Hyppää pääsisältöön

Maailman paras fagotisti!

Olen pitänyt Bram van Sambeekia maailman riemastuttavimpana fagotistina siitä lähtien kun hän ensin loitsusi Ahon ja Fagerlundin konsertot kuin shamaani ja sitten pöristeli maailmaan erikoislevyllisen cover-heviä. Uusimmalla BIS-levyllään van Sambeek soittaa fagottiohjelmiston kulmakivet eli Mozartin ja von Weberin konsertot, ja sinetöi asemansa - tätä kiehtovammin en ole fagottia kuullut soitettavan.

Bassoon Concertos / Bram van Sambeek
Bassoon Concertos / Bram van Sambeek Uudet levyt

Mozartin ja von Weberin konsertoista riittää levytyksiä, ja esimerkiksi Jaakko Luoma ja Tapiola Sinfonietta ovat vetäisseet ne erittäin pätevästi ja huumorintajuisesti narulle. Soinnin ja tekniikan suhteen Luoma ja van Sambeek ovat samaa korkeaa tasoa, mutta vertailukuuntelu paljastaa van Sambeekin uskomattoman intensiteetin. Hän muotoilee nopeat kuvioinnit armottoman napakasti, elävästi ja eteenpäin tähyten. Detaljeja ja rubatoa on paljon, mutta paketti pysyy silti kasassa, koska suunta on selvä. Ketterä juoksuttelu ja rohkeat hypyt onnistuvat moneltakin fagotinkuljettajalta, mutta harva ajaa mutkat yhtä suuressa luisussa ja silti yhtä lujaa kuin van Sambeek.

Ruotsalainen kamariorkesteri ei valitettavasti ole aivan solistinsa tasoa, vaan tyytyy seuraileman tämän edesottamuksia laimeasti myhäillen ja välillä suttuisasti. Tapiola Sinfonietta piti Luoman kanssa rivit suorempina ja otti myös omaa tilaa.

van Sambeekin osaaminen tulee levykokonaisuudessa esiin laajemminkin. Kantakonserttojen täytteeksi hän on kaivanut Ruotsissa vaikuttaneen seikkailija-säveltäjä Edouard Du Puyn konserton, jonka esiromanttinen oopperapaatos ja virtuositeetti ovat hupaisaa seurattavaa. Lisäksi van Sambeekin kirjoittama esittelyteksti on oikealla tavalla henkilökohtainen ja oikeissa asioissa informatiivinen, ja kelpaisi malliksi kelle tahansa.

Jään innolla odottamaan, mitä tämä ylivertainen fagottiveijari seuraavaksi keksii. Kesällä häntä pääsee kuulemaan Korsholman musiikkijuhlilla, suosittelen lämpimästi.

W.A. Mozart: Fagottikonsertto B-duuri. Carl Maria von Weber: Fagottikonsertto F-duuri. Édouard Du Puy: Fagottikonsertto c-molli. - Bram van Sambeek, fagotti, ja Ruotsalainen kamariork./Alexei Ogrintchouk. (BIS-2467)

Kuuntele Uudet levyt 25.2.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Silvestrov vastustaa sotaa hiljaisella hellyydellä

    Levyarvostelu

    Ukrainalainen seniorisäveltäjä Valentin Silvestrov on tällä hetkellä soitetumpi kuin koskaan, mutta syy on murheellinen: sota. Ukrainan sodan takia myös ECM-yhtiö on nyt julkaissut kuuden vuoden takaisen levytyksen Silvestrovin teoksesta Maidan 2014. Levy vastustaa sotaa ja puolustaa Ukrainaa hiljaisen hellällä, pienimuotoisella musiikilla. Siksi se tuntuu totuudelta keskellä uhkia, toiveita ja propagandaa.

  • Bram van Sambeek ratkoo fagotti-Bachia pätevästi

    Levyarvostelu

    Fagotisti Bram van Sambeek soitti itsestään ilmiön edellisellä Orbi-levyllään, jolla hän versioi hevi-klassikoita varsin erikoisen yhtyeen kera. Tuoreella Bach-julkaisulla van Sambeek palaa yksinään taidemusiikin helmoihin, mutta meno vähintään yhtä kiihkeää, tanssillista ja omapäistäkin. Soolopuhaltajien sammumattomaan Bach-janoon on nimittäin tarjolla peräti kolme erilaista mutta pätevää ratkaisua.

  • Bachin soolosellosarjat paljastavat käyrätorvesta uusia puolia - muttei toisinpäin

    Levyarvostelu

    Jukka Harju piipahtelee RSO:n soolokäyrätorven paikalta solistin ja kamarimuusikon tehtävissä säännöllisesti, mutta harvoin hän joutuu luottamaan osaamiseensa niin yksin kuin Alban uutuuslevyllä, jolla Harju soittaa kolme Johann Sebastian Bachin soolosellosarjaa. Ikonisen ja kevyesti moniäänisen sello-ohjelmiston versiointi vaatii sekä taiteellisten että soittoteknisten ratkaisujen löytämistä käyrätorven mukavuusalueen ulkopuolelta - mutta Jukka Harjun tapauksessa siitä seuraa hyviä asioita ainakin käyrätorvelle jos ei Bachille.

  • Onko Martinaitytėn sointipintaminimalismi saanut sokerikuorrutuksen?

    Levyarvostelu

    Viime vuonna lumouduin taas yhdestä levy-yhtiö Ondinen poimimasta baltialaisesta säveltäjästä. Žibuoklė Martinaitytėn orkesteriteosten hitaat, plastiset ja sointipintavetoiset prosessit tuntuivat raikkailta ja mielekkäiltä siinä trendikkäässä musiikkivirrassa, jota kutsun diatoniseksi mystiseksi minimalismiksi. Nyt Ondine on julkaissut seuraavan annoksen tätä amerikkalaistunutta liettualaissäveltäjää, ja kun sinfoniaorkesteri on typistynyt jousiksi, rikkaat sointipinnat ovat paikoin typistyneet sokerikuorrutukseksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua