Hyppää pääsisältöön

Janne Marja-ahon laulukarisma kantaa Brelistä barokkiin

Janne Marja-aho on näyttelijä, tanssija ja koreografi, mutta barokkiyhtye Cornucopian kanssa hän on tehnyt uuden levyn laulajana. Otsikolla "Minä olin yö" Marja-aho yhdistää Jacques Brelin lauluja barokin lauluihin - ja onnistuu.

Minä olin yö / Marja-aho & Cornucopia
Minä olin yö / Marja-aho & Cornucopia Uudet levyt

Hyvän laulun ainekset ovat pysyneet kohtuullisen muuttumattomina ikiajat, joten periodimusisointia on vuosien mittaan ongelmitta yhdistetty sekä jazz-standardeihin että pop-hitteihin, eikä taidemusiikin käytännöistä poikkeava äänenmuodostus ole laulujen tulkintaa haitannut, pikemminkin päinvastoin. Niin myös Marja-aho ja Cornucopia-yhtye ovat löytäneet Brelistä ja barokista sen verran musiikillista yhteismaata, että levy tuntuu kohtaamiselta eikä törmäämiseltä. Folia-teema linkittyy Brelin Porvareihin ja Greensleaves Amsterdamiin, ja lisää yhteyksiä on rakennettu sovittamalla barokkilaulujen sanoiksi Suomen kansan vanhoja runoja.

Cornucopia-yhtyeen nokkahuilu, gamba, teorbi ja cembalo rakentavat Brelin ikivihreille kekseliäitä ja koskettavia, mutteivät aina kovin luontevia taustoja. Vieraantuneisuutta lievittää, että norjalaisvahvistus Solmund Nystabakk teorbeineen uskaltaa välillä ottaa kitaran roolin.

Mutta mitä Cornucopia tekeekin, kokonaisuus toimii Janne Marja-ahon karisman kantamana. Hänen ilmaisunsa on niin laaja-alaista ja tarkkaan fokusoitua, että laulujen sisällöt välittyvät rikkaampina kuin parhaankaan taidelaulajan äänenmuodostuksella. Eikä kyse ole vain komean, kaljupäisen täyspartahipsterin katukarismasta. Esimerkiksi Brelin Porvarit muuttuu kliseisestä vasemmistopaatoksesta traagiseksi yhteiskunta-analyysiksi, koska Marja-aho uskaltaa heittäytyä syrjäytyneen rooliin äänellisesti ja ilmaisullisesti.

Karisma säröilee vain Nymfin valituksessa, kun kieli vaihtuu suomesta englantiin, jota Marja-aho ei falsetilla saa äännettyä luontevasti. Vaikka kyseessä lienee postmoderni kiepsahdus populaarikulttuurin kerrostumiin, esimerkiksi poptähti Ane Brunin hittiin, se tuntuu tyylittömältä, etenkin kun Liisa Ryömän Brel-käännökset ja vanhat kansanrunot ovat niin hienoa suomea. Lievästi häiritsevä on myös levyn äänityksen pop-estetiikka, joka sopii Marja-aholle ja musiikille muttei barokkisoittimille.

Levy ei varmastikaan sovi jokaiseen musiikkimakuun, mutta Marja-ahon osaaminen kannattaa panna taidemusiikkipiireissä merkille. Tarjolla on uskottava solisti Sibeliuksen ja Beethovenin melodraamoihin tai kokeileviin monitaideprojekteihin.

"Minä olin yö - Jacques Brelin ja barokin lauluja", säv. Jacques Brel, Peter Phillips, Giulio Caccini, Claudio Monteverdi ja Stefano Landi. - Janne Marja-Aho, laulu, ja barokkiyhtye Cornucopia. (FUGA-9458)

Kuuntele Uudet levyt 25.2.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Sellisti Kati Raitinen löytää romantiikan marginaaleista muhevaa uhmaa

    Levyarvostelu

    Naisoletettujen historiallisten säveltäjien uudelleenarvioiminen on syystäkin suuri trendi aikamme taidemusiikissa. Trendin mukaan on lähtenyt myös nykyinen suosikkini suomalaisista sellisteistä, Kati Raitinen, joka tosin vaikuttaa Ruotsissa. Yhdessä pianisti Bengt Forsbergin kanssa Raitinen on levyttänyt kolme sellosonaattia säveltäjiltä, joiden nimien saati musiikin tunteminen yhä vaatii uteliaista asennetta. Levyn otsikko "A Tribute to Curiosity" tekee silti kunniaa myös säveltäjien omille asenteille.

  • Tuomas Turriagon sonaattilevyn tarttumapinnat säihkyvät

    Levyarvostelu

    Pianisti-säveltäjä Tuomas Turriago on säveltänyt viime vuosina paljon kamarimusiikkia, luultavasti siksi että sille on kysyntää. Turriagon rytmisesti iskevä, sointuisan musikanttinen ja rikkaudessaankin helposti lähestyttävä musiikki riemastuttaa myös Pilfink-yhtiön uutuuslevyllä, joka esittelee Turriagon neljä sonaattia, joissa pianolle seuraa tekevät vuoroin huilu, saksofoni, käyrätorvi ja tuuba.

  • Suuret ruotsalaiset sinfonikot -lista ei kasva Ludvig Normanista

    Levyarvostelu

    Suurten ruotsalaisten sinfonikkojen lista on miellyttävän lyhyt. Itämeren aluesäveltäjiä seulova levy-yhtiö Ondine ja Oulu Sinfonia yrittävät uudella levyllään lisätä listalle Ludvig Normanin. Tämä vuonna 1831 syntynyt ja Saksasta vaikutteensa hakenut romantikko teki elämäntyönsä Tukholman kuninkaallisen oopperan ylikapellimestarina, mutta keskittyi säveltäjänä absoluuttiseen musiikkiin. Aikalaiset pitivät ratkaisua epämuodikkaana, mutta nykykuulija osannee ennakkoluulottomammin sijoittaa Normanin osaksi tuttua sinfonista perinnettä.

  • Viulisti Carolin Widmann tiivistää ECM-hyveet

    Levyarvostelu

    Levy-yhtiö ECM on kuulunut 1980-luvulta alkaen taidemusiikkiestetiikan edelläkävijöihin. Tuottaja Manfred Eicherin ikääntyessä julkaisutahti ja uuden löytäminen ovat hiipuneet, mutta yhä edelleen monet ECM-julkaisut tavoittavat yksinkertaisen, persoonallisen, koskettavan ja aikaamme sopivan tyylin, josta yhtiö muistetaan. Sellainen on ainakin viulisti Carolin Widmannin soololevy.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua