Hyppää pääsisältöön

Kuusivuotias Kaapo kokee kaikki tunteet hyvin vahvoina, eikä muu maailma aina ymmärrä häntä – Ongelmat alkoivat toden teolla, kun päivähoito vaihtui

Kaapo-pikkupoika kurkistaa hyllystä, etualalla lego-ukko
6-vuotias Kaapo haluaa itse päättää, milloin hänen ympärillään on ääntä ja milloin ei. Kovasta ryhmämelusta Kaapo ei pidä. Kaapo-pikkupoika kurkistaa hyllystä, etualalla lego-ukko Kuva: Tommi Parkkinen/Yle Akuutti,Yle TV1

Onko lapsen herkkyys ohimenevä ongelma vai pysyvä persoonallisuuspiirre? 6-vuotias Kaapo ei aina hallitse tunteitaan, vaan ilot ja surut ryöpsähtävät vahvoina. Herkkyytensä vuoksi Kaapon on ollut vaikea sujahtaa muottiin, jota muu yhteiskunta pitää hyväksyttävänä. Perheen on yllättänyt, miten loputtoman monien mutkien kautta lapsen erityistarpeisiin on vasta alkanut löytyä apua.

– Eskarissa parasta on leikkiminen toisten kanssa. Tylsää on, jos kukaan ei leiki. Ja sitten on tylsää, jos on tyhmiä tehtäviä. Kalapihvit on hyviä.

Kaapo on kuusivuotias, eläväinen ja empaattinen pieni poika. Joskus Kaapon on vaikea keskittyä, mutta nykyään hän osaa jo sanallistaa tuntemuksiaan.

Kaapo ei pidä äkkinäisistä tilanteista ja muutoksista. Hiusten takkujen selvittely on tuskaa. Hiekka paljaiden jalkojen alla tuntuu ikävältä. Vaatteet eivät saa kiristää. Joskus Kaapo ei hallitse tunteitaan, ilot ja surut ryöpsähtävät vahvoina.

Johanna Pihlajamäki sohvalla, mukana koira ja pikkupoika
"Kaapo on kova halailija, hän tykkää ottaa lähikontaktia. Hän myös mielellään katsoo ihmisiä hyvin läheltä", äiti Johanna Pihlajamäki kertoo. Johanna Pihlajamäki sohvalla, mukana koira ja pikkupoika Kuva: Tommi Parkkinen/Yle Akuutti,Yle TV1

– Kaapo myös häiriintyy kovasta ryhmämelusta, mutta toisaalta hän sitten ihan itse haluaa välillä tuottaa meteliä. Hän haluaa päättää milloin ja mistä ääni tulee, Kaapon äiti Johanna Pihlajamäki kertoo hankaluuksista.

Mutta mitä hankaluuksilla oikeastaan tarkoitetaan? Ovatko yksilölliset erityispiirteet aina hankaluuksia? Minkälaiseen muottiin jo pienen lapsen tulisi sujahtaa tullakseen hyväksytyksi?

Ei sittenkään ihan tavallista uhmaikää

Puolitoistavuotiaana Kaapolla alkoi uhmaikä. Tämä kuuluu asiaan, vanhemmat tuumivat. Mutta kun hankaluudet eivät tuntuneet loppuvan vielä kolmatta ikävuotta lähestyttäessä, he ottivat asian esiin neuvolassa.

Siinä tuli sellainen tunne, että meitä vanhempina arvosteltiin

– Perheneuvolan ensimmäiset kannanotot meidän huoliimme olivat itse asiassa tosi masentavia. Kyllä siinä tuli sellainen tunne, että meitä vanhempina arvosteltiin. Vähän siihen tyyliin, että “lapselle pitää osaa asettaa rajat", Johanna kertoo.

Totuus kun oli, että kotona Kaapolla toden totta oli rajat, ehkä jopa tarkemmat kuin monen kaverin kotona. Kyse oli jostain muusta, yrittivät vanhemmat selittää, ja tähän he hakivat vastauksia.

Kaapo sai hepuleita, milloin mistäkin tilanteesta, eikä vielä ikänsä vuoksi osannut ilmaista, miksi joku asia sai hänet käyttäytymään häiritsevästi.

Vaikka ihmiset eivät olisi sanoneetkaan mitään, tuntui pahalta, jos oltiin julkisella paikalla eikä Kaapon huutoa ja rimpuilua saanut loppumaan.

Hoitopaikan vaihto toi mukanaan ongelmat

Kun Kaapo puolentoista vuoden iässä aloitti ensimmäisessä hoitopaikassaan ryhmäperhepäivähoidossa, asiat sujuivat hyvin. Kokeneet hoitajat osasivat toimia Kaapon kanssa. Seitsemän lapsen ja kahden aikuisen ryhmä antoi tukea ja turvaa.

Ongelmia tuli, kun perhe muutti asuinpaikkaa ja hoitopaikka vaihtui. Vanhemmat valitsivat yksityisen Ankkalampi päiväkodin, koska se sijaitsi aivan uuden kodin lähellä.

Lisäplussaa toi, että päiväkodissa lapsia tutustutettiin englannin kieleen.

– Muutaman kuukauden kuluttua alkoi päiväkodista tulla kommentteja Kaapon käyttäytymisestä. Tiesimme, että Kaapo oli herkkä ja vaativa monessa asiassa, mutta oletimme ammattikasvattajien osaavan toimia, aivan kuten vanhassakin hoitopaikassa oli osattu, Johanna sanoo.

Johanna Pihlajamäki selin, poika sylissä, katsovat ikkunasta
Syksyllä Kaapo menee ekaluokalle. Se on jännittänyt vanhempia, mutta ainakin kouluun ilmoittautumistilaisuudessa Kaapon reippaus yllätti äidin iloisesti. Johanna Pihlajamäki selin, poika sylissä, katsovat ikkunasta Kuva: Tommi Parkkinen/Yle Akuutti,Yle TV1

Reissuvihkojen ja vanhempaintapaamisten yhteydessä Kaapon asioista puhuttiin, ja yhtenä ongelmana koettiin erityisopettajan puute.

Helsingissä yksityisellä päiväkotipuolella on ollut käytettävissä vain yksi, hoitopaikkoja tarpeen mukaan kiertävä varhaiskasvatuksen erityisopettaja.

– Oltiin aika pattitilanteessa. Meille puhuttiin resurssipuutteesta, mutta tuntui hämmentävältä, että tällaista resurssiongelmaa ei päiväkodissa kyetty muulla tavoin hoitamaan, Johanna sanoo.

Keväällä 2019 vanhemmat kutsuttiin päiväkotiin kriisipalaveriin keskustelemaan Kaapon tilanteesta. Palaveriin osallistui myös päiväkotiyrityksen johtaja, ja varhaiskasvatuksen erityisopettajakin oli nyt mukana istunnossa. Silloin sovittiin, että tilannetta katsotaan uudestaan kesälomien jälkeen.

Kaapo sai siis käytännössä potkut

– Syksyllä 2019 Kaapo ehti jatkaa eskariryhmässä pari kuukautta, kun tuli hoitosuhteen purkuilmoitus, Kaapo sai siis käytännössä potkut, Johanna kertoo.

Päiväkoti ilmoitti, ettei se voinut tarjota Kaapon tarvitsemaa varhaiskasvatuksen erityisopettajan asiantuntijuutta. Perustelujen mukaan Kaapo tarvitsi jatkuvaa ja kokoaikaista tukea.

Akuutti sai nähdä päiväkodin lähettämän kirjeen, jossa hoitosuhteen päättämistä perusteltiin.

Johanna sanoo, että jos he olisivat tienneet, miten heikosti yksityinen päiväkoti on varautunut lasten yksilöllisiin erityistarpeisiin, he olisivat alun alkaen hakeneet kunnallisen puolen hoitopaikkaa.

6-vuotias Kaapo-poika takaa kuvattuna, halaa koiraa
Kaapo leikkii mielellään perheessä asuvien chihuahua-koirien kanssa. 6-vuotias Kaapo-poika takaa kuvattuna, halaa koiraa Kuva: Tommi Parkkinen/Yle Akuutti,Yle TV1

Vaikka myös kuntapuolen päiväkodit kamppailevat kustannusten kanssa, kaikki lapset hoidetaan. Ryhmäkoot ovat usein isoja, mutta ainakin toistaiseksi esimerkiksi Helsingissä avustajia on saatu palkattua.

Kuvaavaa on, että nyt Kaapo pärjää hyvin kunnallisen päiväkodin esikouluryhmässä, jossa tukena on erityisavustaja. Avustaja ottaa tilanteet haltuun, jos Kaapon tai jonkun toisen lapsen käytös niin vaatii.

Kaapo on kova halailija, mutta kaikki eivät tykkää siitä

Esikoulun ohella Kaapo käy viikoittain toimintaterapiassa, missä hän saa yksilöllistä ohjausta arjen sujumiseksi.

On tärkeää oppia toimimaan ryhmissä ja huomaamaan itse, minkälainen käytös aiheuttaa hankaluuksia. Pitää esimerkiksi ymmärtää, että peleissä voi myös hävitä, ei vain voittaa.

Kaapo lähtee tapaamisiin mielellään, ja opit jäävät mieleen.

– Kaapo on äärimmäisen hauska, huumorintajuinen, kekseliäs, älykäs, hyvämuistinen. Ihmiset kiinnostavat häntä, hän on nopea oppija, Johanna-äiti luettelee.

Kaapo osaa jo lukea, laskea ja kirjoittaa. Hän keskittyy halutessaan, mutta on myös jääräpäinen, kun sille päälle sattuu. Impulsiivisuus ja tunneherkkyys tuottavat vaikeuksia kanssakäymisissä.

Kaikki eivät ole yhtä ihastuneita kosketukseen, esimerkiksi siitä voi tulla hankaluuksia

Jotta varmasti “kaikki kortit tulisi katsotuiksi”, kuten toimintaterapeuttikin ehdotti, Kaapo on nyt päässyt myös neuropsykiatrisiin tutkimuksiin.

Lähetteen saamisen vaikeus yllätti perheen. Kunnallisen puolen kautta edes lähetteen kirjoittavan lääkärin puheille pääsy olisi kestänyt lähes pari kuukautta.

Koska koulun aloitus lähestyy, vanhemmat päätyivät selvittämään tilanteen yksityislääkärin kautta, jonka hoitamana asia eteni nopeasti.

– Ahdistaa ajatellakin, miten ihmeessä vanhemmat silloin jaksavat ja pärjäävät, jos heillä ei ole taloudellista mahdollisuutta yksityisen puolen palveluihin, Johanna miettii.

Johanna Pihlajamäki sohvalla pojan ja koiran kanssa
Toimintaterapiassa Kaapo saa tärkeää harjoitusta arjen eri tilanteisiin. Pitää esimerkiksi ymmärtää, että peleissä voi myös hävitä, aina ei voi vain voittaa. Johanna Pihlajamäki sohvalla pojan ja koiran kanssa Kuva: Tommi Parkkinen/Yle Akuutti,Yle TV1

NEPSY on lyhenne, jonka alle kuuluu koko joukko neuropsykiatrisiksi luokiteltuja oireyhtymiä. Kaapon kohdalla tutkimukset jatkuvat, mutta on selvää, että myös erityisherkkyys on häntä hyvin kuvaava ominaisuus.

Sensorisen integraation häiriöllä tarkoitetaan aistitietojen käsittelyn häiriöitä. Herkkä henkilö tulkitsee väärin tiettyjä tuntemuksia. Tai kuten Kaapolla, tuntemuskokemus voi ilmetä toisinkin päin: vahvana kosketuksen haluna

– Kaapo on kova halailija, hän tykkää ottaa lähikontaktia. Hän myös mielellään katsoo ihmisiä hyvin läheltä. Kaikki eivät ole yhtä ihastuneita kosketukseen, esimerkiksi siitä voi tulla hankaluuksia, Johanna kertoo.

Mitä lopulta tutkimuksissa selviääkään, Kaapon tilanne vaikuttaa positiiviselta. On esikoulu, jossa autetaan. Kotona ollaan toiveikkaita, nyt on Kaapon kanssa ollut selvästi rauhallisempaa.

Nyt hän vain mietti hetken ja sanoi, että äiti, minua jännittää

Äiti antaa esimerkin päivältä, jolloin Kaapo meni ilmoittautumaan syksyllä alkavaan kouluun.

Kun poika näki pihan täynnä isompia oppilaita, hän jähmettyi.

– Joskus aikaisemmin olisi käynyt niin, että hän olisi huutanut ja raivonnut ja ehkä kieltäytynyt kokonaan etenemästä. Nyt hän vain mietti hetken ja sanoi, että äiti, minua jännittää. Sen jälkeen hän käveli kanssani rauhallisesti sisään ilmoittautumaan. Jännityksestä huolimatta Kaapo kykeni toimimaan, Johanna iloitsee.

Äiti: muiden vähättely satuttaa

– Kaapo on niin rakas, mutta kyllä aika monta päivää vaihtaisin pois näistä taistelun vuosista, äiti sanoo.

Ikävintä perheen kannalta on ollut kokemus siitä, miten monien mutkien kautta apu lapsen erityistarpeisiin on vasta alkanut löytyä. Johanna on joskus laskenut, että hän on selvitellyt Kaapon asioita noin kolmenkymmenen eri ihmisen tai tahon kanssa, uudestaan ja uudestaan.

Lähikuvassa Johanna Pihlajamäki
Johanna Pihlajamäki toivoo, että Kaapo saa tilaa kasvaa omaksi ainutlaatuiseksi itsekseen ilman syyllistämistä. Lähikuvassa Johanna Pihlajamäki Kuva: Tommi Parkkinen/Yle Akuutti,Yle TV1

Toinen puoli on ollut vähättely. Siihen syyllistyvät huomaamattaan myös tutut.

– Joskus ihmiset varmaan tarkoittavat ihan hyvää, mutta ilmaisevat asian väärin. Ei ole mukava kuulla, että “tuohan on varmaan ihan normaalia kasvukriisiä, en minä vaan ole huomannut Kaapossa mitään erityistä.”

– Kun on itse ihan poikki ja tietää, että kyse ei ole kasvatuksesta eikä ikäkausista. Takana on herkkyys, erityisyys, jokin Kaapon ominaisuus, joka ei kuin taikaiskusta poistu, Johanna muistuttaa.

Äiti miettii myös, miksi nykymaailma tuntuu kestävän yhä vaan huonommin keskiverrosta poikkeavaa käytöstä. Missä on ymmärrys yksilöllisyydestä? Kuka määrittelee niin sanotun normaalin rajat?

– Lapselle tulisi antaa mahdollisuus kasvaa omaksi ainutlaatuiseksi itsekseen. Usein sen kasvun tueksi tarvitaan apua, mutta syyllistämistä – sitä ei tarvita koskaan.

Kuormittaako työelämä? Erityisherkät Ilari Torsti ja Jukka Erätuli kehittivät palautumiseen reseptin, josta jokainen voi ottaa mallia

"Näin Ilari Torsti teki erityisherkkyydestään voimavaran – "Oli helpotus tajuta, miksi kuormitun joskus mieluisistakin asioista"

Seuraa Akuuttia myös Facebookissa ja Instagramissa @yleakuutti!

Areenassa: Erityisherkkyyden rajumpi puoli

Lisää ohjelmasta

kaksi iloista miestä juo kahvia työpaikan viihtyisässä taukotilassa
kaksi iloista miestä juo kahvia työpaikan viihtyisässä taukotilassa Kuva: Tommi Parkkinen/Yle Erityisherkkyys,työelämä,palautuminen,luovuus
sateenvarjon alla suojassa ilkeiltä sanoilta
sateenvarjon alla suojassa ilkeiltä sanoilta Kuva: Anne Mäittälä/Yle rasismi
Kuvituskuva: Vanhempi leijuu saippuakuplan sisällä pesukoneen yläpuolella. Pesukoneen ympärillä on suuri pyykkikasa.
Kuvituskuva: Vanhempi leijuu saippuakuplan sisällä pesukoneen yläpuolella. Pesukoneen ympärillä on suuri pyykkikasa. Kuva: Anne Mäittälä vanhemmuus,lapset (perheenjäsenet),palautuminen,Akuutti,hyvinvointi