Hyppää pääsisältöön

Clint Eastwoodin ohjaama Richard Jewell on elokuva vaihtoehtoisen totuuden aikakaudelle

 FBI-agentit Tom Shaw (Jon Hamm) ja Dan Bennett (Ian Gomez) hiostavat Richard Jewellia (Paul Walter Hauser) Centennial Park -puiston pommitukseen liittyen.
FBI-agentit Tom Shaw (Jon Hamm) ja Dan Bennett (Ian Gomez) hiostavat Richard Jewellia (Paul Walter Hauser) Centennial Park -puiston pommitukseen liittyen. Kuva: © 2019 Warner Bros. Entertainment Inc. All Rights Reserved. elokuvat,Richard Jewell,Clint Eastwood

Veteraaniohjaaja Clint Eastwoodin elokuva on muistutus siitä, että elämme aikaa, jolloin totuus laittaa vasta saappaita jalkaansa, kun valhe on kiertänyt koko maailman moneen kertaan.

Konservatiivina tunnettu Clint Eastwood, 89, on ohjannut elokuvan, jossa kritisoidaan mediaa valeuutisten levittämisestä ja syyllisten julkisesta tuomitsemisesta ilman todisteita.

Tositapahtumiin pohjautuvassa draamassa seurataan virkaintoisen Richard Jewell -nimisen turvamiehen kehityskaarta sankarista epäillyksi Atlantan olympialaisissa (1996) tapahtuneen pommi-iskun seurauksena.

Tapaus heijastelee tiedonvälityksen tilaa nykymaailmassa. Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan, mutta sosiaalisen median aikakaudella henkilökohtaiset mielipiteet ja faktat ovat sekoittuneet sakeaksi puuroksi. Sitä hämmentävät liian monet kokit ja puoskarit, joiden keittotaidot uhkaavat ruokailijan henkeä.

Paul Walter Hauser ottaa tilanteen haltuun vartija Richard Jewellin roolissa.
Paul Walter Hauser ottaa tilanteen haltuun vartija Richard Jewellin roolissa. Paul Walter Hauser ottaa tilanteen haltuun vartija Richard Jewellin roolissa. Kuva: Claire Folger © 2019 WARNER BROS. ENTERTAINMENT INC. Richard Jewell,Clint Eastwood,Atlanta,olympialaiset

Richard Jewell oli ennakkotapaus. Paul Walter Hauser näyttelee Jewellia, joka partioi Atlantan olympialaisten yhteydessä järjestetyssä konsertissa Centennial Parkissa.

Jewell löysi puistonpenkin alle jätetyn epäilyttävän repun. Sinnikkyyden ja tunnollisuuden ansiosta hän pelasti satoja ihmishenkiä. Hän auttoi poliiseja tyhjentämään alueen ennen pommin räjähtämistä, jossa kuoli kaksi ja loukkaantui yli sata henkeä.

Pommiuhasta suollettiin tietoa kellon ympäri uutisnälkäiselle yleisölle, jolla oli vahva usko median auktoriteettiin.

Paikallislehti Atlanta Journal-Constitutionin rikostoimittaja Kathy Scruggs (Olivia Wilde) nosti Jewellin sankariksi. Sen jälkeen CNN ja muut televisiokanavat rupesivat hehkuttamaan turvamiestä ympäri maata.

Kun syyllistä pommi-iskuun ei kuitenkaan löytynyt, esimiehet hiostivat rikosta tutkinutta FBI-agentti Tom Shawta (Jon Hamm). Hahmo on läpileikkaus monesta juttua tosielämässä hoitaneesta etsivästä.

Kolme päivää pommi-iskun jälkeen Jewell leimattiin syylliseksi mediassa ja FBI:n toimesta.― Clint Eastwood

– Hän perustuu pääosin agenttiin, joka sai kaikki epäillyt tunnustamaan sataprosenttisesti. Kun tilastoja ryhdyttiin penkomaan, huomattiin, että hän oli todennäköisesti valehdellut monien epäiltyjen suhteen, Hamm kertoo Kulttuuricocktailille elokuvan ensi-illassa Hollywoodissa.

Paineet kasvoivat myös uutishuoneessa. Scruggs sai Shawlta tiedon, että huomionkipeä Jewell olisikin pommittaja, ja kirjoitti ensimmäisenä jutun epäilysten kohdistumisesta ”sankariin”.

Elokuvaa on syytetty tapahtuminen vääristelystä nimenomaan Scruggsin toiminnan suhteen. The Atlanta Journal-Constitutionin päätoimittaja on kiistänyt, että Scruggs olisi tarjonnut FBI-agentille seksiä vastineeksi sisäpiirin tiedoista.

Kathy Scruggsia elokuvassa esittävä näyttelijä Olivia Wilde on puolestaan kritisoinut kohua epätasa-arvoisena, sillä Shawn moraalia ei kyseenalaistettu.

Eastwood pitää tapausta suurena amerikkalaisena tragediana.

– Virkavallan piti löytää syntipukki nopeasti, olihan kyseessä valtava maailmanluokan tapahtuma, jollaista Atlantassa ei ollut ennen koettu. Kolme päivää pommi-iskun jälkeen kaikki osoittivat sormella Jewellia, joka leimattiin syylliseksi mediassa ja FBI:n toimesta, Eastwood sanoi elokuvan ensi-illassa Hollywoodissa.

Jewellin lakimies Watson Bryant (Sam Rockwell) on voimaton, kun vartijan Bobi-äiti (Kathy Bates) itkee lohduttomana kuultuaan syytöksistä poikaansa Richardia (Paul Walter Hauser) kohtaan.
Jewellin lakimies Watson Bryant (Sam Rockwell) on voimaton, kun vartijan Bobi-äiti (Kathy Bates) itkee lohduttomana kuultuaan syytöksistä poikaansa Richardia (Paul Walter Hauser) kohtaan. Jewellin lakimies Watson Bryant (Sam Rockwell) on voimaton, kun vartijan Bobi-äiti (Kathy Bates) itkee lohduttomana kuultuaan syytöksistä poikaansa Richardia (Paul Walter Hauser) kohtaan. Kuva: Claire Folger © 2019 WARNER BROS. ENTERTAINMENT INC. Richard Jewell,Paul Walter Hauser,Kathy Bates

Aihevalinta on Carmelin pikkukaupungin pormestarinakin toimineelta (1986-88) ohjaajalta poliittinen kannanotto, sillä Yhdysvaltain valtamediat ovat lähes poikkeuksetta joko demokraattien tai republikaanien äänitorvia. Eastwood syyttää myös toimittajia omien henkilökohtaisten päämäärien edistämisestä uutisten välittämisen varjolla.

– Jewellia olisi pitänyt kohdella syyttömänä, kunnes toisin todistetaan. Se on perusoikeus. Hän oli hyvä ihminen, jota kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti, lataa ohjaaja, joka kannattaa nykyään yksilön ja taloudellista vapautta korostavaa libertaaripuoluetta.

Upeisiin vetimiin puettu valhe on kiinnostavampi kuin alaston totuus

Elokuva muistuttaa mediaa vastuusta, joka on hämärtynyt taistelussa lukijoista ja katsojista. Median kilpakumppani on ilman tarkkaa valvontaa toimiva sosiaalinen media. Vihanlietsojat, raivoajat ja kiusaajat ovat saaneet somesta avoimen alustan.

Viimeisimpänä esimerkkinä on Love Island -juontaja Caroline Flackin, 40, itsemurha, josta Ison-Britannian päättäjät syyttävät sosiaalista mediaa ja tabloideja The Guardian -sanomalehdessä.

Jewell oli onnekkaampi. Hänen elämänsä oli tuhoutua, kun paikallislehden ”paljastus” syyllisen löytymisestä levisi valtakunnallisiin uutisiin. Jewell julistettiin syyttömäksi vasta 88 päivää tutkimusten alkamisesta.

– Kun kuvasimme elokuvaa Atlantassa, ihmiset kyselivät kadulla, mitä olimme tekemässä. Sanoin, että olimme kuvaamassa elokuvaa Richard Jewell -nimisestä miehestä. Noin 70 prosenttia kaikista kaupunkilaisista sanoi, että ‘ai siitä tyypistä, joka teki pommi-iskun olympialaisissa’, näyttelijä Jon Hamm kauhistelee.

Atlantan kaupunki on myöntänyt muistolaatan sydänkohtaukseen 2007 menehtyneen Jewellin muistoksi. Plakaatti tulee esille Centennial-puistoon.

– Kadun nimeäminen hänen mukaansa olisi ollut vielä parempi idea. Jewellin tarina on merkittävä, ja halusin kertoa sen keinolla millä hyvänsä. Myin lukuisia sieluja paholaiselle, jotta sain tämän elokuvan tehtyä, Eastwood naurahtaa viitaten projektin viivästymiseen.

Väärä informaatio paitsi tuhoaa viattoman ihmisen elämän, mutta antaa myös hirviölle vapaat kädet jatkaa tekojaan.― Jon Hamm

Oikea terroristi Eric Rudolph pidätettiin vasta 2003, ja hän tunnusti terroriteon kaksi vuotta myöhemmin. Hän istuu nyt huippuvartioidussa vankilassa elämänsä loppuun asti.

Rudolph syyllistyi myös viiteen muuhun pommi-iskuun, jotka tappoivat kolme ja vahingoittivat 150 ihmistä viiden vuoden aikana. Harva muistaa tai edes tietää Rudolphin nimen.

– Kaikki muu unohtui syyskuun 11. päivän terroritekojen myötä. Tämä on osoitus siitä, miten väärä informaatio paitsi tuhoaa viattoman ihmisen elämän, mutta antaa myös hirviölle vapaat kädet jatkaa tekojaan, Hamm toteaa.

Kun amerikkalaisista jopa 52% lukee uutiset Facebookista, sillä on kauaskantoisia seurauksia. Cambridge Analytican kaltaiset firmat suoltavat käyttäjille taitavasti kohdennettuja valeuutisia mielipiteen muokkaamiseksi (esim. Brexit) poliittisten toimijoiden palkkaamina.

Tämä tulee esille hyytävässä dokumentissa The Great Hack (2019), jonka mukaan äärioikeiston nousu mm. Unkarissa, Brasiliassa, Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa ei ole sattumaa, vaan käyttäjädataan ja psykologiaan perustuvan sosiaalisen median strategian tulos.

Käyttäytymiseen perustuvan vaikuttamisen takia monet uskovat yhä herkemmin salaliittoteorioihin ja kaiken järjen vastaisiin valheisiin, kuten maapallon litteyteen faktojen sijaan. Samanhenkisiä epäilijoitä on helppo löytää internetin syövereistä.

Osasyynä taantumaan on myös tiedonvälityksen ja kommunikoinnin pirstaloituminen. Joka tuutista 24/7 tulviva tieto ja mielipiteet laittavat lukijan keskittymiskyvyn, huolellisen lukemisen ja lähdekriittisyyden koville.

Oikea näyttelijävalinta takaa elokuvan menestyksen

Richard Jewell on Eastwoodin 40. elokuva ohjaajana, mutta legenda ei haikaile eläkepäivien perään. Urallaan neljä Oscar-palkintoa (Armoton, Menneisyyden ote, Million Dollar Baby, Kirjeitä Iwo Jimalta) voittanut seniori on sanonut haluavansa ohjata satavuotiaaksi asti. Hän täyttää 90 vuotta 31. toukokuuta.

– Vaikeinta on se, että minulta kysytään 400 kysymystä päivässä kuvauspaikalla. Toisinaan väsymys meinaa turruttaa innostuksen, mutta niissä tilanteissa on vain puskettava sisukkaasti eteenpäin, Eastwood myönsi Kulttuuricocktailille muutamia vuosia sitten CinemaCon-tapahtumassa.

Ohjaaja-tuottaja Clint Eastwood Richard Jewellin kuvauksissa Atlantassa.
Ohjaaja-tuottaja Clint Eastwood Richard Jewellin kuvauksissa Atlantassa. Ohjaaja-tuottaja Clint Eastwood Richard Jewellin kuvauksissa Atlantassa. Kuva: Claire Folger © 2019 WARNER BROS. ENTERTAINMENT INC. Clint Eastwood,Richard Jewell,Atlanta

Elokuvantekijän ura alkoi vuonna 1955 Revenge of The Creature -elokuvalla, joka oli Eastwoodin ensimmäinen puherooli. Hänelle maksettiin tuolloin 70 dollaria viikossa.

– Aloitin oman urani aikana, jolloin näyttelijöiden oli hyvin vaikea keskittyä suoritukseensa ympäröivän hälyn takia. Kerran kuvatessani Italiassa taustalla pelattiin jalkapalloa, jonka näin lausuessani vuorosanoja. Kävin viimein itse pyytämässä, että he lopettavat pelaamisen vähäksi aikaa, jotta saamme kohtauksen kuvattua. Ohjaajan mielestä se oli hyvä idea, Eastwood naurahtaa.

Kyseessä oli tietysti Sergio Leone, jonka ohjaamista spagettilänkkäreistä aukeni Eastwoodin kansainvälinen ura 1960-luvulla. Kourallinen dollareita, Vain muutaman dollarin tähden sekä etenkin Hyvät, pahat ja rumat loivat näyttelijälle maineen kivikovana pyssysankarina.

Eastwoodin suosikkiohjaajia on myös Don Siegel, jonka rikoselokuva Likainen Harry (1971) oli näyttelijän läpimurto Hollywoodissa. Eastwood näytteli kovaotteista Harry Callahan -nimistä poliisia viidessä Likainen Harry -filmissä.

Eastwood alkoi ohjata ja tuottaa elokuvia jo 1970-luvulla tuotantoyhtiönsä Malpason kautta. Näin hän pääsi seuraamaan monen ohjaajan työskentelyä vuosien näyttelemisen jälkeen, ja lopulta halusi kokeilla ohjaamista itse.

– Pidän ohjaamisesta prosessina, mutta myös pelkästään sen takia, että pidän elokuvista yleensäkin.

Viime vuosina Eastwood on keskittynyt kertomaan tarinoita arjen sankereista (Sully – Uroteko Hudson-joella, 15:17 Pariisiin), jotka ovat olleet kohtalaisia menestyksiä. Uran varrelle mahtuu toki harha-askeleita, kuten musikaali Jersey Boys (2014) ja melodramaattinen Changeling (2008).

Pidän hiljaisesta ja rauhallisesta kuvausilmapiiristä, jossa kaikilla on hyvä olla.― Clint Eastwood

Onnistumisia on kuitenkin enemmän. Lännenelokuvista tuli jälleen suosittuja Armottoman (1992) myötä, jossa pyssysankareista tuotiin esiin myös inhimillinen puoli. Hän on löytänyt uusia näkökulmia sotatarinoihinkin, joista American Sniper (2014) on Eastwoodin ohjaustöistä suurin kaupallinen menestys.

– Elokuvan suosio perustui osaltaan siihen, että siinä tarkasteltiin Irakin ja Afganistanin sotia uudessa valossa. Sodista uutisoitiin paljon ja ihmiset puhuivat niistä, mutta kukaan ei ollut aikaisemmin ajatellut käsitellä sotaa sinne menevien sotilaiden perheiden näkökulmasta, Eastwood analysoi.

Ohjaajalla on kyky valita oikeat näyttelijät rooleihin. Paul Walter Hauser oli tähän asti esiintynyt vain pikkurooleissa (BlacKKKlansman; I, Tonya), mutta tuntemattomuudella ei ollut merkitystä edes päänäyttelijän valinnassa Richard Jewell -draamaan. Arvostettu National Board of Review –järjestö valitsi Hauserin tulkinnan vuoden läpimurtosuoritukseksi.

– En välitä nimistä. Oikea näyttelijävalinta on elokuvan menestyksen salaisuus. Seuraan vaistoani roolituksen suhteen. Monesti kyse on hyvin pienistä nyansseista. Minun teoriani mukaan oikeiden ihmisten palkkaamisen jälkeen voin olla taka-alalla ja antaa heidän tehdä työnsä.

Richard Jewell joutui pakoilemaan vihaista väkijoukkoa ja mediaa äitinsä (Kathy Bates) kanssa kotona.
Richard Jewell joutui pakoilemaan vihaista väkijoukkoa ja mediaa äitinsä (Kathy Bates) kanssa kotona. Richard Jewell joutui pakoilemaan vihaista väkijoukkoa ja mediaa äitinsä (Kathy Bates) kanssa kotona. Kuva: Claire Folger © 2019 WARNER BROS. ENTERTAINMENT INC. Kathy Bates,Richard Jewell,Clint Eastwood

Näyttelijät, kuten Jon Hamm ja Kathy Bates, joka sai roolista Oscar-ehdokkuuden, kuvailevat Eastwoodia rauhalliseksi ohjaajaksi, joka antaa asioiden tapahtua pakottamatta ja joka kunnioittaa kaikkia näyttelijöitä roolin koosta riippumatta.

– Näyttelijöistä saa upeita suorituksia irti, kunhan vain takaa heille kunnollisen työympäristön. Huutava ohjaaja ei kuulu siihen. Pidän hiljaisesta ja rauhallisesta kuvausilmapiiristä, jossa kaikilla on hyvä olla. Enkä tuhlaa aikaa moniin ottoihin.

Richard Jewell elokuvateattereissa 21.2.2020

Clint Eastwoodin tärkeimpiä elokuvia:
- Kourallinen dollareita (1964)
- Vain muutaman dollarin tähden (1965)
- Hyvä, pahat ja rumat (1966)
- Likainen Harry –elokuvat (1971 – 1983)
- Yön painajainen (1971): esikoisohjaus
- Pako Alcatrazista (1979)
- Armoton (1992): kolme Oscar-ehdokkuutta, kaksi Oscaria
- Tulilinjalla (1993)
- Hiljaiset sillat (1995)
- Menneisyyden ote (2003): kolme Oscar-ehdokkuutta
- Million Dollar Baby (2004): kolme Oscar-ehdokkuutta, kaksi Oscaria
- Kirjeitä Iwo Jimalta (2006): kaksi Oscar-ehdokkuutta
- Gran Torino (2008)
- American Sniper (2014): kolme Oscar-ehdokkuutta, kaupallinen huippumenestys
- Sully – Uroteko Hudson-joella (2016)
- The Mule (2018): viimeisin roolisuoritus, myös ohjaajana

Kommentit