Hyppää pääsisältöön

All male panel täyttää akustisen tilan

Pianisti Joonas Ahonen, viulisti Antti Tikkanen ja sellisti Markus Hohti muodostavat all male panelin nimeltä Rödberg-trio. Kolmikko osallistuu Suomen taidemusiikkielämää kuohuttaneeseen tasa-arvokeskusteluun Alban julkaisemalla uutuuslevyllä, jolla kuullaan pianotriot sekä Fanny että Felix Mendelssohnilta. Levyn eräänä tarkoituksena on antaa kuulijalle eväät patriarkaatin saneleman kaanonin uudelleenarvioimiseen, mutta eväitä mutustellessa huomio kiinnittyy etenkin vuoden 1828 wieniläiseen Böhm-flyygeliin.

The Mendelssohn Siblings / Rödberg Trio
The Mendelssohn Siblings / Rödberg Trio Uudet levyt

Joonas Ahosen lisäksi myös Emil Holmström on viime aikoina intoillut romanttisen kamarimusiikin soittamisesta ajanmukaisella flyygelillä. Ajatuksena on, että koska vanhojen flyygelien kilkatus hiipuu nopeasti ja rekisterit eroavat paljon toisistaan, jousisoittimille jää enemmän akustista tilaa, jonka voi täyttää sävyillä ja yksityiskohdilla. Trio Rödbergin musisoinnissa tämä ajatus ei mielestäni aivan toteudu, vaikka yleiskaraktääri on elävä ja soinnillisesti tuore.

Välillä Ahonen kilkuttelee vanhalla Böhmillä mukavan läpikuultavasti, mutta yhtä usein hän kolistelee sillä tilan täyteen, mihin Tikkanen ja Hohti reagoivat painamalla kaasun pohjaan. Etenkin pianotriojen avausosat vyöryvät ja säröytyvät aivan liikaa. Vaikka esitysohjeissa lukee con fuoco, espressivo, appassionato ja sen sellaista, forten voima olisi fiksumpi kaivaa pianissimon syvyyksistä, joita nyt luodataan vain kokeeksi.

Kenties hiljaisuutta rajoittaa Tikkasen maneeri - hiljaisissa kohdissa hän tekee yksittäisten sävelten ja fraasien lopuista ytimetöntä sointihöttöä. Aluksi se tuntuu puhuttelevalta barokkityyliltä, mutta alkaa nopeasti ärsyttää, etenkin kun yhteiset linjat sellon kanssa eivät ota löytyäkseen. Fortessa ongelmaa ei ole, vaan jouset hehkuvat inhimillistä romantiikkaa, kuten kuuluu.

Erinomaista on myös Trio Rödbergin rytmiikka. Felixin trion scherzo rientää mestarillisen kevyesti, vanhan flyygelin herkkyyttä hyödyntäen. Kunnon poljentoa on tarjolla myös triojen loppurymistelyissä, joissa kolmikon intensiivinen yhteissoitto nostattaa kuulijan tuolin reunalle.

Musiikillisesti Trio Rödberg ei mielestäni yllä aivan samalle kansainväliselle huipputasolle, jolla Eriikka Maalismaa ja Emil Holmström hiljattain levyttivät romanttista perusohjelmistoa vanhan flyygelin kera. Mutta kansallista merkitystä levyllä on, myös esimerkkinä pätevästä reaktiosta vuoden 2019 tasa-arvokeskusteluun. Trio Rödberg on esimerkiksi jättänyt teosesittelyt pois ja korvannut ne Matleena Nymanin lennokkaalla esseellä, joka vastustaa kaanoneita mutta korostaa musiikin soittamista ja kuuntelemista. Sama asenne henkii Rödberg-trion soitosta.

"The Mendelssohn Siblings". Fanny Mendelssohn-Hensel: Pianotrio d-molli. Felix Mendelssohn: Pianotrio nro 2 c-molli. - Rödberg-trio (Joonas Ahonen, piano, Antti Tikkanen, viulu, ja Markus Hohti, sello). (Alba, ABCD 451)

Kuuntele Uudet levyt 25.2.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Silvestrov vastustaa sotaa hiljaisella hellyydellä

    Levyarvostelu

    Ukrainalainen seniorisäveltäjä Valentin Silvestrov on tällä hetkellä soitetumpi kuin koskaan, mutta syy on murheellinen: sota. Ukrainan sodan takia myös ECM-yhtiö on nyt julkaissut kuuden vuoden takaisen levytyksen Silvestrovin teoksesta Maidan 2014. Levy vastustaa sotaa ja puolustaa Ukrainaa hiljaisen hellällä, pienimuotoisella musiikilla. Siksi se tuntuu totuudelta keskellä uhkia, toiveita ja propagandaa.

  • Bram van Sambeek ratkoo fagotti-Bachia pätevästi

    Levyarvostelu

    Fagotisti Bram van Sambeek soitti itsestään ilmiön edellisellä Orbi-levyllään, jolla hän versioi hevi-klassikoita varsin erikoisen yhtyeen kera. Tuoreella Bach-julkaisulla van Sambeek palaa yksinään taidemusiikin helmoihin, mutta meno vähintään yhtä kiihkeää, tanssillista ja omapäistäkin. Soolopuhaltajien sammumattomaan Bach-janoon on nimittäin tarjolla peräti kolme erilaista mutta pätevää ratkaisua.

  • Bachin soolosellosarjat paljastavat käyrätorvesta uusia puolia - muttei toisinpäin

    Levyarvostelu

    Jukka Harju piipahtelee RSO:n soolokäyrätorven paikalta solistin ja kamarimuusikon tehtävissä säännöllisesti, mutta harvoin hän joutuu luottamaan osaamiseensa niin yksin kuin Alban uutuuslevyllä, jolla Harju soittaa kolme Johann Sebastian Bachin soolosellosarjaa. Ikonisen ja kevyesti moniäänisen sello-ohjelmiston versiointi vaatii sekä taiteellisten että soittoteknisten ratkaisujen löytämistä käyrätorven mukavuusalueen ulkopuolelta - mutta Jukka Harjun tapauksessa siitä seuraa hyviä asioita ainakin käyrätorvelle jos ei Bachille.

  • Onko Martinaitytėn sointipintaminimalismi saanut sokerikuorrutuksen?

    Levyarvostelu

    Viime vuonna lumouduin taas yhdestä levy-yhtiö Ondinen poimimasta baltialaisesta säveltäjästä. Žibuoklė Martinaitytėn orkesteriteosten hitaat, plastiset ja sointipintavetoiset prosessit tuntuivat raikkailta ja mielekkäiltä siinä trendikkäässä musiikkivirrassa, jota kutsun diatoniseksi mystiseksi minimalismiksi. Nyt Ondine on julkaissut seuraavan annoksen tätä amerikkalaistunutta liettualaissäveltäjää, ja kun sinfoniaorkesteri on typistynyt jousiksi, rikkaat sointipinnat ovat paikoin typistyneet sokerikuorrutukseksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua