Hyppää pääsisältöön

Janne Marja-ahon laulukarisma kantaa Brelistä barokkiin

Janne Marja-aho on näyttelijä, tanssija ja koreografi, mutta barokkiyhtye Cornucopian kanssa hän on tehnyt uuden levyn laulajana. Otsikolla "Minä olin yö" Marja-aho yhdistää Jacques Brelin lauluja barokin lauluihin - ja onnistuu.

Minä olin yö / Marja-aho & Cornucopia
Minä olin yö / Marja-aho & Cornucopia Uudet levyt

Hyvän laulun ainekset ovat pysyneet kohtuullisen muuttumattomina ikiajat, joten periodimusisointia on vuosien mittaan ongelmitta yhdistetty sekä jazz-standardeihin että pop-hitteihin, eikä taidemusiikin käytännöistä poikkeava äänenmuodostus ole laulujen tulkintaa haitannut, pikemminkin päinvastoin. Niin myös Marja-aho ja Cornucopia-yhtye ovat löytäneet Brelistä ja barokista sen verran musiikillista yhteismaata, että levy tuntuu kohtaamiselta eikä törmäämiseltä. Folia-teema linkittyy Brelin Porvareihin ja Greensleaves Amsterdamiin, ja lisää yhteyksiä on rakennettu sovittamalla barokkilaulujen sanoiksi Suomen kansan vanhoja runoja.

Cornucopia-yhtyeen nokkahuilu, gamba, teorbi ja cembalo rakentavat Brelin ikivihreille kekseliäitä ja koskettavia, mutteivät aina kovin luontevia taustoja. Vieraantuneisuutta lievittää, että norjalaisvahvistus Solmund Nystabakk teorbeineen uskaltaa välillä ottaa kitaran roolin.

Mutta mitä Cornucopia tekeekin, kokonaisuus toimii Janne Marja-ahon karisman kantamana. Hänen ilmaisunsa on niin laaja-alaista ja tarkkaan fokusoitua, että laulujen sisällöt välittyvät rikkaampina kuin parhaankaan taidelaulajan äänenmuodostuksella. Eikä kyse ole vain komean, kaljupäisen täyspartahipsterin katukarismasta. Esimerkiksi Brelin Porvarit muuttuu kliseisestä vasemmistopaatoksesta traagiseksi yhteiskunta-analyysiksi, koska Marja-aho uskaltaa heittäytyä syrjäytyneen rooliin äänellisesti ja ilmaisullisesti.

Karisma säröilee vain Nymfin valituksessa, kun kieli vaihtuu suomesta englantiin, jota Marja-aho ei falsetilla saa äännettyä luontevasti. Vaikka kyseessä lienee postmoderni kiepsahdus populaarikulttuurin kerrostumiin, esimerkiksi poptähti Ane Brunin hittiin, se tuntuu tyylittömältä, etenkin kun Liisa Ryömän Brel-käännökset ja vanhat kansanrunot ovat niin hienoa suomea. Lievästi häiritsevä on myös levyn äänityksen pop-estetiikka, joka sopii Marja-aholle ja musiikille muttei barokkisoittimille.

Levy ei varmastikaan sovi jokaiseen musiikkimakuun, mutta Marja-ahon osaaminen kannattaa panna taidemusiikkipiireissä merkille. Tarjolla on uskottava solisti Sibeliuksen ja Beethovenin melodraamoihin tai kokeileviin monitaideprojekteihin.

"Minä olin yö - Jacques Brelin ja barokin lauluja", säv. Jacques Brel, Peter Phillips, Giulio Caccini, Claudio Monteverdi ja Stefano Landi. - Janne Marja-Aho, laulu, ja barokkiyhtye Cornucopia. (FUGA-9458)

Kuuntele Uudet levyt 25.2.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua