Hyppää pääsisältöön

“Ei kukaan halua nähdä vanhaa selluliittia lavalla” – tanssija Evaleena Vuorenmaa taistelee kapeita kauneusihanteita vastaan ja kohtaa jatkuvasti läskivihaa

Evaleena Vuorenmaa seisoo graffitiseinän edessä kädet niskansa takana.
Evaleena Vuorenmaa seisoo graffitiseinän edessä kädet niskansa takana. Kuva: Sari Casal/ Yle tanssijat,kulttuuricocktail

Tanssija-tanssinopettaja Evaleena Vuorenmaa on ollut 30 vuotta elämästään hoikka. Viimeiset kuusi vuotta häneen on suhtauduttu täysin eri tavalla kuin aiemmin, avoimen vihamielisesti ja syrjivästi. Syy muutokseen on Vuorenmaan muuttunut keho, nykyisin hän on lihava.

“Hyi miten ruma läski ämmä.” – anonyymi nettikommentoija

“Tekis sullekin hyvää kävellä läskiperse.” – keski-ikäinen rouva terassilla

“Kyllähän sä tiedät, että oot ihan valtavan lihava.” – fysioterapeutti

“Ajattelimme, ettet varmaan halua itsestäsi nyt promokuvaa.” – entinen työnantaja

***

Se oli rakkautta ensimmäisistä ohjatuista askelista lähtien. Evaleena Vuorenmaa jäi koukkuun tanssiin 14-vuotiaana. Musiikki oli ollut hänelle aina intohimon kohde, ja nyt löytyi väylä liikkeen ja musiikin välille. Kun ensimmäinen hiphop-tunti oli ohi, oli selvää, että vanhat harrastukset jalkapallo ja karate saisivat jäädä.

Koska Vuorenmaan perhe oli vähävarainen, hän aloitti työt lehdenjakajana, jotta saisi rahoitettua tanssiharrastustaan. Tunneille oli päästävä useita kertoja viikossa. Vain 16-vuotiaana hän aloitti myös tanssin opettamisen.

Vuorenmaa on opettanut tanssia jo 20 vuotta. Hän on rautainen ammattilainen, mutta muiden ihmisten asenteet häntä kohtaan muuttuivat lasten saannin jälkeen. Hän oli lihonut 40 kiloa. Taidot olivat tallella, mutta muuttuneeseen kehoon suhtauduttiin eri tavalla.

Evaleena Vuorenmaa Nojaa käsillään sillan kaiteeseen ja katsoo tiukasti kameraan.
Evaleena Vuorenmaa Nojaa käsillään sillan kaiteeseen ja katsoo tiukasti kameraan. Kuva: Sari Casal/ Yle tanssijat,Evaleena Vuorenmaa

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Vuorenmaa törmäsi tanssimaailman kapeisiin kauneusihanteisiin. Tietoisuus omasta kehosta ja sen “vioista” tuli tanssiharrastuksen mukana.

Yleinen mielikuva tanssijasta oli ja on hoikka mutta lihaksikas. Se tulee kuvastosta, näemme vain sen näköisiä tanssijoita.

Teini-ikäisenä Vuorenmaa ei ollut mielestään tanssijaksi tarpeeksi lihaksikas. Puutteita piti peitellä.

– Piilottelin pohkeitani koko yläasteen ajan. En voinut pitää lyhyitä mekkoja ilman saappaita, ja farkkujen alla käytin jalkapallosuojia, jotta sain lisää kokoa pohkeisiini.

Sä voit tulla esitykseen ja sä. Jos sä tanssit, niin tanssit paita alhaalla― entinen tanssinopettaja

Jos tanssijana mieli esiintymään, piti olla hoikka, jäntevä ja kaunis. Tanssinopettajat sanoivat sen ihan suoraan.

– Tiedän tapauksen, jossa tanssinopettaja oli laittanut tytöt riviin seisomaan topit ylhäällä, ja katsonut, että ‘sä voit tulla ja sä. Jos sä tanssit, niin tanssit paita alhaalla’. Meininki oli raadollista.

Vaikka aika on nyt eri, asenteista ja ennakkoluuloista ei ole päästy eroon. Kaikkea ei enää sanota suoraan, mutta epäasiallista käytöstä esiintyy edelleen. Lihavaa tanssijaa vieroksutaan.

Vuorenmaa on kohdannut syrjintää entisiltä työnantajiltaan. Häneltä on esimerkiksi vähennetty opetettavien viikkotuntien määrää yksipuolisella ilmoituksella.

Erään tanssikoulun uutuustunteja mainostettiin tanssinopettajien tuoreilla promokuvilla, mutta Vuorenmaan mainosjulisteen kuva oli otettu kuvapankista. “Ajattelimme, ettet varmaan halua itsestäsi nyt promokuvaa”, työnantaja perusteli asiaa jälkikäteen.

Eräs lehti halusi tehdä juttua tanssilajista, jota Vuorenmaa opetti ainoana opettajana tanssikoulussa. Haastateltavaksi ja näytetunnin vetäjäksi oli tanssikoulun puolelta valittu opettaja, joka ei tanssilajia opettanut. Vuorenmaa ihmetteli tätä myöhemmin kollegalleen.

– Hänelle oli sanottu, että mä en pääse. Oikeasti multa ei edes kysytty.

Evaleena Vuorenmaa katsoo kameraan kulmiensa alta.
Evaleena Vuorenmaa katsoo kameraan kulmiensa alta. Kuva: Sari Casal/ Yle tanssijat,Evaleena Vuorenmaa

Nykyisin Vuorenmaa valitsee työnantajansa huolella. Vaatimuksena on se, että häntä kohdellaan tasavertaisesti ja oikeudenmukaisesti.

Tällä hetkellä Vuorenmaa opettaa tanssia kuutena päivänä viikossa. Viikkotunteja kertyy 25—30, ja hän opettaa viidellä paikkakunnalla. Opetustöitä on liikaakin, ja touhua riittää myös kotona kahden pienen lapsen kanssa.

Sen sijaan muita tanssijan töitä ei ole enää ollut tarjolla lihomisen jälkeen.

– Yksi artistien taustalla toimiva henkilö sanoi mulle suoraan, että ‘ei kukaan halua nähdä vanhaa selluliittia lavalla’. Tuolloin en vielä ollut sinut itseni kanssa, ja into hakea mihinkään lopahti joksikin aikaa.

Kun mun lihavuus on ongelma, ei vedota siihen, että se näkyisi tekemisessä, vaan se on täysin sidoksissa ulkonäköön.
― Evaleena Vuorenmaa

Vuorenmaan kavenneet työmahdollisuudet eivät liity tanssimisen laatuun tai jaksamiseen. Kunto on edelleen erittäin hyvä, ja tanssi sujuu kuten ennenkin.

– Kun olen törmännyt siihen, että mun lihavuus on ongelma, ei vedota siihen, että se näkyisi tekemisessä, vaan se on täysin sidoksissa ulkonäköön.

Kollegojen joukossakin on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että kuka tahansa voi tanssia, mutta “oikea ammattitanssija ei voi olla lihava”.

– Perustelu kai on, ettei lihava pysty samoihin asioihin kuin hoikka. Toki ymmärrän, että 111 kiloa on turhan vaativa nostettavaksi, mutta eivät kaikki hoikatkaan pysty nostoihin, jos ei ole nostotekniikkaa. Hyvä koreografi sitä paitsi pystyy huomioimaan tällaiset asiat.

Nykyisin Vuorenmaan intohimo on opettamisessa, mutta silti hän haluaisi nähdä kaikennäköisiä tanssijoita esiintymässä. Moninainen kuvasto on erityisen tärkeää lapsille ja nuorille.

– Jos näkee ainoastaan hoikkia valkoisia tanssijoita, lihava tai musta lapsi voi kokea, että laji ei ole häntä varten. On todella tärkeää nähdä itsensä näköisiä ihmisiä esillä. Isoilla artisteilla olisi tähän mahdollisuus. Haluaisin nähdä vaikkapa Antti Tuiskun taustalla joukon erinäköisiä tanssijoita.

Evaleena Vuorenmaa tasapainottelee yhdellä jalalla graffitiseinän edessä.
Evaleena Vuorenmaa tasapainottelee yhdellä jalalla graffitiseinän edessä. Kuva: Sari Casal/ Yle tanssijat,Evaleena Vuorenmaa

Vuorenmaan paino nousi nopeasti, ja siksi muuttunut keho oli aluksi kriisi myös hänelle itselleen. Hän eli samojen kapeiden kauneusihanteiden vankina kuin muutkin. Vuorenmaa oli oppinut, että hoikka vartalo on itseisarvo, jota pitää tavoitella.

Syksyllä 2016 hän liittyi ystävän painostuksesta Instagramiin. Vuorenmaa perusti tilin alunperin työnsä markkinointia varten ja latasi sinne vanhoja kuviaan, joissa oli hoikka.

– En uskaltanut sanoa, että olen tanssija, ja laittaa itsestäni kuvaa lihavana. Häpesin ja vihasin itseäni ja miltä näytin.

Runsaasta liikkumisesta huolimatta raskauskilot eivät karisseet pois. Ja laihtuminen tuntui olevan ulkoisessa paineessa tärkeintä.

Saan olla epävarma ja pelokas, mutta silti olen yhtä arvokas, ja mulle kuuluu samat oikeudet kuin muillekin.― Evaleena Vuorenmaa

Toisen lapsen syntymän jälkeen Vuorenmaan mies oli armeijassa, ja hän oli yksin kotona uhmaikäisen lapsen ja vauvan kanssa. Hän kärsi myös synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Voimavarat olivat vähissä. Silti miespuolinen kollega kehotti huolen varjolla laihduttamaan.

– Hänen neuvonsa oli, että voisinhan vaikkapa juosta taloa ympäri ennen kuin lapset heräävät aamulla. Siitä tuli fiilis, että olen paska äiti ja paska ihminen.

Instagramin kautta Vuorenmaa oli kuitenkin törmännyt kehopositiivisuuteen. Aluksi hänkin ymmärsi aatteen itsensä hyväksymisen kautta, mutta tajusi pian, että kyse on ihmisoikeusaktivismista. Siitä, että kaikenlaiset kehot ovat samanarvoisia. Se tuntui vapauttavalta

– Saan olla epävarma ja pelokas, mutta silti olen yhtä arvokas, ja mulle kuuluu samat oikeudet kuin muillekin. Mulla ei ole enää taakkaa, että jos en opi rakastamaan itseäni, en voi koskaan olla ehjä. Se auttoi myös itseni hyväksymisessä.

Kehopositiivisuuden keskiössä ovat marginaaliset ja syrjityt kehot, kuten lihavat, vammaiset ja transkehot.

– Kun puhutaan, että kehopositiivisuus kuuluu kaikille, kannattaa muistaa, että maailma kuuluu jo hoikille. Totta kai kaikki voivat ottaa aatteesta oppia: rikkoa nykyisiä rakenteita ja omaa päänsisäistä arvotustaan.

Evaleena Vuorenmaa nojaa graffitiseinään.
Evaleena Vuorenmaa nojaa graffitiseinään. Kuva: Sari Casal/ Yle tanssijat,Evaleena Vuorenmaa

Nykyään Vuorenmaa on itsekin kehopositiivisuuden sanansaattaja. Läskiaktivismi on tuonut mukanaan törkyviestit ja maalittamisen.

– Hyi miten läski ruma ämmä -viestejä tulee viikottain, mutta ne eivät enää oikein kolahda. Mulle lähetetään myös dickpicejä, ne ovat ällöttäviä. Näiden viestien lähettäjät menevät estoon heti.

Vähän aikaa sitten Vuorenmaan Instagram-kuvia alettiin järjestelmällisesti ilmoittaa epäasiallisiksi. Lisäksi hänen käyttämänsä #lihavatanssija-hashtag shadowbannattiin, eli hänen kuvansa eivät näkyneet enää muille käyttäjille tagin alla. Kyseessä oli masinoitu kiusanteko.

Ilmoitusten seurauksena Instagram poisti liudan Vuorenmaan kuvia ja uhkasi jopa sulkea tilin. Hän oli kuitenkin vakuuttunut, etteivät hänen kuvansa olleet sääntöjen vastaisia.

– Seuraajani alkoivat kampanjoida puolestani, ja kaikki kuvani onneksi palautettiin. Vaikka some ei ole työtäni, olen kuitenkin kolme vuotta rakentanut tiliäni, ja se on väyläni puhua näistä asioista.

Mielensäpahoittajaretoriikalla nostetaan itsensä toisen yläpuolelle oman etuoikeutetun aseman turvin.― Evaleena Vuorenmaa

Lisäksi tutuiksi ovat tulleet huolitrollaus, jolla lihavuutta kritisoidaan terveyssyihin vedoten, ja mielensäpahoittamisretoriikka, jolla puolestaan väheksytään toisen osapuolen kokemusta ja sanomisia leimaamalla tämä mielensäpahoittajaksi. Molemmissa asetelmana on ylhäältä alaspäin katsominen, eikä siksi aidolle keskustelulle jää mahdollisuutta.

– Esimerkiksi mielensäpahoittajaretoriikassa on jo kaava, jolla nostetaan itsensä toisen yläpuolelle oman etuoikeutetun aseman turvin. Uhriudutaan, puolustaudutaan passiivisaggressiivisesti, poistetaan toisen osapuolen kommentit, blokataan ja sitten tehdään good vibes -päivitys, jossa ihan vaan hyvällä ja rakkaudella tehdään tämä kaikki.

Evaleena Vuorenmaa irvistää hiukset suussaan lähikuvassa.
Evaleena Vuorenmaa irvistää hiukset suussaan lähikuvassa. Kuva: Sari Casal/ Yle tanssijat,Evaleena Vuorenmaa

Vuorenmaa on kohdannut läskivihaa myös kadulla liikkuessaan. Vaikka hän useimmiten pystyy ohittamaan ilkeilyn olankohautuksella, välillä se menee ihon alle.

– Ajoin sähköpotkulaudalla, ja keski-ikäiset naiset terassilta huusivat perääni, että ‘tekisi sullekin hyvää kävellä läskiperse’. Kaikki katsoivat mua, ja tilanne oli niin julkinen ja nöyryyttävä, että silloin aloin itkeä.

Läskiviha ja läskifobia on välillä epäsuoraa. Sitä on esimerkiksi lihavien ihmisten kokema eriarvoistaminen terveydenhuollossa.

– Tehdään suoria olettamuksia kysymättä. Koska olet lihava, et liiku ja syöt epäterveellisesti. Ja lähtökohtaisesti kaikki vaivat johtuvat lihavuudesta.

Kun sanoin fysioterapeutille, että nyt resurssini eivät riitä laihduttamiseen, hän ei kertakaikkiaan päässyt yli asiasta.― Evaleena Vuorenmaa

Vuorenmaa on esimerkiksi kärsinyt polvikivusta jo kymmenen vuotta. Se alkoi ennen kuin hän oli lihava. Hiphop- ja dancehall-tansseissa polvet ovat kovassa rasituksessa. Hän meni hakemaan lääkärin lähetteellä fysioterapeutilta hoito-ohjeisiinsa päivitystä.

Hän osasi odottaa painopuhetta, koska toki painonvaihtelu vaikuttaa niveliin. Tapa, miten se otettiin esille tuntui kuitenkin epäasialliselta.

– Makasin puolipukeisena laverilla, kun fysioterapeutti kääntyi minuun päin ja tokaisi, että ‘kyllähän sä tiedät, että olet ihan valtaisan lihava. Mutta varmastikin yrität laihduttaa’. Kun sanoin, että nyt resurssini eivät riitä laihduttamiseen, hän ei kertakaikkiaan päässyt yli asiasta. Koko loppuaika oli pelkkää painopuhetta, niin kuin olisin jotenkin tyhmä, enkä ymmärrä asiaa. Muu ohjeistus jäi todella suppeaksi, ja sain lopulta hoito-ohjeet printattuna paperilla ilman että niitä käytiin läpi.

Evaleena Vuorenmaa katsoo intensiivisesti kameraan lähikuvassa.
Evaleena Vuorenmaa katsoo intensiivisesti kameraan lähikuvassa. Kuva: Sari Casal/ Yle tanssijat,Evaleena Vuorenmaa

Vuorenmaalle fyysisen koon muutos on tuonut mukanaan myös henkistä kasvua. Lihavuuden ja siitä seuranneiden vaikeidenkin asioiden myötä hän on havahtunut etuoikeuksiin, joista iso joukko meistä nauttii sen kummemmin miettimättä.

– Oma matka ihmisenä on ollut paras anti. Itsekin aiemmin ylläpidin esimerkiksi läskifobiaa ajattelemattomalla puheella. Vaikkapa niin, että joulun jälkeen hoikkana ihmisenä kauhistelin tulleita kiloja ja pidin siten yllä laihdutuskulttuuria. Olen yrittänyt kehittää sensitiivisempää puhetapaa niin tunneilla kuin yksityiselämässä. En aina onnistu siinä, mutta nykyisin saan itseni kiinni huonoista sanavalinnoista.

Parasta palautetta, mitä Vuorenmaa on saanut, on ollut se, että joku on uskaltautunut hänen tanssitunnilleen siksi, että kokee olonsa siellä turvalliseksi. Tai että teini-ikäinen tanssijapoika on saanut hänen Instagram-tilistään vertaistukea, koska on ollut ryhmässään muita isompi. Hyvä palaute auttaa jaksamaan.

Kun tulee ajatus, että hoikkana olisi helpompaa… Siihen on vaikea keksiä vastaväitteitä.― Evaleena Vuorenmaa

Vaikka Vuorenmaa on suurimman osan ajasta sinut itsensä ja kehonsa kanssa, välillä hän yhä saa itsensä kiinni ajatuksesta, että olisipa hoikka. Joskus se liittyy ulkonäköön, mutta useimmiten toive johtuu vain siitä, että hoikkana elämä olisi helpompaa. Hoikkana ei joutuisi hyökkäysten kohteeksi, kuuntelemaan solvauksia, tai taistelemaan oikeuksistaan terveydenhuollossa.

– Kun mietteet liittyvät ulkonäköön, se on vanhaa opittua estetiikkaa. Sitä voin työstää ja siitä voin käydä sisäistä keskustelua itseni kanssa. Mutta kun tulee ajatus, että olisi helpompaa… Siihen on vaikeampi keksiä vastaväitteitä.

Vaikka useissa asioissa on olemassa kultainen keskitie, Vuorenmaa muistuttaa, että tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymyksissä on vain oikea ja väärä. Jos todistaa epäreilua kohtelua, vaikkapa törkeää huutelua kadulla, pitää mennä väliin. Sivustakatsoja, joka ei puutu käytökseen, on hiljainen hyväksyjä.

– Jos toisen puolustaminen tuntuu vaikealta, kannattaa muistaa, että hyökkäyksen kokijalle tilanne on aina tuhat kertaa vaikeampi. Vaikka puolustamisella ei saisi muuta aikaan, niin ainakin hänelle tulee tunne, että ei ole tilanteessa yksin.

Evaleena Vuorenmaa hymyilee hupun alta.
Evaleena Vuorenmaa hymyilee hupun alta. Kuva: Sari Casal/ Yle tanssijat,Evaleena Vuorenmaa
Kommentit