Hyppää pääsisältöön

Vedenväkeä, pyhiä lintuja ja taikakaloja – Vedenalainen maailma pulppuaa myyttejä

Kirkasvetisen lähdelammen pinnan läpi erottuu selvästi suuri puunrunko ja vihreää vesikasvustoa.
Veden mystinen pinta kirvoittaa mielikuvituksen lentoon. Kirkasvetisen lähdelammen pinnan läpi erottuu selvästi suuri puunrunko ja vihreää vesikasvustoa. Kuva: Petteri Saario / DocArt Lähde,vesi,vesistöt

Ihminen on valloittanut korkeimmatkin vuoret ja kaukaisimmatkin napajäätiköt, tutkinut tiheimmät sademetsät, kolunnut luolat ja saarten notkelmat. Avaruuskaan ei ole ihmisen saavuttamattomissa. Veden valtakunta on kuitenkin vielä suurelta osin mysteeri.

Vedenalaisen maailman salaisuuksia ihminen on pystynyt selvittämään kuitenkin vasta pieneltä osin ja veden arvoituksellinen pinta kätkee syvyyksiinsä edelleen monta selvittämätöntä mysteeriä.

Tuntematon elementti on kautta aikojen saanut ihmisen mielikuvituksen lentoon ja kietonut ympärilleen lukemattomia uskomuksia ympäri maailman.

Myyttisten tarinoiden aarrearkku

Yli 180 000 järven, pitkän rannikkoviivan ja tuhansien jokien Suomi on vetisten myyttien ja tarinoiden aarrearkku.

Yliluonnollisia voimia, haltijoita ja jumalolentoja on uskottu asuvan niin järven seesteisen pinnan alla, suonsilmäkkeissä, lähteissä kuin kosken kuohuissa ja usvan kierteissä.

Maailma syntyi alkumerestä

Vesi yhdistää monien kulttuurien luomiskertomuksia. Tarut eivät kuitenkaan kerro, mistä vesi tuli, miten se syntyi tai kuka sen oli luonut. Se vain oli aina ollut olemassa.

Maa sen sijaan luotiin. Ja sen luoja nousi vedestä.

Kansalliseepoksemme Kalevala ei ole poikkeus. Kalevalan ensimmäisessä runossa alkumeren yllä lentelevä sotka onnistuu löytämään rannattoman aavan ainoan kiven itselleen pesäpaikaksi. Kivi ei olekaan mikä tahansa mätäs vaan itsensä Veen emon Ilmattaren polvi. Sotka munii kuusi kultaista ja yhden rautaisen munan. Ilmattaren polvea alkaa kuitenkin kesken hautomistouhujen kuumottaa linnun alla. Hän liikauttaa jalkaansa ja alkulinnun munat vierivät veteen ja särkyvät.

Niistä muodostuvat maa, taivas, pilvet, tähdet, kuu ja aurinko.

Linnuista pyhin

Jos sotka on myyttinen alkulintumme, niin laulujoutsen on ollut itämerensuomalaisille linnuista pyhin. Karhun ja hirven lisäksi joutsen oli jumalallinen esi-isä, jota ei saanut vahingoittaa. Joka joutsenen rohkeni tappaa, sen kävi huonosti.

Laulujoutsen kiihdyttää lentoon vedenpinnalta.Joutsenen siivet ovat levittäytyneet lentoasentoon, toinen räpylä räyskäyttää vettä linnun juostessa vedenpinnalla.
Laulujoutsenen uskottiin olevan linkki elävien ja kuolleiden välillä. Laulujoutsen kiihdyttää lentoon vedenpinnalta.Joutsenen siivet ovat levittäytyneet lentoasentoon, toinen räpylä räyskäyttää vettä linnun juostessa vedenpinnalla. Kuva: DocArt, Petteri Saario petteri saario,laulujoutsen

Kalevalassa Lemminkäinen menettää henkensä, kun hän Pohjolan emännän yllyttämänä lähtee Tuonelaan pyhää lintua pyytämään.

Lemminkäinen joutuu Tuonelan virtaan, joka ei olekaan mikä tahansa puropahanen vaan raja, joka erottaa elävien ja kuolleiden asuinsijat toisistaan. Ja sen asukas Tuonelan joutsen on pyhä lintu, joka elää kahden maailman rajalla ja kykenee välittämään viestejä kuolleiden ja elävien välillä.

Joutsenen asema pyhänä lintuna hiipui kristinuskon myötä. 50-luvulle tultaessa kansallislintumme oli metsästetty tuhon partaalle. Sinnikkäällä työllä kanta saatiin kasvuun ja laulujoutsen palasi suomalaisten sydämiin.

Tänä päivänä joutsen on vahva lohdun symboli ja sulavalinjainen lintu koristaa monia hautakiviä.

Veenkoira, vesisusi, jänkäkoira

Kansalliskalamme ahven on kunniapaikalla kotoisassa kalamytologiassamme. Kalevalan vanttera Lemminkäinen kasvoi komeaksi juuri ahventen voimalla. Kantelettaressa nuoren emännän osaa kuvaavassa runossa ahven mainitaan sen sijaan umpimielisyyden perikuvana.

Kaloista mahtavin on kuitenkin hauki. Taikakalana pidetyllä hauella on myyttisen karhun tavoin lukuisia kutsumanimiä. Sitä on kutsuttu niin veenkoiraksi, vesisudeksi kuin jänkäkoiraksi. Maagisten taipumustensa vuoksi haukea ei monin paikoin uskallettu syödä, mutta sen pään luita käytettiin ennustamiseen ja taikojen tekoon.

Kalevalassa Väinämöinen valmistaa hauen leukaluusta kanteleen, henkisen vaurauden lähteen. Sekä kannel että rikkauksia suoltava sampo putoavat meren aarteiksi ahtolalaisten iloksi.

Hyväntahtoinen Ahti takasi kalaonnen

Kalevalan kankahilla veden valtakunta oli kokonaan oma maailmansa. Ahtolaa hallitsi kaunis, hyvä ja arvostettu haltijapari Ahti ja Vellamo. Ahdin tehtävä oli tarjota hyviä kalansaaliita, nostattaa aaltoja ja huolehtia suotuisista purjehdussäistä.

Kuusi puronieriää ui kirkkaassa vedessä lähellä pohjaa puunrungon alla.
Ahdilta toivottiin ennen kaikkea hyviä kalasaaliita. Vastineeksi vesillä tuli käyttäytyä siivosti, Ahti ei voinut sietää rumaa käytöstä tai metelöimistä. Kuusi puronieriää ui kirkkaassa vedessä lähellä pohjaa puunrungon alla. Kuva: Petteri Saario / DocArt lähde,vesistöt,vedenalainen luonto,puronieriä

Ahtola liittyy myös Kalevalan tunnetuimpiin tarinoihin Aino-neidosta ja Väinämöisestä. Kosioreissu päättyy traagisesti, kun sorea Aino ei suostu vanhan tietäjän vaimoksi. Rantakivellä kohtaloaan sureva Aino vastaa Vellamon neitojen kutsuun ja valitsee elämän aaltojen alla.

Väinämöinen onnistuu myöhemmin kalastusreissullaan saamaan Ainon saaliikseen. Kun tietäjä ihmettelee oudon näköistä kalaa, puhkeaa kala puhumaan. Aino pilkkaa ensin Väinämöistä ja katoaa sitten takaisin Ahdin valtakuntaan.

Vaikutusvaltainen vedenväki

Ahdin ja Vellamon lisäksi veden alla uskottiin asustavan kasapäin muutakin vedenväkeä. Sillä oli paljon vaikutusvaltaa säähän, ravintoon, elinkeinoihin, jopa rakkaussuhteisiin.

Yleisesti ottaen kalastajien ja veden henkien välit olivat lämpimiä ja henkiolentoja puhuteltaessa käytettiin ystävällisiä ja ylistäviäkin ilmaisuja kuten Veen Ahti armollinen. Kalaa sai, jos osasi sitä Ahdilta kauniisti pyytää.

Monien vanhojen uskomusten rippeitä näkyy tänä päivänä kalastuskulttuurissamme lähtien aina siitä, että yhä puhumme kalan pyytämisestä. Edelleen kalastaja saattaa sylkäistä matoon, mutista pyyntiloitsun tai antaa Ahdille lahjuksena viinaryypyn.

Jotain meistä suomalaisista kertoo se, että moni loitsu pyrkii toisten kalaonnen heikentämiseen.

Vedenhaltijan kohtaaminen

Vedessä viihtyvistä haltijoista on tarinoitu niin rannikolla, jokien varsilla kuin Järvi-Suomessakin.

Vedenhenget ovat kuitenkin hyvin erilaisia eri vesistöissä. Puhtaissa ja seesteisissä lammissa, lähteissä ja hetteissä asusteli viatonta väkeä, joka osasi parantaa. Koskia taas vartioi kipakka haltija.

Vedenhaltijan saattaa tuntea tuulen väreenä kasvoilla tai kuulla kohahduksena järvestä. Parhaimpia hetkiä vedenväen kohtaamiseen ovat pyhäyöt, kuten pääsiäinen, juhannus ja loppiainen.

Kauniin vedenemon saattaa kohdata rantakivellä. Uimaan mennessä pitää olla varovainen, sillä ilkeä Näkki voi tarttua jalasta ja viedä mukanaan syvyyksiin.

Veden alla pohjaan pystyyn isketyt kepit muodostavat ympyrän. Kaloja ui ympärillä.
Vedenhaltijat vartioivat niin kaivoja, lähteitä, järviä, jokia kuin meriä ja koskia. Toiset haltijat olivat pelottavia ja ilkeitä, toiset hyväntahtoisia. Vihastunut haltija saattoi viedä kalastajan tai uimarin mennessään. Veden alla pohjaan pystyyn isketyt kepit muodostavat ympyrän. Kaloja ui ympärillä. Kuva: Petteri Saario / DocArt vedenalainen luonto,vesistöt,kalastus,Katiska

Haltijoiden mieltymykset ovat luoneet osaltaan perustan sille, mitä yhä pidämme soveliaana ja mitä emme. Erityisesti vedenväki vihastui likaamisesta ja meluamisesta.

Elokuiset kemut ovat vedenväen vuoden kohokohta. Vetehinen, näkki, lammenneito, lähteenhaltija, vesihiisi ja muut veden henget tanssivat silloin Ahdin säestämänä polskaa.

Haluatko osallistua juhlintaan? Istu toviksi rantakivelle ilman rihmankiertämää, niin vesi kirkastuu ja voit nähdä kuinka vedenväki juhlii.

Artikkelin videot ovat Veden valtakunta -dokumenttisarjasta. Veden myytteihin sukelletaan sarjassa TV1:ssä 1. maaliskuuta klo 18.15. Koko sarjan löydät Yle Areenasta.