“Se tapa, jolla musiikki koskettaa ihmisiä, leikkaa jonnekin järjen ja loogisen ajattelun tuolle puolelle. Suurin palkkio tästä työstä on se, että saan tarjota kuuntelijoille iloa, lohtua tai riemua musiikin kautta.”
Tarja Närhi on työskennellyt musiikkitoimittajana Ylessä yli 20 vuotta. Hänen äänensä on tuttu muun muassa ohjelmista Euroopan taivaan alla, Levylautakunta ja Sekahaku.
“Vuodet Ylessä ovat olleet monipuolisia: suorien lähetysten juontamista, eri musiikkigenrejen opiskelua, kuuntelemista, lukemista. Olenpa päässyt myös selostamaan ja kommentoimaan lapsuusaikaista rakkauttani Euroviisuja.”
Tarjoamme musiikkia, joka selittää tätä maailmaa.
Radio Suomessa soitettava musiikki valikoituu eri tavoin. Ajankohtaisohjelmien, päivän keskustelujen ja uutisten lomassa soi niin sanottu päivittäismusiikki, jonka valitsee kanavan musiikkipäällikkö. Toinen maailma ovat musiikin erikoisohjelmat, joihin musiikkitoimittajilla on vapaus ja valta valita musiikkia.
’’Sehän on juuri se työ mitä me teemme eli tarjoamme ihmisille valtavirrasta poikkeavaa musiikkia, joka selittää tätä maailmaa jollain tavalla, musiikkia jolla me kerromme historiasta tai avaamme tätä päivää”, Tarja valaisee.
“Suomalaisuus on tietysti meille hirveän iso arvo. Tässähän on kysymys myös suomalaisten musiikintekijöiden toimeentulosta. Jokainen musiikkivalinta tarkoittaa sitä, että silloin mä jätän valitsematta ne kaikki muut, jolloin valinnan takana täytyy seistä.”
Suomalaisuus on meille iso arvo.
Tarja käyttää työssään paljon Ylen levystöä, jossa on yli puoli miljoonaa fyysistä äänitettä. Lisäksi tämän päivän musiikki kartuttaa digitaalista arkistoa.
“Yleisradiota voi pitää musiikin – niin kuin monen muunkin arkistoihimme kertyvän materiaalin – suhteen kansallisena muistina. Se, että arkistoja voi käyttää työssään, on ainutlaatuinen tilanne. Missään muussa suomalaisessa mediatalossa ei ole tällaista mahdollisuutta.”
Musiikki on Tarjalle iso rakkaus, mutta rentoutumiskeinoksi siitä ei työpäivien jälkeen ole.
“Töissä musiikin kuuntelu on analyyttista pohdintaa ja hirveän tarkkaa korvien käyttöä. Vapaalla korvien pitää saada levätä. Olen myös huomannut, että tämän päivän työelämän vastapainona on tärkeää työllistää aivoja jollakin uudella tavalla.”
“Parhaiten korvat lepäävät silloin, kun ympärillä ei ole mitään ihmisen tuottamaa ääntä eli luonnossa. Sieltä mä olen viime vuosina löytänyt linnut. Kuljen metsissä ja lintutorneissa kiikaroimassa ja opettelen tunnistamaan lintuja.
