vain elämää -kauden biiseistä.
Vesala sanoo ihailevansa minimalismia, mutta lisää, että Etsimässä rauhaa on kaikkea muuta. Tarttuvia popmelodioita ja pieniä taidemusiikkikokeiluja, kotistudion suhinaa ja meren aallokkoa, torvisooloja sekä raastinrautaa. Dingoa, Björkiä, Grimesia ja Gettomasaa.
Vesala ammentaa musiikkiinsa jatkuvasti kollegoiltaan. Välillä viittaukset ovat suoria, välillä ne tulevat absurdin monen mutkan kautta.
Debyyttilevyn Ruotsin euroviisuihin Vesala sai tuotantoinspiraatiota Veronica Maggion Sergels torg -kappaleesta, Rakkaus ja maailmanloppu syntyi tarpeesta selvittää, mitä mieltä Vesala on Paperi T:n omissa tunteissa märehtimisestä.
Uudelle levylle päätyneeseen Nyt on lähtö -biisiin vaikutti Amy Winehouse, jonka isoimmissa hiteissä sama sointukierto kulkee usein koko kappaleen läpi.
Ja kun Vesala kuuli Gettomasan muutaman vuoden takaisen Pelkurin, jossa räppäri avautuu yhdeksän minuutin ajan isästään, syttyi lamppu.
– Tuli vähän sama fiilis kuin Björkin erolevystä [Vulnicura, 2015]. Niin vitun siistiä, että joku tekee vielä biisejä. Tuli samat pärähdykset kuin Radioheadin Creepistä. Kun kuulin sen, päätin heti, että haluan tehdä Mul ei oo lapsuudensankarii -biisin, Vesala sanoo.
– Olen kirjoittanut männävuosina vaikka mitä vihjailuja, kierrellyt ja kaarrellut. Päätin, että nyt ei vittu vihjailla mitään! Miten puhdistavaa on antaa vaan tulla!
Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Aina välillä Paula Vesala päättää, ettei twiittaa hetkeen mitään, koska reaktioiden massa on kestämätön. Että hän laittaa kaiken sanottavansa nyt musiikkiin.
Kun artistille huomauttaa, että hänen tekstinsä ovat usein niin paljaita ja välttämättömyksiinsä riisuttuja, etteivät ne aukea kertakuuntelulla, hän kuulostaa melkein pettyneeltä.
– Aa, vitsi! PMMP:n Rakkaudesta-levyn aikaan sain palautetta, että tekstit ovat kryptisiä. Tiesin tarkkaan, mistä niissä kerrottiin, mutta ymmärsin, että monet eivät auenneet. Kun lähdin soolouralle, päätin, että teen tosi selkeitä tekstejä.
Esimerkki: Makaroonilaatikkoo, jossa lauletaan asioista “niin suoraan, että se tuntuu melkein tökeröltä”.
Kun mä tarviin sua / sä meet ja petät mua.
Toinen esimerkki: Antti Tuiskun En kommentoi -biisin uusversio Nyt kommentoin.
Tosi-tv, katon ja teen / Psykoterapia, jätin kesken / Kannabis kandee laillistaa / Nyt kommentoin.
Voiko tämän selvemmin asiaa ilmaista?
Toisaalta levyn avaava Olin kerran täällä on jopa enemmän runo kuin laulu. Tekstissä leikitään toistolla ja sanojen muuttuvilla merkityksillä. Vesala sanoo kirjoittaneensa nuorempana paljon runoja, ihailleensa sitä, kuinka paljon niin kevyt lause voi painaa.
– On helposti selitettävissä, mitä kappaleessa tapahtuu. Mutta sitä voi olla vaikea kuulla ilman selitystä.
Kyse on tasapainosta. Kuinka paljon kuulijaan voi ja kannattaa luottaa?
Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Etsimässä rauhaa käsittelee surua ja toivoa, rakkautta ja kaipuuta. Albumin kertoja käy läpi eron ja ajautuu miettimään sen syitä. Toistuuko rakkaudessa jokin kaava? Millaiset eväät sain lapsuudessa?
– Miksi mulle käy näin? Miksi mä olen tässä? Olenko mä valinnut tästä mitään, olenko tajunnut, mitä olen tehnyt, Vesala listaa kysymyksiä.
Kysymyksiin ei aina tarjota vastauksia. Levyn narratiivi ei myöskään kulje selkeästi kohdasta a kohtaan b – vaikka Vesala huomauttaakin huvittuneena, että Etsimässä rauhaa -biisiä seuraa pitkä intro Mul ei oo lapsuudensankarii -biisin lapsuusmuisteluihin. Ihan kuin oltaisiin terapeutin sohvalla.
Kuningas on elämänmyönteinen laulu nuoruuden ekstaattisesta lemmestä, Makaroonilaatikkoo kuvaa happamaksi kääntynyttä parisuhdetta, Nyt on lähtö on nimensä mukaisesti erolaulu ja Etsimässä rauhaa tarkentaa lähdön jälkeiseen aikaan.
Vesala, 38, sanoo sahanneensa pitkään samojen kysymysten äärellä. Hän näkee levyn yhtenäisenä kokonaisuutena.
– Monet mun ikäiset, jotka käyvät läpi erokriisin, hurahtavat johonkin ultrajuoksuun ja lähtevät pyhiinvaellukselle. Lopettavat töissä ja ryhtyvät eräoppaiksi. Mulla on tuttu, jonka vaimo jätti sen. Vaimosta tuli silikonitissinen fitnessbikinijuttu, mies myi kaiken ja lähti Aasiaan kepakon kanssa metsikköön, Vesala sanoo ja nauraa.
Rauhan voi löytää monesta paikasta. Takuureseptiä ei ole. Vesalaa on pyydetty vaikka mihin tv-ohjelmiin, missä pitäisi juosta kuvausryhmän rinnalla maratonia Gobin autiomaassa sisäisen rauhan perässä. Näistä hän on järjestään kieltäytynyt. Julkisuutta hänellä on riittämiin, ja se tuo kaikkea muuta paitsi rauhaa.
– Se on ihan sama kuinka paljon mä ultrajuoksen jossain viidakossa. En mä löydä sieltä mitään mielenrauhaa.
Kuvat: Nelli Kenttä. Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Itseään ei voi paeta loputtomiin. Maailman laidoilla vaeltelun päätteeksi Etsimässä rauhaa palaa takaisin kotiin.
Auringon Vesala äänitti makuuhuoneessaan epävireisellä nylonkitaralla jo debyyttilevyn aikoihin. Taustalla vellovat Julius-pojan äänittämät aallot.
Puisia taloja -kappaleen Vesala tuotti yksin loppuun ihan viimeisinä öinä ennen kuin levy meni masteroitavaksi. Taustalla kulkee epärytmissä sattumanvaraisia säveliä, joita Vesala ajattelee tuikkivina valoina. Viimeiset sanat: “ehkä käykin niin, et jäätkin näihin maisemiin”.
Ja sitten on albumin neljäs kappale Me tanssitaan liian vähän. Se syntyi, kun Vesala luki lehdestä ahdistuneena ilmastotutkijan haastattelua. Toimittaja kysyi, mitä voimme näin toivottomassa tilanteessa tehdä.
– Tutkija vastasi, että meidän pitäisi tanssia enemmän. Olla läheisten kanssa, runoilla ja laulaa. Ei tässä ole muuta tehtävissä.
Korjaus 14.2. klo 15.00: Etsimässä rauhaa -levyllä on 11 kappaletta, ei 12.
