Kun Milan perhe koki monta menetystä lyhyen ajan sisällä, asia jäi lapsiperheen kiireissä käsittelemättä kunnolla. Maailman peitti harmaa harso, joka on nyt vähitellen väistymässä.
Mila ja Samuli tapasivat yläasteikäisinä ja tiesivät heti, että tulevat olemaan yhdessä aina.
Kun Mila oli 16 ja Samuli 18 vuotta, Mila tuli raskaaksi. Perheen viisi lasta ovat syntyneet lyhyin ikäeroin ja Mila on lastenhoidon ohella opiskellut ja käynyt töissä.
Odottaessaan kolmatta lastaan Mila sairastui kilpirauhasen vajaatoimintaan. Hän oli lopulta fyysisesti niin huonossa kunnossa, ettei jaksanut edes kävellä. Kun kynäkään ei pysynyt enää kädessä, hän meni vihdoin lääkäriin.
Hänen kilpirauhasarvonsa olivat niin huonot, että verikoe jouduttiin uusimaan, sillä kukaan ei uskonut arvoja todeksi.
Lääkäri määräsi kilpirauhasen vajaatoimintaan lääkkeen ja hoitaja kysyi, tarvitseeko Mila sairaslomaa. Mila oli siihen aikaan kolmen pienen lapsen kanssa kotona, joten sairaslomaa ei niin vain voinut ottaa.
Mila jäi yksin sairauden kanssa kotiin, selviytymään elämästä päivä kerrallaan.
Lääkitystä muutettiin seuraavan vuoden aikana monta kertaa. Vihdoin se saatiin kohdalleen, mutta vastoinkäymisten vuoro ei ollut vielä väistyä.
Ensin kuoli Milan mummo. Vain joidenkin viikkojen kuluttua tästä hänen isänsä sai sydäninfarktin ja menehtyi myös.
Mila joutui täysin shokkiin. Lääkäri suostui kirjoittamaan läheisen äkillisen kuoleman vuoksi sairaslomaa vain viikon, joka ei riittänyt.
Syntyi akuutti stressireaktio, joka pitkittyessään vaihtui post-traumaattiseksi. Sen oireina olivat ylivireys ja sydämen hakkaaminen rinnassa. Milan elimistö toimi väärällä tavalla - seuraavat kymmenen vuotta.
Kun kaiken lisäksi perheeseen syntynyt viides lapsi oli erittäin itkuinen, väsymys valtasi Milan.
Hän sairastui. Diagnoosi oli vakava masennus. Mila jäi pois töistä ja aloitti terapian.
Tärkein tekijä selviytymisessä oli Milan oma perhe. Lapset ja mies antoivat syyn jatkaa eteenpäin. Päivä kerrallaan, kohti parempaa.
Itse en uskonut ollenkaan, että selviäisin. Tarvitsin muita ihmisiä kertomaan sen minulle.
‘Perhe ja lapset antoivat minulle syyn elää. Itse en uskonut ollenkaan, että selviäisin. Tarvitsin muita ihmisiä kertomaan sen minulle.
Onneksi ympärillä oli niitä ihmisiä, oma mieheni, lääkäri, hoitaja ja terapeutti. He jaksoivat toistaa minulle, että sinä selviät tästä kyllä.’
Mila haluaa kiittää myös saamaansa ammattiapua:
‘Olen ollut tosi onnekas, kun olen saanut näin hyvää hoitoa. Minulla on pitkä, edelleen jatkuva hoitosuhde terapeuttini kanssa.
Olen saanut apua myös tärinäterapiasta, joka poistaa vartalosta ja lihaksista lukkoja. On tärkeää, että myös sairastumisen aiheuttamat fyysiset lukot avataan.’
Mila on puhunut sairastumisestaan hyvin avoimesti.
Masentunut kulkee harmaat lasit silmillä ja kaikki on usvaista.
Hän tarvitsee suunnan näyttäjän elämälleen, eikä häntä saa jättää yksin
‘Haluaisin, että masennuksen päältä häviäisi sellainen häpeän leima. Näin voi käydä ihan kenelle tahansa, mutta haluaisin muistuttaa, että tähän saa kyllä apua.
Jos elämä alkaa tuntua raskaalta eivätkä loma-ajat riitä palautumiseen, kannattaa etsiä apua. Jos oikea apu ei löydy heti, niin kannattaa jatkaa etsimistä - ja jos ei jaksa etsiä, niin sano edes jollekin, että auta minua löytämään apua!'
Mila haluaisi muiden, vastaavassa tilanteessa olevien tietävän, että kaikesta selviää:
'Pitäkää aina toivosta kiinni. Mun piti aina kysyä ihmisiltä, että selviänkö mää - ja ihmiset sanoi, että sinä selviät.
Toivoa on. Ja mä voin luvata sen, että oli kuinka synkkä tilanne tahansa, niin kaikesta selviää, mutta toivosta pitää pitää kiinni.'
‘Olisi hienoa, jos ihmiset eläisivät lähempänä toisiaan ja kuulisivat toistensa pienetkin avunpyynnöt. Masentunut kulkee harmaat lasit silmillä ja kaikki on usvaista.
Hän tarvitsee suunnan näyttäjän elämälleen, eikä häntä saa jättää yksin. Tämä ihminen tarvitsee jonkun, jolle voi soittaa vaikka keskellä yötä ja kuulla ne tärkeät sanat: sä selviät.’
‘Jos mää oon selvinnyt, niin varmasti joku muukin selviää!’
Kun Mila romahti ja jäi sairaslomalle, hän kuuli sattumalta radiosta Chisun kappaleen ‘Yksinäisen keijun tarina’. Kappaleessa oli jotain hyvin herkkää ja koskettavaa ja tuntui, että oma tuska unohtui hetkeksi.
Jokainen toivoo, että joku kysyisi, kuinka voit.
‘En ehkä ole ollut sinut oman herkkyyteni kanssa. Laulun sanat koskettivat, sillä olin miettinyt paljon sitä, olenko vain liian herkkä elämään tässä kovassa maailmassa.
On ollut myös vaikea hakea apua ja tuntui, ettei kukaan ymmärrä. Samaistun laulun keijuun, joka toivoo, että eläisimme lähekkäin ja huomaisimme toiset. Että kohtaisimme ihmiset.
Jollekin ihmiselle hymy tai hyvä huomenen toivotus voi olla tosi iso asia.’
Mila toivoo, että ihmiset muistaisivat, ettemme ole toistemme vihollisia. Olemme kaikki samalla puolella ja samanlaisia, yhtä arvokkaita jokainen.
Ihmisyydessä olennaista on, että jokainen haluaa tulla kohdatuksi ja huomioiduksi.
Ois paratiisi meillä täällä näin / Jos elettäisiin aina lähekkäin
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin / Suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan
Jokainen toivoo, että joku kysyisi, kuinka voit.
Chisu esitti kappaleensa Milalle yllätyksenä SuomiLOVEssa, jossa hänen upean selviytymistarinansa kertoivat Milan mies ja tytär.
