“Pelaaminenko syrjäyttää nuoria? Paskapuhetta!” Logged in -dokumenttisarjan päähenkilöille on arkea soittaa kaverille

Kehuttu dokumenttisarja Logged in esittelee viisi nuorta suomalaismiestä, joiden elämää kurittavat päihteet ja työttömyys. He eivät kuitenkaan eristäydy. Pelaaminen rytmittää miesten arkea, ja peliyhteisöt tarjoavat ystävyyssuhteita.

Patrik, 22, poistuu harvoin kotoaan mutta kiistää väitteen, että pelaaminen tekee nuorista epäsosiaalisia. Hän kertoo olevansa päivittäin tekemisissä kavereidensa kanssa. Juholle, 23, pelaaminen on puolestaan terapeuttinen kokemus, joka auttaa pääsemään irti paineista.

Sarjan katsonut pelitutkija Mikko Meriläinen on vaikuttunut siitä, miten sarja lähestyy pelaamista. Hän on saanut lukea pelaajiin liittyvistä ennakkoluuloista tutkimuksista ja julkisesta keskustelusta.

– Vaikka pelaaminen näyttäisi ulospäin yksinäiseltä toiminnalta, se voi olla hyvin sosiaalista. On hyvä muistaa, että yksinäisyys on nimenomaan kokemus. Joku voi kokea itsensä yksinäiseksi, vaikka ympärillä olisi laaja kaveripiiri.

Meriläisen mukaan dokumentti näyttää hyvin myös sen, että voi olla itsekseen kotona mutta samalla kokea, ettei ole lainkaan yksin.

Dokumenttisarjan päähenkilöitä yhdistävät lapsuudessa ja nuoruudessa koetut vaikeudet. Koulukiusaaminen, rikkinäiset perheet ja erilaiset vastoinkäymiset ovat jättäneet jälkensä.

Kun lisäksi työttömyys, päihderiippuvuus tai rikoshistoria hankaloittavat miesten elämää, peliyhteisöjen tarjoama tuki on tärkeää.

– Suuri osa suosituimmista peleistä on moninpelattavia. Niitä pelataan kavereiden ja tuntemattomien pelaajien kanssa. Pelaaminen voi olla erityisen tärkeää sellaisille pelaajille, joille kasvokkainen sosiaalisuus on vaikeaa.

Ihminen saa pelatessaan olla sosiaalinen poistumatta kodista, joka on useimmille tärkeä ja turvallinen ympäristö, Meriläinen sanoo.

Puhelimessa puhuminen on vähentynyt kaikissa ikäryhmissä, mutta verkkopelaajille äänipuhelut ovat mutkaton tapa pitää yhteyttä.

Pelaamiseen tarvitaan molempia käsiä, eikä viestien kirjoittamiseen jää aikaa. Pelaajat keskustelevatkin usein niin sanotussa voicessa eli puhechatissa. Kansainvälisissä peliporukoissa myös englanninkielinen keskustelu on pelaajille arkipäivää.

– Kirjoittamalla tai mikkiin juttelemalla voi olla helpompi purkaa tuntojaan aroistakin aiheista, kuten erilaiset tukichatit ja puhelinpalvelut ovat osoittaneet. Sosiaalisuus on tänä päivänä paljon muutakin kuin kasvokkaista kohtaamista: viestittelemme perheenjäsenillemme ja ystävillemme säännöllisesti, Meriläinen muistuttaa.

Pelien parissa koetaan samanlaisia asioita kuin muissa joukkuelajeissa. Pelitaitojen kehittäminen vaatii aikaa ja sinnikästä harjoittelua. Joukkueet ponnistelevat yhdessä, voittavat tai kärsivät tappioita. Harjoittelun lomassa solmitaan ystävyyssuhteita, vaikkeivät osallistujat olekaan fyysisesti samassa paikassa.

– Sarja kuvaa hyvin, miten pelaaminen voi olla osa syrjäytyneen tai syrjäytetyn nuoren elämää, mutta se ei ole negatiivinen tekijä tai ongelmien alkusyy, Meriläinen kiteyttää.

Mikko Meriläinen on 37-vuotias pelikasvatuksen tutkija, joka haluaisi ehtiä pelata enemmän. "Eri aikoina maistuvat erilaiset pelit. Viime aikojen suosikkipeleihini lukeutuvat esimerkiksi Witcher 3, Untitled Goose Game, Return of the Obra Dinn ja CS:GO."