Hyppää pääsisältöön

All male panel täyttää akustisen tilan

Pianisti Joonas Ahonen, viulisti Antti Tikkanen ja sellisti Markus Hohti muodostavat all male panelin nimeltä Rödberg-trio. Kolmikko osallistuu Suomen taidemusiikkielämää kuohuttaneeseen tasa-arvokeskusteluun Alban julkaisemalla uutuuslevyllä, jolla kuullaan pianotriot sekä Fanny että Felix Mendelssohnilta. Levyn eräänä tarkoituksena on antaa kuulijalle eväät patriarkaatin saneleman kaanonin uudelleenarvioimiseen, mutta eväitä mutustellessa huomio kiinnittyy etenkin vuoden 1828 wieniläiseen Böhm-flyygeliin.

The Mendelssohn Siblings / Rödberg Trio
The Mendelssohn Siblings / Rödberg Trio Uudet levyt

Joonas Ahosen lisäksi myös Emil Holmström on viime aikoina intoillut romanttisen kamarimusiikin soittamisesta ajanmukaisella flyygelillä. Ajatuksena on, että koska vanhojen flyygelien kilkatus hiipuu nopeasti ja rekisterit eroavat paljon toisistaan, jousisoittimille jää enemmän akustista tilaa, jonka voi täyttää sävyillä ja yksityiskohdilla. Trio Rödbergin musisoinnissa tämä ajatus ei mielestäni aivan toteudu, vaikka yleiskaraktääri on elävä ja soinnillisesti tuore.

Välillä Ahonen kilkuttelee vanhalla Böhmillä mukavan läpikuultavasti, mutta yhtä usein hän kolistelee sillä tilan täyteen, mihin Tikkanen ja Hohti reagoivat painamalla kaasun pohjaan. Etenkin pianotriojen avausosat vyöryvät ja säröytyvät aivan liikaa. Vaikka esitysohjeissa lukee con fuoco, espressivo, appassionato ja sen sellaista, forten voima olisi fiksumpi kaivaa pianissimon syvyyksistä, joita nyt luodataan vain kokeeksi.

Kenties hiljaisuutta rajoittaa Tikkasen maneeri - hiljaisissa kohdissa hän tekee yksittäisten sävelten ja fraasien lopuista ytimetöntä sointihöttöä. Aluksi se tuntuu puhuttelevalta barokkityyliltä, mutta alkaa nopeasti ärsyttää, etenkin kun yhteiset linjat sellon kanssa eivät ota löytyäkseen. Fortessa ongelmaa ei ole, vaan jouset hehkuvat inhimillistä romantiikkaa, kuten kuuluu.

Erinomaista on myös Trio Rödbergin rytmiikka. Felixin trion scherzo rientää mestarillisen kevyesti, vanhan flyygelin herkkyyttä hyödyntäen. Kunnon poljentoa on tarjolla myös triojen loppurymistelyissä, joissa kolmikon intensiivinen yhteissoitto nostattaa kuulijan tuolin reunalle.

Musiikillisesti Trio Rödberg ei mielestäni yllä aivan samalle kansainväliselle huipputasolle, jolla Eriikka Maalismaa ja Emil Holmström hiljattain levyttivät romanttista perusohjelmistoa vanhan flyygelin kera. Mutta kansallista merkitystä levyllä on, myös esimerkkinä pätevästä reaktiosta vuoden 2019 tasa-arvokeskusteluun. Trio Rödberg on esimerkiksi jättänyt teosesittelyt pois ja korvannut ne Matleena Nymanin lennokkaalla esseellä, joka vastustaa kaanoneita mutta korostaa musiikin soittamista ja kuuntelemista. Sama asenne henkii Rödberg-trion soitosta.

"The Mendelssohn Siblings". Fanny Mendelssohn-Hensel: Pianotrio d-molli. Felix Mendelssohn: Pianotrio nro 2 c-molli. - Rödberg-trio (Joonas Ahonen, piano, Antti Tikkanen, viulu, ja Markus Hohti, sello). (Alba, ABCD 451)

Kuuntele Uudet levyt 25.2.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Pieni mutta taidokas kokoonpano korostaa vokaalipolyfonian herkkyyttä

    Levyarvostelu

    New York Polyphony on renessanssin vokaalipolyfoniaan erikoistunut mieskvartetti, joka pystyy esittämään neliäänistä, korkeaakin satsia musiikin vaatimalla kirkkaudella ja yhtenäisyydellä. Maailmanluokan osaaminen on tarpeen, koska paastonajan levyllään yhtye esittää Francisco de Peñalosan ja Pedro de Escobarin tunteikasta mutta äärimmäisen herkkää polyfoniaa.

  • Kotoisan hallittu perheduo

    Levyarvostelu

    Sopraano Vilja Riutamaa ja kitaristi Matti Riutamaa ovat sisaruksia musikaalisesta perheestä. Nuorilla taiteilijoilla on toki itsenäiset urat, mutta yhteinen Duo Hermanchito lienee heille tärkeä projekti, ja kuulostaa siltä kuin sisarukset viettäisivät yhteistä iltaa rakkaimman musiikkinsa parissa, sanattoman yhteisymmärryksen vallitessa, mutta korkealla ammattitaidolla.

  • Jablonski ymmärtää Skrjabinin masurkat

    Levyarvostelu

    Frédéric Chopin on kaikkien pianosäveltäjien esikuva, mutta hänen merkittävä masurkkatuotantonsa ei saanut juurikaan jatkajia. Syynä lienee lajityypin etnisyys - myös taidemusiikiksi tyylitellyn masurkan on säilytettävä yhteys puolalaisiin juuriin. Aleksandr Skrjabin sentään sävelsi CD-levyllisen masurkkoja, ja Ondinen uutuudella ruotsalainen pianisti Peter Jablonski tekee kauniisti kunniaa lajityypin perinteelle.

  • Kahdeksan tuntia sivistynyttä ITE-musiikkia?

    Levyarvostelu

    Kaikhosru Shapurji Sorabji oli brittiläinen säveltäjä, pianisti, kriitikko ja erakkoeksentrikko, joka 1900-luvun alkupuolella työsti valtavan määrän pianomusiikkia post-myöhäisromanttiseen mutta moninaiseen tyyliin. Monia Sorabjin teoksia on pidetty mahdottomina soittaa, ei vain teknisesti vaan myös keston takia. Esimerkiksi Dies irae -teemaan perustuva muunnelmateos Sequentia cyclica on joidenkin mielestä Sorabjin paras, mutta kestää yli kahdeksan tuntia. Ahkera Sorabji-urakoitsija Jonathan Powell on nyt saattanut senkin levylle, joten entistä laajempi perehtyminen Sorabjin taiteeseen on nyt mahdollista. Mutta onko se suositeltavaa?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua