Hyppää pääsisältöön

All male panel täyttää akustisen tilan

Pianisti Joonas Ahonen, viulisti Antti Tikkanen ja sellisti Markus Hohti muodostavat all male panelin nimeltä Rödberg-trio. Kolmikko osallistuu Suomen taidemusiikkielämää kuohuttaneeseen tasa-arvokeskusteluun Alban julkaisemalla uutuuslevyllä, jolla kuullaan pianotriot sekä Fanny että Felix Mendelssohnilta. Levyn eräänä tarkoituksena on antaa kuulijalle eväät patriarkaatin saneleman kaanonin uudelleenarvioimiseen, mutta eväitä mutustellessa huomio kiinnittyy etenkin vuoden 1828 wieniläiseen Böhm-flyygeliin.

The Mendelssohn Siblings / Rödberg Trio
The Mendelssohn Siblings / Rödberg Trio Uudet levyt

Joonas Ahosen lisäksi myös Emil Holmström on viime aikoina intoillut romanttisen kamarimusiikin soittamisesta ajanmukaisella flyygelillä. Ajatuksena on, että koska vanhojen flyygelien kilkatus hiipuu nopeasti ja rekisterit eroavat paljon toisistaan, jousisoittimille jää enemmän akustista tilaa, jonka voi täyttää sävyillä ja yksityiskohdilla. Trio Rödbergin musisoinnissa tämä ajatus ei mielestäni aivan toteudu, vaikka yleiskaraktääri on elävä ja soinnillisesti tuore.

Välillä Ahonen kilkuttelee vanhalla Böhmillä mukavan läpikuultavasti, mutta yhtä usein hän kolistelee sillä tilan täyteen, mihin Tikkanen ja Hohti reagoivat painamalla kaasun pohjaan. Etenkin pianotriojen avausosat vyöryvät ja säröytyvät aivan liikaa. Vaikka esitysohjeissa lukee con fuoco, espressivo, appassionato ja sen sellaista, forten voima olisi fiksumpi kaivaa pianissimon syvyyksistä, joita nyt luodataan vain kokeeksi.

Kenties hiljaisuutta rajoittaa Tikkasen maneeri - hiljaisissa kohdissa hän tekee yksittäisten sävelten ja fraasien lopuista ytimetöntä sointihöttöä. Aluksi se tuntuu puhuttelevalta barokkityyliltä, mutta alkaa nopeasti ärsyttää, etenkin kun yhteiset linjat sellon kanssa eivät ota löytyäkseen. Fortessa ongelmaa ei ole, vaan jouset hehkuvat inhimillistä romantiikkaa, kuten kuuluu.

Erinomaista on myös Trio Rödbergin rytmiikka. Felixin trion scherzo rientää mestarillisen kevyesti, vanhan flyygelin herkkyyttä hyödyntäen. Kunnon poljentoa on tarjolla myös triojen loppurymistelyissä, joissa kolmikon intensiivinen yhteissoitto nostattaa kuulijan tuolin reunalle.

Musiikillisesti Trio Rödberg ei mielestäni yllä aivan samalle kansainväliselle huipputasolle, jolla Eriikka Maalismaa ja Emil Holmström hiljattain levyttivät romanttista perusohjelmistoa vanhan flyygelin kera. Mutta kansallista merkitystä levyllä on, myös esimerkkinä pätevästä reaktiosta vuoden 2019 tasa-arvokeskusteluun. Trio Rödberg on esimerkiksi jättänyt teosesittelyt pois ja korvannut ne Matleena Nymanin lennokkaalla esseellä, joka vastustaa kaanoneita mutta korostaa musiikin soittamista ja kuuntelemista. Sama asenne henkii Rödberg-trion soitosta.

"The Mendelssohn Siblings". Fanny Mendelssohn-Hensel: Pianotrio d-molli. Felix Mendelssohn: Pianotrio nro 2 c-molli. - Rödberg-trio (Joonas Ahonen, piano, Antti Tikkanen, viulu, ja Markus Hohti, sello). (Alba, ABCD 451)

Kuuntele Uudet levyt 25.2.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua