Hyppää pääsisältöön

Mäntsälän isännän kapina: käsikirjoitus

Viljelijät ovat tottuneet taistelemaan säätä vastaan. Vastuksia on tullut myös virkakoneistosta. Ruuan halvennuttua viljelijän tulotaso riippuu entistä enemmän siitä, miten hän onnistuu tuista käytävässä paperisodassa.

Heikki Peltola:
. . . jos Suomen rikoslaki lähtee siitä, jotta on syytön niin kauan, kunnes on todettu syylliseksi, niin . . . viljelijä on aina syyllinen siihen saakka, kunnes hän on todistanut itsensä syyttömäksi.

Tässä ohjelmassa kerrotaan maaseudulla virinneestä kapinahengestä byrokratiaa vastaan. Aina välillä virkakoneisto on jopa joutunut taipumaan viljelijöiden edessä.

Aarno Lindfors:
Mä olen näille viranomaisille aina sanonut, että antakaa mun tehdä töitäni rauhassa ja plärätkää te papereita, kun se on teidän himo.

MÄNTSÄLÄN ISÄNNÄN KAPINA

Aarno Lindfors:
No niin, terve. Aarno Lindfors, terve.
MOT:
Missäs me nyt ollaan?
Aarno Lindfors:
Olet tullut Ulriksnäsin sukutilalle tänne Mäntsälän Ohkolaan maataloutta ilmeisestikin katsomaan, maaseutua ja sillä tavalla. Tässä näitä meidän peltoja näkyykin ja rakennuksia.
Aarno Lindfors, viljelijä, Mäntsälä

Aarno Lindfors:
Meidän tila on satoja vuosia vanha, pitkäaikainen sukutila. Tietojeni mukaan tää on aikanaan Ruotsin kuninkaan lahjoittama. Sellaista mulle on kerrottu, että . . . täällä niin . . . tämmöistä Etelä-Suomea, niin ei ne ihan pahoja rikollisia olleet, kenelle tämmöisiä tiloja annettiin.

Aarno Lindfors:
Kyllä se alkuun tuntui hullulta, että mä puhun, että EU sallii. Ei sitä kukaan uskonut.

Aarno Lindfors on ottanut Euroopan unionin avukseen kamppailussa virkakuntaa vastaan. Hän on osoittanut, että viranomaiset ovat väittäneet joidenkin tiukkojen sääntöjen tulevan suoraan EU:sta – vaikka ne ovatkin olleet vain suomalaisten omia tulkintoja.

Viranomaisten suorittama peltojen mittaus on viljelijöille tärkeä toimenpide. Maanviljelijöiden saamat tuet maksetaan mitatun peltoalan mukaan. Euroopan unionin ja Suomen maksamat tuet tuovat lähes puolet viljelijän tuloista.

Aarno Lindfors:
. . . siellä etukäteen digitoidaan, merkataan, missä pellonraja menee, niin tässä se ei mennytkään sitten enää näin, vaan se lähti tuon hallin yli.
MOT:
Siis digitoija merkkasi, että tää on pelto?
Aarno Lindfors:
Se on peltoa tuo hallin pää, siis yli kokonaan tuon hallin. Se ilmakuvasta näkyy tosi selkeästi.

Aarno Lindfors:
. . . jos en minä olisi sitä huomannut tarkastuksen yhteydessä, niin minähän olisin se, jota olisi rangaistu.

Aarno Lindfors:
. . . kerran jo sitten kirjoitin sinne papereihin, että Aarno ei jaksa enää leikkiä, kun sitä toistuvasti tapahtui. Ei tätä katon ylitystä, mutta kaikenlaista muuta. Vaikka pellon sivu oli suora, niin siinä oli Zorron merkki Z, että mistä niitä ilmestyy. Sitä ei voi kuin hämmästellä.

speak:
Anne Kalmari on eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja.

Anne Kalmari:
On ihan itsestäänselvää, et kun on kyse inhimillisistä asioista, niin sieltä aina löytyy jonkun aarin heitto, ja tää maksaa tosi paljon yhteiskunnalle, tää maksaa . . . on työlästä viljelijälle, tää on työlästä hallinnolle, ja tästä pitäis päästä eroon.
. . . kun mentiin EU:hun, niin nää ekat ilmakuvat oli tilattu semmoselta irlantilaiselta firmalta, joka teki kaikista halvimman tarjouksen, ja se oli niin sutta ja sekundaa, et niissä oli tosi paljon virheitä, saatto olla pelto metän puolelle piirretty kokonaan. Mut sitten tää tämmönen muutaman aarin veivaaminen, tää on ihan joutava toimenpide.
Anne Kalmari (kesk.), pj, maa- ja metsätalousvaliokunta

Aarno Lindfors:
Täähän on ikivanha tervaleppä ja aika komea tällainen.
Valvoja rupesi tätä kiertämään niin kuin jutajaisia, että tää tarttisi ottaa pois pinta-alasta. Mä sanoin, että onko ihan tosi. Jos sitä suhteutetaan tähän laajaan peltopinta-alaan ja kun me siellä mittaillaan ja kävellään näin, niin se heitto on paljon suurempi plus tai miinus jotain kuin tämä yksittäinen puu.
Aarno Lindfors, viljelijä, Mäntsälä

Saman pellon toisella laidalla Lindfors oli laittanut ojaan kiviä hillitäkseen veden virtausta ja hapettaakseen vettä. Paikallisen ELY-keskuksen valvojalle tästä tuli pulma. Tavallisesti pelto mitataan pellon viereisen ojan keskikohdasta, mutta nyt valvoja halusi jättää ojan kokonaan mittauksen ulkopuolelle. Pellon pinta-ala – ja tulossa olevat tuet – olisivat pienentyneet vastaavasti.
ELY = Elinkeino-, liikenne. ja ympäristökeskus

Aarno Lindfors:
. . . valvoja sanoo, että se täytyy mitata nyt sitten tästä. Kun mä sanoin, että minkä takia sitä ei tuolta mitata niin kuin tuolla aiemmin – no, kun sä olet kivennyt tän ojan, että miksi sä oot laittanut kiviä ojaan.
. . . Tästä se on mitattava, koska et sä pysty viljelemään tuolta. Mä sanoin, että enhän mä pysty muutenkaan ojan pohjaa viljelemään. Menee niin kuin käytännön viljelijältä välillä yli nää, yli ymmärryksen.

MOT:
Lähtökohtasesti ajatellaan sitä, et viljelijät on epärehellisiä?
Anne Kalmari:
. . . toi oli hyvä kysymys. Jos EU:ssa ajatellaan, et lähtökohtasesti viljelijät on epärehellisiä, niin tää ei sovi suomalaiseen ajattelumaailmaan lainkaan.
Anne Kalmari (kesk.), pj, maa- ja metsätalousvaliokunta

Johan Åberg:
. . . itse asiassa se ongelma ongelma tässä on lähinnä se, että, että tota EU-säädöksissähän vaaditaan, että pinta-ala pitää mitata ja pitää myös ilmoittaa kahden desimaalin tarkkuudella, joka on sellainen tarkkuus, että sillä ei ole oikeastaan mitään – sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä. (Että jos vaikka siirryttäis siirryttäis yhteen yhteen desimaaliin, niin tota paljon näitä niin kuin pinta-ala pinta-ala tota vaihteluista häviäis häviäis sitä kautta, että mutta tää on myös asia nyt) se tulee EU:n perusasetuksista, että miten niitä pinta-aloja mitataan.
Johan Åberg, maatalousjohtaja, MTK

Aarno Lindfors käyttää asiantuntijaa apunaan tukihakemuksia täyttäessään. Silti kaikki ei aina suju.

Aarno Lindfors:
Mun neuvonantaja . . . teki kirjoitusvirheen kynällä, kun hän ei halunnut näitä digidigijuttuja ja tyttöjen leikkejä, niin hän teki agronomina kynällä kaiken. Hän kirjoitti, kun piti kirjoittaa siis viherlannoitusnurmi, niin hän kirjoitti viherkesanto. Kaikki oli viljelysuunnitelmassa oikein, kaikki oli pellolla tehty oikein, mutta tukihakemuskaavakkeessa luki viherkesanto. Sitten tarkastustilanteessa tää johti siihen, että mä menetin 10 000 euroa.
. . . Sen yhden kirjoitusvirheen takia. Mua ei sanktioitu luojan kiitos, mutta mulle ei myöskään maksettu, kun tää viherkesanto sai pienempää korvausta kuin viherlannoitusnurmi.

Lindfors on kehitellyt viljelyn oheen muutakin toimintaa.

Hänen rakentamaansa koiravaljakkoreitistöä käyttävät alan harrastajat joka puolelta eteläistä Suomea.

Lindfors on myös kaivanut toistakymmentä toisiinsa kytkeytyvää lampea kosteikoissa viihtyviä lintuja varten.

Lindforsin kamppailu viranomaisten kanssa on kestänyt reilut parikymmentä vuotta. Esimerkiksi matkailutilojen rakentamiseen haetut tuet ovat tavan takaa jumiutuneet virkakoneistoon jopa vuosikausiksi.

Aarno Lindfors:
Näitä on useampi kansio pelkästään valituskansioita. Nää on tiineitä kuin sammakko. Oijoi, täällä on vesileimapaperia ja täällä on korkeimman oikeuden päätöstä. Täällä on maaseutuelinkeinojen valituslautakunta, sellainenkin oli. Sekin oli kokolailla tyhjänpäiväinen.

MOT:
Tässähän se on! Eli tässä näin. 4. marraskuuta 2004, TE-keskus hyväksynyt maksettavaksi yhteensä 0,06 euroa. TE-keskus on ratkaissut asian hakemuksen mukaisesti.
Aarno Lindfors:
Niin, että minäkö olen hakenut 0,06 euroa?

MOT:
Kuulostaa niin kuin lähinnä vitsiltä.
Aarno Lindfors:
No, on se melkomoinen, että jos tän päätöksen tekemiseen kuluu se 2 000 euroa, niin olisihan mulle nyt voinut maksaa vaikka 500.
MOT:
Kaikki olis voittanu.
Aarno Lindfors:
Kaikki olis voittanu.

Aarno Lindfors:
Se, mikä syvästi harmittaa, että suomalaisessa virkamieskulttuurissa on semmoinen, että lähetetään sille pojalle perjantaiksi selvityspyyntö, ja se voi olla vaikka kolmekymmentä sivua. Hyvää viikonloppua. Sit kun sitä toistetaan vuosi toisensa jälkeen ja viikonloppu toisensa jälkeen, niin se on vähän niin kuin jotain kiinalaista kidutusta . . . Se on kovaa leikkiä.

Aarno Lindfors:
Kerran lähdettiin pojan kanssa viemään, tai lähdettiin Helsinkiin, piti olla tämmöinen Helsinki-päivä, mennään elokuviin ja syömään. Mä sanoin pojalle, että tota jos mä otan tosta vähän papereita mukaan, niin käydään äkkiä siinä ministeriössä, niin pikkupoika sanoi mulle, alkoi itkemään ja sanoi, että isä, täähän piti olla meidän päivä. Anteeksi, mutta tämmöiset tilanteet on ottanut tosi koville.

Suomen liityttyä 1995 Euroopan unioniin viljelijöiden paperisota kasvoi entisestään. Syntyi myös uusi ilmiö: viranomaiset alkoivat piiloutua unionin säädösten taakse.

Aarno Lindfors:
. . . sukupolvien perintönä viljelijä on oppinut tulemaan toimeen ilmojen kanssa, mutta se hallinto on ollut kovasti raastavaa. Varsinkin se, kun on ymmärtänyt, että nämä asiat ei tule EU:sta, vaan ne on täällä keksitty, keksimällä keksitty ja verukkeena käytetty tätä, että EU sanoo, tulee EU:sta.

Lindfors ryhtyi itse perehtymään EU:n säädöksiin.

Aarno Lindfors:
Se oli 2005, 2005, se oli kesää. Mä jostain, siis mullahan oli valtava tarve ja halu kaivaa esille asioita . . . Jostain mä sen löysin: Europe Direct, ja mä ajattelin, että tonne pitää soittaa. Mä olin jo kaikki keinot käyttänyt.

Europe Direct on Euroopan unionin komission ylläpitämä maksuton neuvontapalvelu. Unionimaiden kansalaiset voivat kysyä puhelimitse ja sähköpostitse mitä tahansa EU:hun liittyvää yleistä asiaa.

. . . Otin yhteyttä ja sehän sitten johti tämmöiseen pitempiaikaiseen tuttavuuteen ja ystävyyteen sillä tavalla, että mä voin sanoa heidän luvallaan (– kaikki puhelut nauhoitetaan koulutus- ja opetustarkoituksessa – niin heidän luvallaan voin sanoa), että mun Brysselin sihteerit.

Lindforsia oli pitkään ihmetyttänyt muun muassa se, miten Maaseutuvirasto suhtautui väärin maksettujen tukien takaisinperintään. Viljelijät voivat saada liikaa tukia esimerkiksi silloin, kun peltojen mittauksessa tulee virheitä.
Tukien maksatuksen ja maatilojen valvonnat hoitaa Suomessa Maaseutuvirasto, joka viime vuoden alussa yhdistyi Elintarviketurvallisuusviraston kanssa Ruokavirastoksi.

Asia on monimutkainen, mutta yksinkertaistettuna: Virasto veti tiukkaa linjaa ja peri viljelijöiltä tukia takaisin, vaikka perittävää olisi ollut vain muutama euro. Virasto ilmoitti, että syynä ovat ”EU-säännöt”.

Lapualainen maataloustuottaja Heikki Peltola oli kirjoittanut Maaseudun Tulevaisuuteen mielipidekirjoituksia maataloudesta. Peltolan kriittinen asenne herätti Lindforsin huomion, ja miehet ystävystyivät.
Lindfors päätti kertoa Peltolalle Europe Directista.

Aarno Lindfors:
. . . olin kaivinkonehommissa, taisin siinä lätkytellä telojen kanssa eteenpäin ja oltiin puhelinkeskustelussa.
Kerroin hänelle, että oletko kuullut, tietoinen tällaisesta palvelusta, ja että mä olen sieltä saanut apua.

Aarno Lindfors:
Annoin hänelle yhteystiedot ja numerot. Tekijämiehenä, niin ei hän siinä sitten jäänyt aikailemaan.

Heikki Peltola:
Ja otin tietenkin yhteyttä sen asian, Aarnon soiton jälkehen sinne, ja siit oli erittäin paljon apua, ja sen johdosta homma lähti aika hyville raiteille.
Heikki Peltola, maatalousyrittäjä, Lapua

Sekä Peltola että Lindfors olivat ihmetelleet, miksi Suomen viranomaiset perivät EU-sääntöihin vedoten viljelijöiltä takaisin väärin maksettuja tukia. Silloinkin, kun perittävää olisi vain muutama euro, eivätkä takaisin saatavat summat mitenkään kattaisi edes perintäkuluja.

He kysyivät asiaa Europe Directilta. Vastaus molemmille oli sama: EU ei asiaa määrää, vaan kyse on Suomen omasta ratkaisusta.

Heikki Peltola:
. . . kaikki virkamiehet sano, et EU määrää, ei voi mitään, ja ne on perittävä sinne kolmeen euroon saakka. Noh, sielt Euroopan palvelusta, käytetään nyt suomalaista termiä, niin sieltä tulikin sellanen tieto,
. . . että jos se takaisinperintä on alle sata euroa, niin se tulee hallinnolle kalliimmaksi ja sitä ei tarvitse periä, ja lisäksi jos kansallisesti on näin säädetty, niin sitä ei tarvitse periä takaisin.

ELY haki Peltolalta takaisin muun muassa 9,30 euroa ympäristötukea ja pohjoisen hehtaaritukea 11,22 euroa. Hän päätti katsoa asian loppuun saakka.

Heikki Peltola:
Sitten tapahtuu sellanen, elikkä hallinto-oikeus ja ELY tietenkin ensin, kun mä tein sen oikaisun, niin ne oli kaikki sitä mieltä, että jo kun sellanen ohjelmakausi on sattumalt menos, jotta ainakin nyt pitää periä ne, ja sitten lopuksi valitin korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka siitä.

MOT:
Mut että oliks se niin että korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti kaikki suomalaiset tahot väitti teille, että EU:sta tulee?
Heikki Peltola:
Kyllä kyllä, nimenomaan.

Korkein hallinto-oikeus piti voimassa hallinto-oikeuden päätöksen, jonka mukaan Peltolan piti maksaa liikaa perityt tuet takaisin. Korkein tuomioistuin ilmoitti kuitenkin samalla Peltolan olleen oikeassa: tukien perintä ei johtunutkaan EU:n säännöistä, vaan Suomen virkakoneiston omista ratkaisuista.

Heikki Peltola:
. . . valtaosa Suomen viljelijöistä varmaan, yli 90 prosenttia hyväksyy kaiken mitä tuloo, ja suurin osa viljelijöistä ei tiedä, mitä onko niitten tuet maksettu oikein vai ei.
tequ: Heikki Peltola, maatalousyrittäjä, Lapua

MOT pyysi Ruokavirastolta kommenttia sen edeltäjän antamaan tiukkaan ohjeeseen takaisinperinnästä.

MOT:
Mikä teidän tulkintanne tästä vuoden 2012 ohjeesta on?
Matti Puolimatka:
Joo, tuota, niin . . . tää on todella vuodelta 12, nythän me eletään tällä hetkellä tätä nykyistä ohjelmakautta joka on tullu voimaan itse asiassa vuonna ’15 ja jota koskevat asetukset on vuodelta ’13 niin nykyään ainakin on voimassa se, että voidaan se alle sadan euron summat jättää perimättä.
Matti Puolimatka, ylijohtaja, Ruokavirasto

Aarno Lindfors on viime vuosina selvitellyt Europe Direct -palvelusta Brysselistä useita muitakin kiistanaiheita. Yksi hänen huolenaiheistaan koskee nopeasti levinneitä merimetsoja, joita on vieraillut jo Mäntsälässä asti.

Aarno Lindfors:
Se lyö aika lailla yksiin tämän maatalouden problematiikan kanssa, että tulee EU:sta, vaikka ei tulekaan.

Merimetso on EU:n suojelema laji. Suomen ympäristöviranomaiset estävät tällä perusteella lintujen tappamisen ja pesien tuhoamisen.
Lindfors selvitti kuitenkin Brysselistä, että jäsenmaat voivat omilla päätöksillään tehdä poikkeuksia ja rajoittaa haitallisesti lisääntynyttä merimetsokantaa. Useimmissa muissa EU-maissa ja esimerkiksi Ahvenanmaalla merimetsoja on metsästetty jo pitkään.

Aarno Lindfors:
Mut kutsuttiin viime syksynä Ahvenanmaalle metsästämään merimetsoja, niin tää organisaattori, niin sieltä tämmöinen päällikkö, niin sehän oli mukavaa, kun sanoin, että teillä on oma metsästyslainsäädäntö, mutta kuitenkin Suomen lainsäädäntö sitten muuten, ja sitten me ollaan samassa EU:ssa ja samat direktiivit, lintudirektiivit ja näin, niin eihän tää ole kuin tulkinnallista. Hän sanoi, että juuri näin, minä sanon, teidän tulkinta merimetso siellä Manner-Suomi, hieman tyhmä. Tähän sanoi yksi kasvitieteilijä, tunnettukin, niin sanoi, että ei sitten saatana niin vähänkään tyhmä, että täysin idioottimaista.

Anne Kalmari:
Kaikista parasta tietysti olis sekä luonnon että kalastuselinkeinon kannalta, et kaikki tahot sitoutuis ja ymmärtäis tän näkökulman, mitä, miksi me suojelemme lähtökohtasesti lajia, joka on runsastunu niin et se ei todellakaan oo mikään uhanalanen ja tuhoaa kokonaisia saaria tai aiheuttaa kohtuutonta haittaa kalastajille tai tuhoaa kalakantoja uhanalasista lajeista.

Lindfors on selvittänyt myös hevosenlannan käyttöä polttoaineena. Se oli pitkään Suomessa kiellettyä EU-sääntöihin vedoten, vaikka muiden muassa Ruotsi, Tanska ja Hollanti ovat jo kauan sallineet sen.

Aarno Lindfors:
Mä sitä toistakymmentä vuotta ihmettelin ja ajoin sitä asiaa ponnekkaasti omien juttujeni rinnalla jälleen kerran, että miksi sitä hevosen tuotetta, sontaa, ei voida polttaa. Sitten viranomainen minulle selitti, kun vetosin vielä, että Ruotsissa poltetaan, ja sama EU ja samat direktiivit, niin mulle sanottiin, että koska se on tulkinnallinen kysymys: Ruotsissa viranomainen tulkitsee, että se on kasviperäistä, ja meillä se on eläinperäistä.
MOT:
Siis tää lanta?
Aarno Lindfors:
Lanta. Mä sanoin, että ostetaan Ruotsista hevosia ja poistetaan ongelma.

Suomi päätti pitkän kiistelyn jälkeen sallia hevosenlannan polton energiaksi reilu vuosi sitten.

Anne Kalmari:
Ihan vastaavan tyyppinen oli vaikkapa tuhkan käyttö metsälannotuksena, metsästä otetun puun palamistuhka, sitä ei saanu käyttää jonkun virkamiehen näkökulmasta, ja hän sano, et hänen kuolleen ruuminsa yli. Onneksi hän jäi eläkkeelle, ja tänä päivänä saahaan käyttää, eli täytyy joko saada virkakoneisto sitoutumaan siihen, et puretaan normeja tai sitten täytyy olla tosi vahvoja ministereitä, jotka painostavat niin, et asiat tapahtuu.

Suomessa on saatu EU-aiheinen kiista jopa metsämarjojen myynnistä. Kyse oli siitä, saavatko luopumistuella olevat eläkeläisviljelijät poimia marjoja ja myydä niitä.
Maa- ja metsätalousministeriö ilmoitti, että EU kieltää marjojen myynnin.

Euroopan unionin parlamentin jäsen Hannu Takkula kysyi asiaa unionin komissiolta. Hän sai komissiosta vastauksen, että EU ei kaupallista marjanpoimintaa kiellä. Ministeriö joutui taipumaan.

Anne Kalmari:
. . . siin oli vaatimus, ettei saa tulla tuloja niinku tämmösistä maatalousjutuista, mutta meillähän marjanpoiminta ei oo koskaan ollu veronalasta tuloa vaan sitä ei tarvitse ilmottaa, ne rahat saa pitää ihan ilman verokarhun kylässä käyntiä.
MOT:
Mutta aluksi siitäkin oli hämmennystä, onko mahdollista, että jotkut viranomaiset olis halunnu senkin kieltää tällä EU-kortilla?
Kalmari:
No, kyllä joo, ja tää onki meillä ehkä tyypillistä, että moni virkamies pelkää, että jossei me pilkulleen noudateta kaikkea, niin mitä tapahtuu.

MOT:
Onks tässä eroja Suomen ja muiden EU-maiden välillä, et miten tarkasti kansallista liikkumavaraa käytetään?
Matti Puolimatka:
En tarkkaan tunne mut uskoisin, et niin paljon me pidämme yhteyksiä muiden jäsenvaltioiden kollegoiden kanssa, et kyl me aika hyvin perillä ollaan siitä, et uskoisin näin, et EU:ssa toteutuu aika hyvin se, et on samanlaisia käytäntöjä eri maissa.
MOT:
Eli tarkottaaks tää sitä, että ei ole maita, joissa liikkumavaraa käytetään enemmän kun toisissa?
Matti Puolimatka:
No, minun mielestäni se on juuri näin.
Matti Puolimatka, ylijohtaja, Ruokavirasto

MOT:
Mikä maa eniten venyttää EU:n säädösten tulkintaa omaksi hyväkseen?
Johan Åberg:
Se on vaikea vaikea sanoa, ehkä me aina vitsaillaan, että mitä etelämmäs menee, sitä joustavammaksi se säännösten tulkinta myös menee . . . mielenkiintoista ollu huomata, kun on keskustellut monen kollegan kanssa esimerkiksi vaikka Italiassa tai Espanjassa tai Kreikassa tai Itä-Euroopan uusissa jäsenmaissa, niin moni kollega on sitä mieltä, että ihan ihan pähkähullu ajatus antaa lisää valtaa paikallisille viranomaisille, että ehdottomasti parempi on että Brysselissä päätetään, niin sit on joku roti tässä hommassa.
Johan Åberg, maatalousjohtaja, MTK

Heikki Peltola:
. . . kun suomalainen yleensä on tosi kuuliainen kaikis asiois ja kunnioittaa niit virkamiehiä ja muuta, ja sitte kun se on se virkamies, joka hoitaa sitä asiaa ja se on siellä alemmalla tasolla, niin se ajatteloo niin, jotta hänen on hoidettava tämä nyt viimeisen päälle, jottei vaan kukaan pääse sanomaan, että et sanktioinu vaik olis ollu mahdollisuus, jätit tekemättä. Ja sitte siit tuloo hierarkiasta tuloo seuraava ja seuraava ja seuraava – ja sit viimeisenä aina se EU-pelko.

MOT:
Miten hyvin tai huonosti suomalaiset viranomaiset ovat käyttäneet tätä liikkumavaraa?
Anne Kalmari:
No, nyt viime kaudella kun siihen sitouduttiin, niin ilokseni huomasin, että varmaan lähemmäs sata normia maatalouden puoleltakin väheni, mutta mielestäni vieläkin olisi kirveellä töitä.

Aarno Lindfors:
Mä tapasin komission virkamiehen ja hänen vaimonsa, joka sitten myöskin oli kielenkääntäjänä toimiva, niin tämä komission virkamies, ranskalainen virkamies, niin minun edessäni piirsi valtavat raamit ja sanoi, että se EU on kuin taideteos ja siinä on laveat raamit ja siellä saa liikkua, mut Suomi on valinnut hyvin ahtaan reitin. Hän laittoi kätensä näin ja sanoi, että vielä siellä nurkassa.

Arno Lindforsin kotikylä Ohkola tuli maankuuluksi helmikuussa 1932. Kylä toimi näyttämönä Mäntsälän kapinan aloittaneelle Ohkolan metakalle, josta tulee tämän viikon torstaina kuluneeksi 88 vuotta.
Sosiaalidemokraattien puhetilaisuus Ohkolan työväentalolla hermostutti oikeistopiirejä. Muutaman sadan miehen joukko Lapuan liikkeen suojeluskuntalaisia ammuskeli ilmaan ja maahan, mutta viisi luotia päätyi myös työväentalon sisälle.

Kapina ei johtanut hallituksen kaatumiseen. Pari viikkoa kestäneiden levottomuuksien päähenkilöt tuomittiin lopulta lieviin vankeusrangaistuksiin.

MOT:
Onko se vaan sattumaa, että tämmöiset kapinallishenkeä osoittavat viljelijät tulevat nimenomaan Mäntsälästä ja Lapualta?
Aarno Lindfors:
Kyllä niitä on joka puolella. Me ei vaan tunneta toisiamme. Ihmeellistä, että on nää tietokonevärkit ja systeemit, mutta kun liian moni kirjoittaa nimimerkillä.

Aarno Lindfors:
Löytyis vaan niitä ihmisiä tuolta metsistä ja pelloilta. Kyllä niitä on.

Heikki Peltola:
Se tuntuu todella raskaalta, ja jos ajatteloo sitä asiaa, että meillä on edunvalvontajärjestö, jolle maksetaan jäsenmaksut ja niin ynnä muuta, niin ne ei oo koskaan saanu näis mitään aikahan.

MOT:
Tunnetteko te Aarno Lindforsin tai Heikki Peltolan tapauksia?
Johan Åberg:
En, en tunne.

Anne Kalmari:
Molemmat . . . Must se on ihan mahtava, että tekevät näin ja nostan hattua, tässä on joissakin tapauksissa saatu sitten yleinen käytäntö muuttumaankin tän tyyppisissä, kun tota katotaan, että missä se viljelijän oikeusturva on.

tekstiplanssi:
Maa- ja metsätalousministeriö etsi viisi viikkoa haastateltavaa MOT:lle. Sellaista ei löytynyt.

MOT:
Mitä olette oppinut viranomaistoiminnasta tässä viimeksi kuluneiden vuosien aikana?
Aarno Lindfors:
No, ikäväkseni olen oppinut sen, että viranomaiseen ei voi luottaa, eivät ole luottamuksen arvoisia.