Hyppää pääsisältöön

Liikaa sievistelyä - liian vähän hikistä vääntämistä

Ranskalainen viulisti Chloé Kiffer sekä venäläis-yhdysvaltalainen pianisti Alexandre Moutouzkine ovat paketoineet 1900-luvun alun soivuuksia. Maurice Ravelin kahden viulusonaattien seurana jyrää soolopianolle tehdyt sovitukset Igor Stravinskin baleteista Tulilintu sekä Petruška.

kiffer äänitteen kansi
kiffer äänitteen kansi Maurice Ravel

Stravinskyn taitavasti kynäilty ja värikkäästi soiva orkesterimusiikki ei ihan näppärästi soolopianolle siirry. Jostain täytyy luopua ja samalla jotain saada tilalle, muuten lopputulos kuulostaa pianopartituurin soittelulta. Moutouzkinen oma sovitus Tulinnusta keskittyy vaaniviin tunnelmiin ja energiseen ryöpytykseen. Parhaimmillaan äärirekistereistä rakentuu kiinnostavia värityksiä ja vivahteita.

Duon yhteispeli toimii ihan hyvin, mutta innoittuneemminkin olen kuullut kahden muusikon Maurice Ravelin viulusonaatteja tulkinneen. Lopputulos hieman yllättää, etenkin kun Moutouzkine melttaa soolokappaleissaan ihan eri tavalla. Mukana on liikaa sopuisaa yhdessäoloa ja vähemmän provosoivaa pientä tuuppimista, mitä tämän tyyppinen musiikki kaipaisi esittäjiltään. Nyt perusote on vähän turhankin siloiteltu, sievä ja opetellun oloinen.

Maurice Ravel: Viulusonaatti nro 1; viulusonaatti nro 2. Igor Stravinski: Tulilintu (sovitus pianolle); Petruška (sovitus pianolle). - Chloé Kiffer, viulu ja Alexandre Moutouzkine, piano. (Steinway and Sons)

Kuuntele Uudet levyt 3.3.2020, toimittajana Aki Yli-Salomäki.