Hyppää pääsisältöön

Yllätys: Maa on saanut avaruudesta uuden kuun

Täysikuu
Mielenkiintoinen kuva täysikuusta. Kuva on koostettu kahdella Kitt Peakin obervatoriossa olevalla teleskoopilla otetuista kuvista siten, että kuvassa näkyy paitsi itse Kuu, niin myös sen takana oleva tähtitaivas. Täysikuu Kuva: National Optical Astronomy Observatory Kuu,National Optical Astronomy Observatory,Kitt Peak National Observatory

Ihmeellistä, mutta totta: Maalla on nyt kaksi luonnollista Kuuta. Uusi kuu on nimeltään 2020 CD3 ja se on kotoisin planeettainvälisestä avaruudesta.

Uusi kuu ei ole lähellekään niin suuri kuin taivaalla kirkkaana möllöttävä vanha Kuu, ja siksi sitä ei ole huomattu aikaisemmin.

Sen löysivät taivaalta asteroideja, komeettoja ja muita lähiavaruuden pienkappaleita etsivässä Catalina Sky Survey -projektissa työskentelevät tähtitieteilijät Kacper Wierzchos ja Teddy Pruyne 15. helmikuuta 2020, kun he huomasivat tuoreissa kuvissa pienen ja heikkovaloisen kohteen, joka liikkui hieman erikoisesti taivaalla.

Ensimmäinen kuva uudesta kuusta
Eräs ensimmäisistä uudesta kuusta otetuista kuvista. Kuva otettiin Arizonassa Lemmonvuorella olevalla teleskoopilla. Ensimmäinen kuva uudesta kuusta Kuva: Kacper Wierzchos ja Teddy Pruyne / Catalina Sky Survey 2020 CD3,Catalina Sky Survey

Ensimmäisistä kuvista on olemassa hieno animaatio Wierzchosin twiitissä.
Skip Twitter post

Kun kohteesta tehtiin lisää havaintoja kuudessa observatoriossa ympäri maailman, äkättiin sen kiertävän maapalloa. Kappaleen rataa tarkemmin laskettaessa kävi vielä ilmi, että se oli todennäköisesti ollut seuranamme jo noin kolmen vuoden ajan.

Kyseessä on kirkkaudeltaan 20. magnitudin kohde, eli sitä ei näe paljain silmin, vaan sen havaitsemiseen tarvitaan isohko ammattilaisten käyttämä kaukoputki. Kappaleen halkaisija on muutaman metrin, arviolta 1,9 – 3,5 metriä, eli se mahtuisi mukavasti kookkaan pakettiauton kyytiin.

Se on siis niin pieni ja kaukana, ettei sillä ole esimerkiksi vaikutusta vuorovesiin. Myöskään Kuun takia yöuniaan menettävien ei kannata huolestua.

Avaruudesta tullut vierailija

2020 CD3 on todennäköisesti ihan tavallinen Aurinkokunnassamme oleva asteroidi, joka on tullut radallaan pahaa aavistamatta sen verran lähelle maapalloa, että kotiplaneettamme nappasi sen kiertämään itseään.

Kaikki kiertoradat avaruudessa ovat eräänlaista taivaankappaleiden keskinäisten vetovoimien mukaan tapahtuvaa balettia.

Maa ja Kuu yhdessä muodostavat systeemin, jossa on esimerkiksi alueita, joissa niiden vetovoimat ikään kuin kumoavat toisensa. Näitä voidaan hyödyntää luotaimia Kuun kiertoradalle lähetettäessä; kun rakettimoottoria käytetään juuri sopivasti tuollaisessa vetovoiman nollapisteessä, luotain saadaan vempautettua Maata kiertämästä Kuun kiertoradalle.

Jos pieni asteroidi saapuu planeettainvälisestä avaruudesta juuri sopivalla nopeudella ja sopivasta suunnasta, saattaa se samaan tapaan vahingossa muljahtaa Aurinkoa kiertävältä radalta Maan kiertoradalle.

Todennäköisesti tässäkin tapauksessa on käynyt näin. Tämä uusi minikuu kiertää meidät kerran noin 47 vuorokaudessa.

Uuden kuun rata
Uuden, väliaikaisen kuun rata Maan ympärillä. Se on lähes koko ajan vanhan, isomman Kuun radan ulkopuolella ja lentää lopulta taas pois planeettainväliseen avaruuteen. Uuden kuun rata Kuva: Tony Dunn / Orbitsimulator 2020 CD3

Näin epämääräisesti saapuneen kappaleen rata ei kuitenkaan ole stabiili. Auringon, Maan ja Kuun vetovoimat saavat sen kulkemaan kaikkea muuta kuin yksikertaisella kiertoradalla. Lopulta se tulee heilahtamaan pois Maata kiertämästä takaisin planeettainväliseen avaruuteen kiertämään Aurinkoa omalla radallaan.

Erään laskelman mukaan tämä tapahtuu vuoden 2020 huhtikuussa. Toisten simulaatioiden mukaan se viihtyy luonamme kauemmin, mutta lopulta se ottaa kuitenkin ritolat.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun vastaavaa on havaittu: koodinimen 2006 RH120 saanut pieni asteroidi kiersi Maata syyskuusta 2006 seuraavan vuoden kesäkuuhun. Todennäköisesti näitä väliaikaisia kuita on ollut enemmänkin, mutta niitä ei ole vain havaittu.

Erittäin todennäköisesti Maalla on myös useampiakin pieniä kiertolaisia juuri nyt, mutta emme vain tiedä niistä mitään.

Ohitsemme vilistää koko ajan kappaleita

Kosmiset kohtaamiset eivät ole mitenkään harvinaisia. Juuri tälläkin viikolla Maan ohi kulkee suhteellisen läheltä kuusi asteroidia, joiden halkaisijat ovat muutamasta kymmenestä metristä hieman yli sataan metriin. Ne ovat siis pienempiä kuin ruotsinlaivat.

Lähimpänä meitä lentää 28. helmikuuta 2020 kappale nimeltä 2020 DM2. Sen etäisyys on pienimmillään hieman alle kuusi Maan ja Kuun välistä matkaa.

Vuoden 2020 oukokuun loppuun mennessä vastaavia ohituksia on tiedossa 35 kappaletta. Suurin näistä vipeltäjistä on 29. huhtikuuta ohilennon tekevä 2,2 kilometriä halkaisijaltaan oleva 1998 OR2. Jos sellainen törmäisi Maahan, niin tuloksena olisi maailmanlaajuisia hankaluuksia, mutta tästä ei ole meille vaaraa. Se menee ohi yli kuuden miljoonan kilometrin päästä. Tämä luokitellaan kuitenkin lähiohitukeksi.

Yksi kolmesta Catalina Sky Surveyn käyttämistä teleskoopeista.
Catalina Sky Survey on eräs useista asteroideja ja komeettoja kartoittavista hankkeista. Se käyttää kolmea Tucsonin luona Arizonassa olevaa kaukoputkea. Yksi kolmesta Catalina Sky Surveyn käyttämistä teleskoopeista. Kuva: University of Arizona / Lunar and Planetary Laboratory kaukoputket,observatoriot

Tällä hetkellä tiedossa on 1021 asteroidia tai komeettaa, jotka jossain vaiheessa voisivat olla törmäyskurssilla maapallon kanssa. Juuri nyt ei kuitenkaan tiedetä yhtään kappaletta, jonka kanssa törmäys olisi todennäköinen.

Suurinta huolta aiheuttavatkin yllättäen löytyvät kohteet, kuten juuri tämä uusi kuu. Tästä ei ole meille haittaa, mutta jokin suurempi kappale voisi joskus olla tulossa kohti Maata, ja havainto siitä tulisi samaan tapaan yllätyksenä.

Onkin tärkeää tarkkailla koko ajan avaruutta ja tutkia mahdollisimman paljon Aurinkokunnassa olevia pienkappaleita.

Myös nyt löytyneen kuun suhteen tutkimukset jatkuvat. Paitsi että sen rata pyritään määrittämään tarkemmin, niin siitä tehdään myös muita mittauksia. Näin voidaan myös varmistaa se, että kappale ei ole ihmisen lähettämä, eli esimerkiksi joku ammoinen, jo unohtumaan päässyt rakettivainaa.

Saturnus V -kuuraketin ylin vaihe
Apollo-kuulennoilla raketin ylin vaihe sinkoutui Aurinkoa kiertävälle radalle. Apollo 12 -lennolla käytetty vaihe saapui kummittelemaan Maan luokse vuonna 2002 ja sen odotetaan saapuvan jälleen maapallon lähistölle vuonna 2042. Rakettia luultiin aluksi omituisella radalla olleeksi asteroidiksi. Kuvassa Apollo 17 -lennon ylin vaihe. Saturnus V -kuuraketin ylin vaihe Kuva: Nasa Apollo 17,Saturn V

Päivitys 8.1.2021: Täsmennetty aikamääreitä, esimerkiksi lisätty päivämääriin vuosilukuja.