Hyppää pääsisältöön

Maailman paras fagotisti!

Olen pitänyt Bram van Sambeekia maailman riemastuttavimpana fagotistina siitä lähtien kun hän ensin loitsusi Ahon ja Fagerlundin konsertot kuin shamaani ja sitten pöristeli maailmaan erikoislevyllisen cover-heviä. Uusimmalla BIS-levyllään van Sambeek soittaa fagottiohjelmiston kulmakivet eli Mozartin ja von Weberin konsertot, ja sinetöi asemansa - tätä kiehtovammin en ole fagottia kuullut soitettavan.

Bassoon Concertos / Bram van Sambeek
Bassoon Concertos / Bram van Sambeek Uudet levyt

Mozartin ja von Weberin konsertoista riittää levytyksiä, ja esimerkiksi Jaakko Luoma ja Tapiola Sinfonietta ovat vetäisseet ne erittäin pätevästi ja huumorintajuisesti narulle. Soinnin ja tekniikan suhteen Luoma ja van Sambeek ovat samaa korkeaa tasoa, mutta vertailukuuntelu paljastaa van Sambeekin uskomattoman intensiteetin. Hän muotoilee nopeat kuvioinnit armottoman napakasti, elävästi ja eteenpäin tähyten. Detaljeja ja rubatoa on paljon, mutta paketti pysyy silti kasassa, koska suunta on selvä. Ketterä juoksuttelu ja rohkeat hypyt onnistuvat moneltakin fagotinkuljettajalta, mutta harva ajaa mutkat yhtä suuressa luisussa ja silti yhtä lujaa kuin van Sambeek.

Ruotsalainen kamariorkesteri ei valitettavasti ole aivan solistinsa tasoa, vaan tyytyy seuraileman tämän edesottamuksia laimeasti myhäillen ja välillä suttuisasti. Tapiola Sinfonietta piti Luoman kanssa rivit suorempina ja otti myös omaa tilaa.

van Sambeekin osaaminen tulee levykokonaisuudessa esiin laajemminkin. Kantakonserttojen täytteeksi hän on kaivanut Ruotsissa vaikuttaneen seikkailija-säveltäjä Edouard Du Puyn konserton, jonka esiromanttinen oopperapaatos ja virtuositeetti ovat hupaisaa seurattavaa. Lisäksi van Sambeekin kirjoittama esittelyteksti on oikealla tavalla henkilökohtainen ja oikeissa asioissa informatiivinen, ja kelpaisi malliksi kelle tahansa.

Jään innolla odottamaan, mitä tämä ylivertainen fagottiveijari seuraavaksi keksii. Kesällä häntä pääsee kuulemaan Korsholman musiikkijuhlilla, suosittelen lämpimästi.

W.A. Mozart: Fagottikonsertto B-duuri. Carl Maria von Weber: Fagottikonsertto F-duuri. Édouard Du Puy: Fagottikonsertto c-molli. - Bram van Sambeek, fagotti, ja Ruotsalainen kamariork./Alexei Ogrintchouk. (BIS-2467)

Kuuntele Uudet levyt 25.2.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Pieni mutta taidokas kokoonpano korostaa vokaalipolyfonian herkkyyttä

    Levyarvostelu

    New York Polyphony on renessanssin vokaalipolyfoniaan erikoistunut mieskvartetti, joka pystyy esittämään neliäänistä, korkeaakin satsia musiikin vaatimalla kirkkaudella ja yhtenäisyydellä. Maailmanluokan osaaminen on tarpeen, koska paastonajan levyllään yhtye esittää Francisco de Peñalosan ja Pedro de Escobarin tunteikasta mutta äärimmäisen herkkää polyfoniaa.

  • Kotoisan hallittu perheduo

    Levyarvostelu

    Sopraano Vilja Riutamaa ja kitaristi Matti Riutamaa ovat sisaruksia musikaalisesta perheestä. Nuorilla taiteilijoilla on toki itsenäiset urat, mutta yhteinen Duo Hermanchito lienee heille tärkeä projekti, ja kuulostaa siltä kuin sisarukset viettäisivät yhteistä iltaa rakkaimman musiikkinsa parissa, sanattoman yhteisymmärryksen vallitessa, mutta korkealla ammattitaidolla.

  • Jablonski ymmärtää Skrjabinin masurkat

    Levyarvostelu

    Frédéric Chopin on kaikkien pianosäveltäjien esikuva, mutta hänen merkittävä masurkkatuotantonsa ei saanut juurikaan jatkajia. Syynä lienee lajityypin etnisyys - myös taidemusiikiksi tyylitellyn masurkan on säilytettävä yhteys puolalaisiin juuriin. Aleksandr Skrjabin sentään sävelsi CD-levyllisen masurkkoja, ja Ondinen uutuudella ruotsalainen pianisti Peter Jablonski tekee kauniisti kunniaa lajityypin perinteelle.

  • Kahdeksan tuntia sivistynyttä ITE-musiikkia?

    Levyarvostelu

    Kaikhosru Shapurji Sorabji oli brittiläinen säveltäjä, pianisti, kriitikko ja erakkoeksentrikko, joka 1900-luvun alkupuolella työsti valtavan määrän pianomusiikkia post-myöhäisromanttiseen mutta moninaiseen tyyliin. Monia Sorabjin teoksia on pidetty mahdottomina soittaa, ei vain teknisesti vaan myös keston takia. Esimerkiksi Dies irae -teemaan perustuva muunnelmateos Sequentia cyclica on joidenkin mielestä Sorabjin paras, mutta kestää yli kahdeksan tuntia. Ahkera Sorabji-urakoitsija Jonathan Powell on nyt saattanut senkin levylle, joten entistä laajempi perehtyminen Sorabjin taiteeseen on nyt mahdollista. Mutta onko se suositeltavaa?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua