Hyppää pääsisältöön

Bachia vereslihalla mutta puhuttelevasti

Thomas Zehetmair levytti Johann Sebastian Bachin sooloviulusonaatit ja -partitat ensimmäisen kerran vuonna 1983, nuorena miehenä, huikean uransa alussa. Nyt hän on palannut saman ohjelmiston pariin, mutta soittaa barokkiviulua, ja on villimpi ja vapaampi kuin osasi nuorena olla.

Bach: Sei Solo / Zehetmair
Bach: Sei Solo / Zehetmair Uudet levyt

Itse asiassa Zehetmair soittaa levyllä kahta barokkiviulua. Partitojen selväpiirteiset tanssit hän muotoilee varhaisella, napakkasointisella viululla, mutta sonaattien polyfonisiin haasteisiin hän vastaa myöhäisemmällä viululla, jonka pehmeä resonanssi helpottaa moniotteiden soivuutta. Luulen kyllä, että Zehetmair voisi levyttää vaikka pärekorilla.

Jo ensimmäistä levytystään hän työsti puhuvan musiikin mestarin Nikolaus Harnoncourtin kanssa, mutta uudella levyllä kolmen vuosikymmenen kokemus nostaa ilmaisuvoiman toiseen potenssiin. Karaktäärit ja tanssilajit saavat lisäarvoa, kun Zehetmair jatkuvasti kysyy, vastaa, toteaa ja julistaa.

Viulistinen ilmeikkyys on kuitenkin vain keino ilmaista nerokkaan eksentrisiä ajatuksia. Monessa kohdassa Zehetmair soittaa toisin kuin yleensä. Chaconnen ja fuugien arpeggioista hän ei muotoile monumentaalisesti kohoavia tasopintoja, vaan ujuttaa niihin aivan omanlaisiaan koristeita, ja mikäs siinä, koska Bach jätti niihin käsikirjoituksessaan soolotilaa. H-molli-partitan doublet ovat tempoiltaan ja tulkinnoiltaan äärimmäisiä, ja sekin on hyvä, koska muuten ne jäisivät nimensä mukaisesti tupliksi.

Bachin moniäänisyyttä Zehetmair toteuttaa vapaasti mutta sointuisasti, nauttien siitä jännitteestä, jonka Bach rakensi polyfonisen ideaalin ja viulun rajoitusten välille.

Zehetmair on teknisesti äärimmäisen taitava myös barokkiviulistina, mutta tavallaan hänen soittonsa on sekä rytmisesti että soinnillisesti roskaista - täynnä rahinoita, pysähtelyjä, hälyääniä ja oikkuja. Yleensä roskaisuus häiritsee minua, mutta nyt en välitä siitä pätkän vertaa, niin voimakkaasti Zehetmairin vereslihainen vapaus vie mukanaan, ja niin tuoreelta musiikki tuntuu. Viktoria Mullova rakentaa barokkiviulullaan Bachista paljon kiiltävämpiä ja korkeampia monumentteja, mutta Zehetmairin soittoon verrattuna ne tuntuvat kylmiltä ja epähenkilökohtaisilta. Zehetmairin aiemmalla levytyksellä voi kuulla paljon samoja hyveitä kuin uudella versiolla, mutta kenties juuri modernin viulun kontekstiin kuuluva siisteys tekee soitosta takakireää.

Kaikkiaan Thomas Zehetmair on siis tehnyt uransa kruunuksi merkittävän Bach-tulkinnan. En kuitenkaan voi sanoa, että Zehetmairin tulkinta olisi parempi tai paras, koska se asettuu omaan avaruuteensa eikä tunnetulle janalle.

J.S. Bach: Sooloviulusonaatit ja -partitat. - Thomas Zehetmair. (ECM New Series, 2551/52)

Kuuntele Uudet levyt 25.2.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Huippuammattilaiset upeasti Ellington-amatööreinä

    Levyarvostelu

    Duke Ellington kokosi uransa lopulla kolme hengellisen musiikin konserttia, joissa hänen oma jazz-idiominsa yhdistyi gospeliin ja kirkkomusiikkiin. Sopraano Anu Komsi ja multi-instrumentalisti Marzi Nyman ovat vuosien mittaan esittäneet teoksesta omaa versiotaan, joka on nyt saatu myös Alba-yhtiön levylle. Komsi ja Nyman ovat rohkeita ja monialaisia, mutta joutuvat levyllä laajan mukavuusalueensa rajoille - ja tekevät äimistyttävän hienon levyn siitä huolimatta tai juuri siksi.

  • Peteris Vasks - lisää samaa mutta alttoviululla

    Levyarvostelu

    Jos tuntee Peteris Vasksin, Latvian lahjan mystiselle minimalismille, BIS-yhtiön uusi Vasks-levy ei yllätä, muttei myöskään petä. Paatokseen asti tunteellinen, selvälinjainen ja tukevasti tonaalinen musiikki virtailee jälleen kerran hiljaisuudesta tuttujen huippukohtien kautta kauniimpaan hiljaisuuteen. Mutta on sillä oma arvonsa, että alttoviulisti Maxim Rysanov ja Sinfonietta Riga toteuttavat Vasksin idiomin niin kuin pitää.

  • Vivaldi-projektin laaduntarkistus - priimaa pukkaa!

    Levyarvostelu

    Vuonna 2000 levy-yhtiö Naive alkoi levyttää Torinon kansalliskirjaston Vivaldi-kokoelmassa käsikirjoituksina säilyneitä teoksia. Maailmanluokan esittäjistöt ovat tähän mennessä taltioineet kuutisenkymmentä levyä, ja nyt projektissa debytoi ranskalainen barokkiorkesteri Le Concert de la Loge johtajansa, viulisti Julien Chauvinin kanssa - ja laatu pysyy.

  • Laulu antaa Lindbergille ryhtiä

    Levyarvostelu

    Magnus Lindbergin teokset ensilevyttää yleensä Radion sinfoniaorkesteri, ja niin nytkin, vaikka uutuuslevyn teokset Lindberg sävelsi hiljattain Lontoon filharmonisen orkesterin residenssisäveltäjänä. Alkusoiton tapainen Two episodes sekä pitkä vokaaliteos Accused eivät paljasta Lindbergin työkalupakista uutuuksia, mutta lauluteoksen ryhdikkyys saa odottamaan tulevaa oopperaa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua