Iskelmälaulaja Anna Hanski peräänkuuluttaa #metoo-keskustelua viihdemusiikkibisnekseen. Naisten vähäisyys alan johtotehtävissä on ongelma, koska se vaikuttaa siihen, kenen musiikkia julkaistaan.
Seksuaaliseen häirintään puuttunut #metoo-liike on puhuttanut Suomessa etenkin elokuvateollisuuden ja teatterimaailman parissa, ja viime viikkoina keskustelu on laajentunut myös klassiseen musiikkiin. Iskelmäartisti Anna Hanskin mukaan pop- ja iskelmämusiikin osalta keskustelu on jäänyt vielä käymättä.
Anna Hanski tuli itse alalle 1980-luvun lopussa, vain 17-vuotiaana. Uransa aikana hän on todistanut paljon epäasiallista käytöstä.
– Tänä päivänä olisi aivan järkyttävää, jos vanhemmat muusikkomiehet käyttäytyisivät nuorta naista kohtaan niin kuin minua kohtaan käyttäydyttiin. Siihen aikaan kasvaneena tyttönä en pitänyt sitä outona, mutta jälkeenpäin olen miettinyt, että jumaliste, millaisia ne äijät olivat.
Anna Hanski puhui kokemuksistaan Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanainen -ohjelmassa Yle Puheella.
Vaikka Hanski ei ole kohdannut vakavaa seksuaalista häirintää, hän on kuullut toisenlaisista kokemuksista.
– Esimerkiksi levy-yhtiössä on ehdoteltu naisille sänkyyn menemistä levytyssopimuksen ehtona. Ja nämä ihmiset toimivat alalla edelleen.
Ala mahdollistaa väärinkäytöksiä
Musiikkibisneksen nurja puoli oli esillä myös Anna Hanskin 30-vuotistaiteilijauraa juhlistaneessa B-puoli-näytelmässä. Viime marraskuussa ensi-iltansa saaneessa, Virpi Haataisen ohjaamassa näytelmässä kuvitteellinen, mutta tosielämästä inspiraationsa saanut iskelmälaulaja käy läpi uraansa. Sitä ovat kontrolloineet monet miehet, kuten levy-yhtiön pomot, manageripuoliso, ahdistelevat kollegat.
– Moni artistinainen tuli jälkikäteen sanomaan minulle, että näytelmä oli kuin suoraan omasta elämästä.
Anna Hanskin mukaan musiikkiala mahdollistaa monenlaista vallan väärinkäyttöä: on keikkatilaajia, jotka jättävät bändin ainoan naisen toiveet huomioimatta, on pitkiä keikkamatkoja epämääräisissä olosuhteissa. On tytöttelyä, vähättelyä ja monenlaista epäasiallista kohtelua myös levy-yhtiöiden taholta.
– Minultakin pyydettiin ja odotettiin seksikkyyttä, mutta en halunnut sitä, koska olin oppinut, että vähäpukeisuus ja liika seksikkyys vievät naiselta uskottavuuden. Mikä sekin on väärin.
Hanskin mukaan myös ulkonäön arvostelu ja ikäsyrjintä ovat naisartistien kohdalla räikeää.
– Esimerkiksi ne ukkoontuneet miehet, joiden kaljuuntumista tai keskivartaloa ei tulisi mieleenkään kommentoida, ovat kaikkein herkimmin arvostelemassa naisia ja heidän ikääntymistään.
Miesten maailma
Hanskin mukaan on ongelma, jos pääsääntöisesti vain miehet päättävät, kenen musiikkia julkaistaan. Musiikkialan työntekijöistä hieman yli 40 prosenttia on naisia, mutta johtotehtävät ovat edelleen miesten hallussa. Music Finland selvitti pari vuotta sitten, että alan toimitus- ja toiminnanjohtajista vain neljännes on naisia, ja hallituksissakin miehiä on yli 70 prosenttia.
Alan sukupuolittuneisuus näkyi myös viime kuun Emma-gaalassa, jossa jaettiin musiikkialan palkintoja. 23 musiikkikategorian voittajista naisia oli neljä, ja palkituista yhtyeistä kolmessa oli mukana yksi nainen.
– Eihän sitä selitä muu kuin etteivät naiset sovi miesten rakentamaan bisnekseen. Ehkä he eivät ole ulkonäöltään sopivia tai heidän vaatimustasonsa ei ole tarpeeksi alhainen. Nainenhan leimataan aina diivaksi, jos hän vaatii jotain.
Anna Hanskin uran alkuaikoina naisia oli alalla paljon vähemmän, eikä naisverkostoja juuri ollut.
– Nykyisin muusikkojen liitossa on tukipalveluja, ja naiset tarjoavat toisilleen kollegiaalista apua. Alalla on onneksi tapahtunut sukupolvenvaihdos, ja näistä asioista puhutaan jo.
Miksi metoo-keskustelu sitten ei ole lähtenyt käyntiin musiikkialalla?
– Yhtenäistä rintamaa on vaikea saada, koska saavutetuista eduista on vaikea luopua, eikä tulevia etuja haluta riskeerata.
Anna Hanskille ikä on tuonut rohkeutta tuoda epäkohtia esiin.
– Aloitin keskustelua jo B-puoli-näytelmällä. Nämä asiat pitää tulla kerrotuiksi.
Teksti: Jonna Tapanainen
