Olli Kangassalo
Yle
Akrobaatti Teemu Skön tekee näyttäviä ja masokistisen humoristisia temppuja, joissa on kipusirkuksen vihlova säväys. Häntä ajoi näyttämisen halu jo nuorena hurjiin temppuihin, mutta tuleva vaimo ei hurmaantunut extreme-uroteoista. Lapsena Teemu sai porttikiellon pomppulinnaan.
Patjalle keskelle esiintymislavaa on viritetty ladattuja hiirenloukkuja. Puolialaston pääkallonaamarinen mies kävelee sitä kohti. Hän astuu varovasti keskelle patjaa hiirenloukuista tyhjään kohtaan, mutta alkaa huolestuttavasti horjua.
Pääkallomies hyppää alushoususillaan hiirenloukkujen päälle itseään säälimättä. Loukut laukeavat ilkeästi paljaalle iholle kuin pienet piraijat. Hän jää makaamaan patjalle, kunnes valkotakkiset tulevat kaatamaan patjan. Mies ryömii pois.
Tämä kohtaus muistetaan aina parhaiten nykysirkusryhmä Race Horse Companyn Urbotek-showsta. Pääkallomies on turkulainen akrobaatti Teemu Skön.
– Vuonna 2013 tehtiin kipusirkusesitystä, eli vanhaa kunnon sideshowta, jossa satutetaan itseä lavalla hallitusti. Sitä esitettiin muun muassa rockfestareilla. Mä oon lavalla seisomassa, käden ja jalat sidottuna ja huppu päässä, ympärillä satoja hiirenloukkuja. Pari tyyppiä tulee ja ampuu mua paineladatuilla kuulapistooleilla, kunnes mä kaadun. Ja sitten mä kieriskelen niissä loukuissa ja huudan. Siitä se lähti, virnistelee akrobaatti Teemu Skön.
Race Horse Companyn ohjaaja Rauli Dahlberg innostui masokistisesta tempusta ja halusi sen mukaan Urbotek-esitykseen.
Oon aina tykännyt hulluista jutuista. Pieni itsensä satuttaminen oli siistiä. Joku siinä vaan vetoaa edelleen.
–Se ei oo duudsonia, vaan siinä sekoitetaan vanhaa sirkusta ja kipusirkusta. Tehdään temppuja riskillä, ja jossain kohtaa vähän sattuu.
Teemu on tehnyt tempun rotanloukuillakin.
– Rotanloukku on isompi ja sattuu enemmän. Ollaan pelattu esityksissä kivi-paperi-sakset -leikkiä, että mikä loukku laitetaan mihin ruumiinosaan, yleisö saa valita. Kerran festareilla mulle laitettiin kaksi hiirenloukkua korviin ja yksi kieleen. Ei siinä paljon mitään järkeä ollut, eikä sitä oltu hirveesti suunniteltu. Ja rotanloukku läjäytettin käteen. Kyllä se vähän sattui. Samaan aikaan kun pidin kättä siinä, mietin, että toivottavasti tässä ei murru sormet, kertoo Teemu Skön.
Teemun Sideshow-jutut ovat alun perin peräisin esityksestä Herr Emil's Shock Circus, jossa hän esiintyi vuosina 2013-2014 akrobaatti Lassi Tauriaisen kanssa.
Esiintymistilanne vie ajatukset pois pelosta
Teemu sanoo yleensä harkitsevansa, voiko temppua tehdä lavalla. Onko se liian vaarallinen tai jopa tyhmä. Ja onko se kenties yleisölle vaarallinen, jos lavalta lentää jotain katsomoon. Temput pitää siis tarkkaan testata ennen esittämistä.
– Jos vähän sattuu, niin se on tietyissä rajoissa ok. Mutta jos loukkaa niin pahasti, että se haittaa tekemistä, niin silloin ei ole ok. Raja on häilyvä.
Miettiminen tapahtuu etukäteen, mutta esiintymistilanne vie ajatukset muualle.
– Mutta varsinkin sideshow-meiningissä lavalla saattaa innostua. Siinä voi semmonen hulluus sekä innostus vallata mielen.
Kaipa kipusirkuksesta saa kiksit, semmosen adrenaliinipiikin kuten extreme-urheilusta... Että tekee jotakin hullua ja selviää siitä.
Teemu ei ole juurikaan miettinyt pitempiaikaisten vammojen mahdollisuutta temppuja tehdessä.
– Muuten ei uskalla tehdä, jos miettii niin paljon.
Race Horse Companyn Motosikai -katusirkusesityksessä Teemu jongleeraa kirveillä ja asettuu makaamaan matolle, kun akrobaatti Rauli Dahlberg hyppii raskaalla hyppykepillä yli. Teemu myös heittelee tikkoja ilmaan ja laittaa päänsä suojaksi tikkataulun. Varsin usein showssa menee tikka läpi sormen.
Lasimurskan päällä kävelyä Teemu ei sentään ole halunnut esityksissä tehdä.
– Oon kyllä kävellyt ja maannut lasimurskan päällä ja hyppinytkin vähän. On se aina tuurikauppaa, vaikka tekisi oikealla tekniikallakin. Pieniä siruja jää ihoon väkisinkin joka kerta.
Hullu treenaaja
Instagaramin Riskijooseppi-tiliä seuraamalla voi päätellä, mitä hurjasti tatuoitu Teemu kulloinkin treenaa. Ja hän treenaa maanisesti. Perhelomalla Dubaissakin mies teki voltteja rantahietikolle ja omakotitalon puutarhatreeneistä on videoita roppakaupalla.
– Mä treenaan paljon ja kuvaan sitä videolle runsaasti. Lähinnä sen takia, että pystyn itse tarkastelemaan, miten pystyisin tekemään tempun paremmin ja miltä se näyttää. Ja tottakai on kiva näyttää ihmisille ja mahdollisille työnantajille, mitä osaan.
Teemu treenaa monia lajeja. Hän tekee erityisen näyttäviä ja pelottavia vipulautahyppyjä, joista ei korkeutta, voltteja ja kieppuvia kierteitä puutu.
Yksi Teemun spesiaaleimpia ohjelmanumeroita on sokkovoltti eli voltti taakse tasaisella alustalla silmät sidottuina.
Sokkovolttia tehdessä esityksessä on Teemulta kerran murtunut jalka ja kerran revennyt housut. Nykyään hän tekee samasta uutta versiota, sokkovolttia ämpäri päässä lastensirkusesitys Vortexissa.
– Jos on ämpäri päässä, niin ei siinä näe mitään. Pitää vetää temppu aika fiilispohjalta. Mulla on ollut yli 10 vuotta repertuaarissa temppu, jossa hyppään silmät sidottuna takaperin voltin kovalla maalla, eli tuttuja juttuja nämä sokkotemput.
Sokkona hypitään luottaen tuntoaistiin, tasapainoaistiin ja lihasmuistiin.
– En muista enää, kauanko meni sokkotempun harjoitteluun... Ehkä vuosi, mutta kun on tekniikka muuten hallussa, niin kyse on enemmän uskalluksesta.
Voltteja ennätysvauhtia
Teemun erikoisuuksia on myös päävoltit trampoliinilla, jossa akrobaatin pää pysyy kiinni trampoliinissa samalla, kun hän tekee voltteja eteen taakse kierteillä ja ilman kierteitä hätkähdyttävää vauhtia.
Teemun ennätys on 238 volttia peräkanaa trampoliinilla, ja tasaisella pinnalla hän on tehnyt voltteja 38 kertaa putkeen kahdessa minuutissa.
– Ne päävoltit ovat alunperin Rauli Dahlbergilta pöllittyjä temppuja ja vaikeimpia temppuja, jotka osaan.
Teemu arvelee, että enää hän ei kykene tuohon ennätykseen.
– Jengi kysyy aina, mikä on akrobaatin eläkeikä. No se on sitten kun ei pysty enää tekemään temppuja. Ei ole tullut vielä eteen tilannetta, ettei pystyisi tekemään temppua. Ennemminkin osaa kokemuksen myötä varoa paremmin. Mutta selkä- ja niskasäryt on ihan arkipäivää.
Ikä on tuonut suvereenimpaa hallintaa ja järkevyyttä temppujen tekemiseen. Ikä vaikuttaa myös akrobaatin suorituskykyyn, esimerkiksi trampoliinissa on pidetty 40 vuotta yläikärajana.
– Paikat menee helpommin jumiin ja kehonhuolto tärkeämpää kuin nuorempana, mutta vielä ei ole temppujen tekeminen ainakaan muuten hidastunut. Lähinnä tapahtuu edelleen hidasta pientä kehitystä. Mutta aina kun loukkaantuu ja tulee taukoa, niin menee takapakkia.
36-vuotiasta akrobaattia ei ikä haittaa vielä.
– Vaikea sanoa, kun treenaa ja tekee niin monta lajia. Mä pyrin olemaan treeneissä jatkuvassa kehityksessä, mutta sen ylläpitäminen tekniikkatason noustessa käy yhä vaikeammaksi, välillä onnistuu, välillä ei, toteaa Teemu tyynesti.
Race Horse Company Skotlannin Fringessä, maailman suurimmalla esittävän taiteen festivaalilla.
Lapsuudessa porttikielto pomppulinnaan
– Mä olin varmaan aika energinen pakkaus jo lapsena, ja tämä sirkushomma lähti siitä, kun innostuin pomppulinnasta. Sain lähtöpassit usein sen takia, että yritin tehdä volttia. Tai jotain muuta kiellettyä, kuten juoksin seinää päin.
Teemun nuoruuden harrastukset ovat olleet hiuksianostattavan hulluja.
– Kaipa se oli vaan sellasta extreme-elämysten hakua, vaikea sanoa. Tai sitten vaan oli siistiä tehdä jotakin, mikä vähän sattuu. Usein humalassa. Duudsonihommaa ennen duudsoneita, muistelee Teemu.
Me tehtiin vaikka mitä hullua nuorena, kuten lyötiin toisiamme täysillä mahaan, ja hypittiin liikkuvasta autosta ojaan.
– Mitä huonompi idea niin sitä parempi, kyllä siinä kolhuja tulikin välillä.
Teemu painottaa, että häntä kiehtoivat nuorena sellaiset temput, jotka oikeasti sattuvat. Siksi niitä ei sitten kukaan muu uskaltanutkaan tehdä.
– Sellaisia temppuja olivat etuperinvoltti voltti selälleen ja takaperin voltti mahalleen kovalla lattialla. Niitäkin tuli tehtyä joskus jonkun verran.
Joku aikuinen ymmärsi ohjata pomppulinnojen volttimiehen Turun sirkus ry:hyn Kupittaan urheiluhallille harrastamaan ja opettelemaan sirkustemppuja. Tämä tapahtui 27 vuotta sitten.
Sirkus on ollut nyt 10 vuotta hänen päätoiminen elinkeinonsa.
Teemu Skön on itseoppinut sirkustaiteilija
– Itseopiskelu oli vaikeampi reitti, koska ei ollut ketään piiskaamassa venyttelemään ja treenaamaan, vaan itse pitää raahata itsensä salille. Kaikki piti katsoa jonkun tekemästä mallista tai lukemalla.
Trampoliinin alkeet opetti kuitenkin Turun sirkuksen perustaja Esa Östberg. Nykyinen Race Horse Companyn kollega, Ruotsissa ja Ranskassa sirkusta opiskellut Rauli Dahlberg toi hänelle esimerkin, johon vertaamalla kelpasi hioa taitojaan ammattilaistasolle.
– Pikkuhiljaa kokemuksen kautta kaikki pitää itse oppia, mutta ei se mitenkään mahdotonta ole. Sirkusala perustuu siihen mitä osaa.
Näyttämisenhalu on mahtava motiivi
Ennen akrobaatit oppivat temppuja toisiltaan. Nykyään sirkustemppujen vaikutteet leviävät youtuben kautta kulovalkeana. Ihannetilanne olisi jos akrobaatilla olisi oma repertuaari, jota kukaan muu ei tee.
– Tosin aika harvoin on näin, melkein aina joku jossain osaa saman tempun. Mutta mun kokemuksella sellaiset akrobaatit työllistyy paremmin, jolla on joku oma spesiaalijuttu.
Näyttämisen halu on edelleen Teemulle mahtava motiivi. Akrobaatit kisaavat keskenään taidoissa.
Kilpailuvietti on loistava treenimotivaattori.
Pelko on yhä läsnä temppuja tehdessä, vaikka kokemusta on rutkasti.
– Kun tekniikka on löytynyt, trampoliini on enemmänkin oman pään kanssa vääntämistä, että uskaltaa ja pää toimii ilmassa. Siihen mulla auttaa, että on treenatessa hyvä meininki. Esiintyminen ja isot keikat auttaa myös, koska sellaisissa tilanteissa, missä tuhannet ihmiset katsoo, näyttämisen halu voittaa pikku pelot. Mutta riippuu tilanteesta ja fiiliksestä kyllä aina.
Loukkaantuminen peruutti Saksan keikat
Syyskuussa Race Horse Companyn porukka on kokoontunut harjoittelemaan Urbotekia Tattarisuon treenikämpälle. Teemun jalka on paketoituna tukijalkineeseen, mutta hän konkkaa tarmokkaasti harjoitusmaton reunoilla. Teemua silmin nähden harmittaa. Urbotekin Saksan kiertue meni sivusuun.
Teemu on rikkonut nilkkansa harjoituksissa. Muutama viikko pitää olla rauhassa. Nyt hän on tullut neuvomaan askelmerkkejä Raulille, joka ottaa hänen koomisen pääkallomiesroolinsa esityksessä.
Vuoden aikana Teemu on ehtinyt esiintyä Race Horse Companyn Motosikain ja Urbotekin esityksissä jo Etelä-Koreassa, Saksassa, Baltiassa, Ruotsissa ja Hollannissa.
Tsekkisirkuksen mukana
Teemu on ollut myös tsekkiläisen nykysirkusyhdistyksen Cirk La Putykan esiintyjä työkaverinsa akrobaatti Mikko Karhun kanssa jo vuosia.
– Se on tosi hauskaa, ja olen ollut niitten kanssa muun muassa Brasiliassa keikalla.
Häneltä halutaan trampoliinitemppuja. Teemulla onkin trampoliinisoolonumero veitsen kanssa La Putykan showssa.
Teemu on menossa esiintymään Cirk La Putykan uuteen Roads-showhun.
– Treenit alkaa ensi kuussa Prahassa ja kestää kuukauden. Me muutetaan sinne koko perhe viideksi viikoksi.
Tuleva vaimo ei innostunut Teemun extreme-tempuista
Teemun ja Netta-vaimon vauva syntyi syksyllä. Teemu ja Netta ovat hyvin onnellisia, ja facebook on täynnä akrobaatin vauvakuvia temppujen lisäksi.
Teemun vaimo Netta Skön on aivan toisella alalla, juristi konsulttifirmassa erityisalanaan ympäristöoikeus. Akrobaatti pitää hyvänä, että puolison työ on aivan muissa sfääreissä. Vaimon harrastuskaan ei ole sirkus vaan ratsastus.
– Kyllä niitä toisen työjuttuja jaksaa kuunnella molemmin puolin tietyin rajoituksin. Meille ainakin toimii paremmin, että ei olla samalla alalla. Pääsee irti työhommista välillä.
Teemu ja Netta tunsivat toisensa jo nuorena. Seiniä päin juokseminen teki vaikutuksen kavereihin, mutta ei kylläkään tulevaan tyttöystävään ja vaimoon.
– Seiniä päin juoksusta noin vuoden päästä oltiin ensi-treffeillä.
Teemu paljastaa, mitä juristi näkee tatuoidussa sirkushirmussa.
– Netta käski sanoa, että hän ihastui Teemun kilttiin ja lempeään luonteeseen. Ja siihen ettei Teemua kiinnostanut, mitä ihmiset hänestä ajattelevat - sillai hyvällä tavalla.
