Hyppää pääsisältöön

Näin myytiin Suomen kalavedet: käsikirjoitus

Yhä suurempi osa Suomen kalastuslaivastosta on viimeisen kymmenen vuoden aikana siirtynyt ulkomaalaiseen omistukseen. MOT selvitti, että vain kolmasosa Suomen silakkatroolareista on suomalaisten omistamia.

Kolmen vuoden takainen lakiuudistus vaikeutti aloittavien kalastajien tilannetta.

Anders Granfors: Pankkilaina niin pari miljoona ja saa ehkä kalastaa pari viikkoa.

TUNNUS: NÄIN MYYTIIN SUOMEN KALAVEDET

Silakkatroolari Sonnskär saapuu Kaskisten satamaan helmikuisena aamuyönä. Kalastaja Anders Granforsin työpäivä voi alkaa.

Sonnskär kalastaa merkittävän osan kauppoihin päätyvistä silakkafileistä. Kolmen päivän kalastusreissun saaliina on kymmeniätuhansia kiloja silakkaa.

Satamassa kalat puretaan. Niin kutsutut ruokakalat kuljetetaan kalatehtaaseen jatkojalostukseen tai pakastetaan vientiä varten, pienemmät päätyvät kalajauhon tai turkiseläinten rehun raaka-aineeksi.

31-vuotias Anders on toiminut Sonnskärin kapteenina seitsemän vuotta.

Anders Granfors, kalastaja, Sonnfish: Mä olen ollut mukana kyllä niin kuin ala-asteesta melkein isän kaa. Isä on ollut kalastaja ja se on alkanut tää firma ja ostanut tää paatti ja veljen kaa. Nyt iskä on jäänyt eläkkeelle ja mä olen jatkanut ja veli tuli mukaan vuosi sitten ja elikkä nyt me ollaan me, joka pidetään tää tää laiva merellä.

Kun työt satamassa on saatu valmiiksi, laiva suuntaa jälleen merelle. Aluksella työskentelee kaksi nelihenkistä miehistöä, vuorollaan aina kahden viikon ajan.

Sonnskär on yksi suurimmista suomalaisomisteisista silakkatroolareista. MOT tutki alusten omistuksia ensimmäisen kerran vuonna 2011. Tuolloin lähes puolet suurimmista aluksista oli virolaisessa tai ruotsalais-suomalaisessa omistuksessa. Sen jälkeen aluskauppa on jatkunut ja suomalaisten omistamien yritysten osuus pienentynyt entisestään.

GRAFIIKKA: ISOIMMAT SUOMALAISET LAIVAT

MOT:n selvityksestä käy ilmi, että vain kolmasosalla suurimmista aluksista on taustallaan suomalaisomistajat. Suurimmista aluksista 60 prosenttia on virolaisomistuksessa.

Virolainen Soome Kala omistaa suomalaisten tytäryhtiöidensä kautta kaksi troolaria sekä kalanjalostustehtaan Taivassalossa.

Aarne Paesalu, toimitusjohtaja, Länsi-Rannikon Kala: Kalat lähtee pakastettuna, elintarvikekalat suuressa osissa Valko-Venäjälle ja Ukrainaan ja muihin Euroopan maihin. Nyt on tässä lastauksia Australiaan, niit on kalan kasvatukseen, myös Koreaan kalan kasvatukseen.

MOT: Australiaan ja Koreaan saakka lähtee suomalaista silakkaa? Okei, pitkä matka.

Aarne Paesalu: Joo. On myyty myös Meksikoon, Kroatiaan…

Virolaiset kalayritykset alkoivat laajentaa toimintaansa Suomen markkinoille kymmenisen vuotta sitten.

Aarne Paesalu: Kun tultiin Suomen markkinoille vuonna 2011 oli tarkoitus kalastaa Pohjanlahdella että olis enemmän myytävää, tai oikeesti jalostettavaa ja myytävää kalaa Venäjän markkinoita varten.

MOT: Meniks ne kalat sillon sinne teidän Viron tehtaille jatkojalostukseen?

Aarne Paesalu: Joo, osittain.

MOT: Meneeks teidän tuotteita Suomen markkinoille?

Aarne Paesalu: Kyllä, fileet myydään lähes sataprosenttisesti hetkellä Suomen markkinoilla tuoreena, tietty määrä silakkafileitä myös pakastetaan, osa myydään Suomessa, osa menee ulkomaille.

Ennen vuotta 2017 kaikki Suomen lipun alla seilaavat kalastusalukset kalastivat yhteisestä kiintiöstä, jonka Suomelle myöntää vuosittain Euroopan unioni. Markkinoille pääsy oli helppoa.

Risto Lampinen, elinkeinokalatalousyksikön päällikkö, maa- ja metsätalousministeriö: Suomessa tosiaan pääsi kalaan perustamalla yrityksen Suomeen ja ostamalla suomalaisen troolarin ja sitten kalastamalla niin paljon kalaa kuin mahdollista, ja tää oli niin kuin helppo tapa virolaisille yrityksille sitten taata lisää raaka-ainetta omiin tarpeisiinsa.

Kolme vuotta sitten järjestelmä muuttui. Maa- ja metsätalousministeriö jakoi kalastajille omat osuudet eli käyttöoikeudet. Jakoperusteena oli edeltävien viiden vuoden saalishistoria. Se, kenelle käyttöoikeuksia jaettiin ja kuinka suuret ne ovat, ei ole julkista tietoa. Käyttöoikeudet tulkitaan rahanarvoiseksi omaisuudeksi ja siksi niiden katsotaan olevan liikesalaisuuden piirissä.

MOT: Kuinka suuri osa niistä Suomen käyttöoikeuksista on suomalaisten käytössä?

Risto Lampinen: No kaikkihan on suomalaisten yritysten käytössä, että se on se on edellytys. Meidän arvio on, että ehkä siellä niin kuin taustalla on sitten virolaisomist.. virolais- ja ruotsalaisomistuksessa noin kaks kolmasosaa ehkä.

Silakka on kaupallisen kalastuksen tärkein saalislaji. Sen osuus merialueen kokonaissaaliista on noin 90 prosenttia. Kokonaisuudessaan Suomen kalatalousalan yritysten yhteenlaskettu tuotto on lähes miljardi euroa.

Ministeriö ei ole arvioinut, kuinka paljon rahaa Suomi menettää ulkomaalaisten omistusten myötä.

Risto Lampinen: En osaa tuohon sanoa, että se pitäis aina miettiä että verrattuna mihin. Tokihan me toivotaan, että että mahdollisimman suuri osa siitä sitten näin merkittävästä luonnonvarasta niin kuin hyödyttäis sitten Suomen kansantaloutta.

Kristiinankaupungissa tapaamme 27-vuotiaan Jukka-Pekka Virosen. Hän on unelmoinut kalastajan urasta pikkupojasta lähtien.

Jukka-Pekka Vironen, kalastaja, Kristiinankaupunki: Peruskoulussa aikoinaan se vain kasvoi se ajatus ja ja sit aloitin sillä, että mä olin kesätöissä troolarilla kaks kaks kesää ja sit mä lähden merenkulkuoppilaitokseen Raumalle.

Merenkulkuoppilaitoksesta valmistuttuaan Vironen työskenteli kalastusaluksella. Vuonna 2015 hän eteni aluksen päälliköksi asti.

Jukka-Pekka Vironen: Siit se ajatus lähti, että kyllähän täsä vois olla niin kuin potentiaalia lähtee lähtee ostaan omankin paatin, että kyllä tää homma toimii.Tietysti rahaa ei ollut paljon, ett sen aluksen piti olla halpa tähän niin kuin ensimmäiseen kokeiluun ja sit löydettiin sopivan hintaluokan alus ja ostettiin se ja lähettiin yrittämään.

Aluksen hankintaan, kunnostamiseen ja kalastuslisenssiin upposi rahaa noin 400 000 euroa. Kauppakirja allekirjoitettiin kevättalvella 2016. Muste ei ollut ehtinyt kuivua, kun Maa- ja metsätalousministeriö julkisti lausuntokierrokselle lakiesityksen, joka mullistaisi Suomen kaupallisen merikalastuksen.

Jukka-Pekka Vironen: Silloinhan ei ollut mitään varmaa mitä tulevaisuudessa tapahtuu, eihän silloin kukaan tiedä, että sehän oli vasta esitys, että eihän silloin sovi laittaa kirvestä kaivoon. Niin ajateltiin, että ei täs mitään, että mennään eteenpäin, että katotaan ett mihin aika vie ja..

Uuden lain myötä käyttöoikeudet jaettiin saalishistorian perusteella. Se tarkoitti, että suuria saaliita kalastaneet alukset saivat myös suurimmat osuudet.

Risto Lampinen: Tarkoitus oli parantaa kalastuksen kannattavuutta ja nimenomaan sitä, että kalastajat pystyis suunnittelemaan kalastuksensa siten, että pystyisivät sitten palvelemaan markkinoita ja tyydyttään kalankysynnän paremmin kuin aikaisemmin. Aikaisempi järjestelmähän perustu siihen, että valtio avas kalastuksen auki ja sitten kalastajat kil.. kalasti kilpaa sitä kalastuskiintiötä niin kauan kuin sitä riitti.

Suurin osa troolareista kalastaa vain teollisuussilakkaa, mutta Sonnskärin päätuote on ruokasilakka. Mahdollisimman ison ja hyvälaatuisen silakan perässä ajetaan jopa kahdeksan tunnin matka kauas Selkämerelle asti. Granfors kokee, että ruokasilakan kalastajat jäivät uudistuksessa jalkoihin.

Anders Granfors: Me yritämme ainakin saada ruokakalaa niin paljon kuin mahdollista niin paljon kuin ne tilaa. Ja sen takia toi kiintiö on vähän vaikea meille, kun meillä on huono historia, kun niin sanottu ei ole koskaan kalastettu määriä.

MOT: Huomioitiinko siinä millään tavalla sitä, että kalastaako ruokakalaa vai kalastaako sitten niin kutsuttua tehdaskalaa?

Risto Lampinen: Ei.. ei.. se meni saalishistorian perusteella

MOT: Nää elintarvikesilakan kalastajat on jonkun verran kritisoinut sitä, että he jäi sinne jalkoihin. Oisko heitä voinut huomioida tässä järjestelmässä jotenkin paremmin tai olisko pitänyt?

Risto Lampinen: Joo tää oli tosiaan yks keskeisimmistä niin kuin niistä keskustelunaiheista, mitä käytiin siinä, että mit.. onko onko mahdollisuutta ottaa huomioon, mutta että toisaalta ajateltiin... on ajateltava myös niin, että että se on ollut heidän yritystoimintaansa silloin riittävä kalamäärä.

Suurin osa Sonnskärin ruokasilakoista menee Martin kalalle, jolla on tehtaat Turussa ja Kaskisissa. Se tuottaa vuosittain noin miljoona kiloa silakkafilettä.

Martin kalan tehdaspäällikkö Jari Multanen on huolissaan siitä, että EU on kahtena viime vuonna pienentänyt Suomen silakkakiintiötä.

Jari Multanen, tehdaspäällikkö, Martin Kala: Jos tulee hyvä kalastuskevät niin suurimmalla osalla meidän troolareista kiintiöt loppuu tänä keväänä, elikkä siitä jatkoon niin syksyllä ei välttämättä oo silakkaa mitä fileoida ja tehdä ja valmistaa asiakkaille.

Uudella käyttöoikeusjärjestelmällä pyrittiin turvaamaan ympärivuotinen kalansaanti. Kun kalastajalla on oma osuus kiintiöstä, hän voi kalastaa sen milloin haluaa. Tilanne ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen.

Jari Multanen: Troolariyrittäjän kannattaa vetää se iso määrä silakkaa keväällä pois, koska kulut on ihan samat kalastaa se sen syksyllä tai keväällä, mutta kun saalis on keväällä isompi, niin sillon myös troolariyrittäjän tulot on isompia.

Suomi ei tällä hetkellä käytä koko vuosittaista kalastuskiintiötään, sillä kaikki eivät hyödynnä omaa osuuttaan. Tämä harmittaa niitä kalastajia, jotka haluaisivat kalastaa enemmän.

Kiintiön tyhjäkäyttöä on pyritty paikkaamaan vuokrasysteemillä, jonka myötä kalastajat voivat myydä toisilleen ylijäämää vuosittaisesta osuudestaan.

Myös Anders Granfors yrittää haalia lisäosuuksia kalastuskauden pidentämiseksi, mutta tilanne on tämän vuoden osalta vielä epävarma.

Granfors: Mä olen soittanut jo heti uuden vuoden jälkeen kaikille ja laittanut viestiä, että me halutaan kaikki tää vuodellekin jos jää. Mut ne ei voi sanoa vielä, kun ehkä ne ei oo alkanut kalastamaan vielä eikä semmoista.

Jukka-Pekka Virosen troolari pääsi vesille toukokuussa 2016. Ensimmäinen vuosi sujuikin kalastuksen osalta hyvin. Muutaman kuukauden kalastus ei kuitenkaan ollut tarpeeksi riittävän saalishistorian kartuttamiseksi.

Jukka-Pekka Vironen: Me saatiin kerätä sitä 2016 lokakuun loppuun asti, eli siinä jäi semmonen viis kuukautta ja siitä ajasta voitiin ehkä kalastaa kolme puoli ett kesällä joudutaan kumminkin oleen oleen rannassa, kun on aivan liian lämpimät ilmat, että ei se kalastus onnistu.

Ministeriön mukaan aloittelevia kalastajia pyrittiin huomioimaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Uudet yrittäjät saivat hyvitystä lyhyemmästä saalishistoriasta.

Risto Lampinen: Sinänsä mun mielestä niin se aika hyvin hyväksyttiin, että saalishistoria on ainoo semmonen tasapuolinen tota peruste, jolla jakaa vaikkakin siinäkin tietysti tilanteesta johtuen niin jotkut kokee, että häviää ja jotkut.. kukaan joka hyötyy, ei yleensä valita.

Virosen yritykselle käyttöoikeusuudistus oli kohtalokas. Vuonna 2017 osuus riitti puolen vuoden kalastukseen, seuraavana vuonna tilanne kävi mahdottomaksi, kun EU pienensi Suomen kokonaiskiintiötä.

Jukka-Pekka Vironen: Meidän osuus niin niin jäi niin pieneksi, että me kalastettiin suurin piirtein olisko ollut 40 päivää sinä vuonna ja silloin meidän kiintiö oli lähestulkoon täysin kalastettu. Eikä näitä vuokrakiintiöitä saatu mistään, niin ei ollut paljon vaihtoehtoja. Tai siinä toinen vaihtoehto olis ollut että alus makaa rannassa 320 päivää ja katotaan sit 2019 uudestaan, mutta tota sitä päivää ei tullut. Että me päätettiin sit yhteistuumin että myydään tää pois. Tietysti yks vaihtoehto oli mitä mietittiin, että oltais ostettu lisää näitä käyttöoikeuksia, koska sehän markkinahan oli aika aika semmonen kuuma silloin 2017 ja 2018, koska tää järjestelmä oli otettu käyttöön, niin moni toimijahan lopetti samalla samalla hetkellä.

MOT: Miksi te ette ostaneet lisää?

Jukka-Pekka Vironen: No sehän oli ihan hinnasta kiinni. Ne käyttöoikeuksien hinnat oli ihan järkyttävän korkeita meidän mielestä.

MOT: No minkälainen oliks se minkälainen pettymys sitten, että se ei onnistunut se teidän projekti?

Jukka-Pekka Vironen: No olihan se pettymys. Ei sitä voi sitä voi kieltää, että kyllä vielä tänä päivänäkin tulee katottua valokuvia ja muuta mitä niistä kahdesta vuodesta jäi käteen, että olihan se hienoo aikaa. Ei voi sanoo muuta, että.. ett kyllä sitä olis ollut kiva jatkaa.

MOT: Ymmärräksä minkä takia alun perin haluttiin uudistaa se käyttöoikeusjärjestelmä?

Jukka-Pekka Vironen: Joo kyllä mä olen kuullut ne, lukenut ne perustelut siihen ja nehän on hienoja perusteluita mutta onks siinä yksikään käytännössä toteutunut nää hyödyt?

Kun päätös lopettamisesta oli tehty, aluksen myynti ei tuottanut hankaluuksia. Ostaja löytyi helposti.

MOT: Kenelle te myitte sitten?

Jukka-Pekka Vironen: No me myytiin virolaisille.. virolaisille tota suomalaiselle yhtiölle totta kai mutta missä on virolainen omistus, että sinnehän nää kaikki kaikki kiintiökaupat, käyttöoikeuskaupat nää isoimmat kaupat mitä on tehty niin ostajahan on ollut sieltä. Ett mä en ainakaan tiedä suomalaisista toimijaa mikä olis syntyperäinen suomalainen, että tota olis ostanut huomattavan määrän lisää käyttöoikeutta ittelleen, niin semmoista mä en kyllä tunne.

Myös Anders Granforsilla on omakohtaista kokemusta aluskaupoista. Hän aloitti kalastajan uransa työskentelemällä perheen toisella laivalla. Reilut kymmenen vuotta sitten alus myytiin virolaisille ostajille.

MOT: Minkä takia te möitte sen?

Anders Granfors: Se ei oikein pyörinyt tää firma kaks laivalla kun se oli.. Se oli neljä miehistö eli meillä oli 16 työntekijää laivassa silloin.

MOT: Kuinka monen ihmisen työpaikkaan se vaikutti?

Anders Granfors: Kahdeksan miestä sai mennä kun myytiin sitä pois, kun meillä oli kahdeksan työntekijää sen laivan päällä. Itte mä siirsin vain tänne.

MOT: Luuletko sä, että se oli sun isälle hankala päätös (niinku) myydä se toinen laiva?

Anders Granfors: No varmasti oli. Nehän on aina kalastanut, veljet. Tai isän veli ja isä.

Virolaiset ja ruotsalaiset kalastusyrittäjät ovat osanneet hyödyntää Euroopan unionin vapaata liikkuvuutta, jonka myötä he voivat hankkia osuuksia Suomen kalastuskiintiöstä perustamalla Suomeen yrityksiä. Suomalaiset toimijat eivät ole vastaavasti hankkineet osuuksia muiden maiden kiintiöistä.

Suomen valtio edellyttää kuitenkin, että Suomen lipun alla purjehtivilla aluksilla on oltava taloudellinen yhteys Suomeen.

GRAFIIKKA: RIITTÄVÄ TALOUDELLINEN YHTEYS

Riittävä taloudellinen yhteys syntyy, jos alus purkaa puolet vuosittaisesta saaliistaan Suomessa sijaitsevaan satamaan, aloittaa puolet vuosittaisista kalastusmatkoista Suomesta tai vähintään puolella sen miehistöstä on vakituinen asuinpaikka Suomessa.

GRAFIIKKA: SATAMAT Lähde: Marine Traffic

MOT kävi läpi viidentoista suurimman aluksen lähtösatamat vuoden ajalta. Aineistosta kävi ilmi, että kuusi ulkomaalaisomisteista alusta tekee yli puolet lähdöistään Suomen ulkopuolelta. Tältä osin taloudellinen yhteys Suomeen siis puuttuu.

Suomessa riittävää taloudellista yhteyttä valvoo Varsinais-Suomen ELY-keskus. Sen mukaan selvitys riittävästä taloudellista yhteydestä on käynnissä kuuden aluksen osalta.

Kari Ranta-aho, katalouspäällikkö, Varsinais-Suomen ELY-keskus: Nyt meil on parhaillaan menossa analyysi, siitä mitä viime vuonna on tapahtunut ja myöskin omistussuhteen kautta. Se on aika tämmönen herkkä ristiriita olla olemassa, koska jälleen tulee tähän pääoman ja henkilön ja omaisuuden vapaaseen liikkumisoikeuteen, joka on vahvempi kuin mitä tää meidän nykyinen säädöksemme.

MOT on pyytänyt ELY-keskukselta tietoa myös toisen taloudellisen kriteerin osalta eli siitä, minne alukset purkavat saaliitaan. Tietoa ei ole annettu liikesalaisuuteen vedoten. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan kolmannes silakkasaaliista purettiin viime vuonna Suomen ulkopuolelle Viron, Tanskan ja Ruotsin satamiin.

Kolmas taloudellinen kriteeri on, että vähintään puolella aluksen miehistöstä on vakituinen asuinpaikka Suomessa.

Kari Ranta-aho: Miehistön osalta on tää et kotipaikka Suomessa ja siellä on sitten olemassa osoitteet mitkä pitää paikkansa ja virolaiset miehistön jäsenet esim niin totta kai he käy myöskin kotona mut heil on myös olemassa suomalainen osote. Jos kaikki kriteerit menee väärin niin totta kai siel voi olla et lisenssi jäädytetään kunnes se korjautuu tilanne, mut tällasii tilanteita ei oo tullu vastaan.

MOT:n alusselvityksen tuloksia avataan yksityiskohtaisemmin verkkosivuillamme.

MOT: Minkälaisena sä näet ammattikalastamisen tulevaisuuden Suomessa, jos puhutaan silakan kalastamisesta?

Jukka-Pekka Vironen: En usko että ett siinä on niin kuin kovin valoisa tulevaisuus. Kyl ne työpaikat häviää Suomesta. Tai ne pysyy Suomessa, mutta suomalaiset ei tee niitä töitä.

MOT: Onks tää laivojen henkilöstö onks se Virosta vai Suomesta vai mistä?

Aarne Paesalu: Laivojen henkilöstö on Virosta. On Virosta mutta Länsirannikon Kalassa on paikallisia työntekijöitä, taivassalolaisia tästä lähialueelta, mutta myös sesonkin aikana otetaan muualtakin väliaikaisia työntekijöitä, on Virosta, on Latviasta.

MOT: Minkä takia se henkilöstö on virolaista laivoilla eikä vaikka suomalaista?

Aarne Paesalu: Se on historiallisesti niin kehittynyt että… ehkä Virosta on myös helpompi löytää kalalaivoihin henkilökuntaa.

Jukka-Pekka Vironen: Jos on virolainen omistuspohja ja virolaiset työntekijät niin kyl mä uskon, että niitten kulurakenne on paljon kevyempi kuin mitä suomalaisella. että esim. silloin kun me kalastettiin omalla aluksella niin meillä meni kolmannes kolmannes tota noin myyntiin myyntituotosta meni palkkakuluihin suoraan.

MOT: Jos haluu alkaa kalastajaksi Suomessa, mutta ei ole tällaista perheyritystä taustalla, niin miten se onnistuu?

Anders Granfors: Pankkilaina niin pari miljoona ja saa ehkä kalastaa pari viikkoa. Se riippuu totta kai minkälainen laiva sä haluut ostaa, mutta jos sä ostat tämmöinen kokoisen niin ei millään ei millään pääsis mukaan tähän enää. Sehän on siks ne menee ulkomaille kaikki kalastusoikeudet nyt. Näköjään. Kun niillähän on rahaa ja ne uskoo tähän.

Tulevaisuus huolestuttaa Granforsia. Kotona odottaa puoliso ja kaksivuotias poika.

MOT: Olisitko sä huolissasi, jos hän valitsisi jatkaa tätä sun duunia, että miten se tulevaisuus tällä alalla, vai aatteletko sä että kantsisi valita joku helpompi?

Anders Granfors: No saa nyt nähdä että jos itte voi kalastaa loppuelämänsä, näillä näkymin se menee kyllä alaspäin koko koko Suomen systeemi. Mehän kalastamme nyt 10 prosenttia kiintiöstä viikossa. Se tekee nyt 10 viikkoo niin meidän oma kiintiö on loppu.

Anders Granfors: Näillä näkymillä tulee.. voi sanoa seittemän kuukautta kesälomaa. Ja se.. ja se on vaan meidän firmasta, sitten se on Martin Kala talo tossa Kaskisis, pakastamo, kaikki savustajat, ne saa ottaa kesälomaa kans..

MOT: Minkälaisena sä näet tän suomalaisen kalastuksen tulevaisuuden?

Anders Granfors: Nyt se on mennyt alaspäin viis vuotta, niin huonolta näyttää. Mut pitää uskoa, että joskus tulee parempaa aikaa niin niin.. voi jatkaa tästä.