Taide antaa terapiaa ilmastoahdistukseen, kulttuuri tuo vaihtoehdon kuluttamiselle ja rokkarikin näyttää omilla ilmastoteoillaan kestävän elämäntavan esimerkkiä. Kulttuuri-ilmasto on ohjelmasarja, jossa pohditaan, kuinka kulttuurialalla hillitään ilmastonmuutosta sekä sitä, miten taide voi auttaa meitä löytämään kestävän elämäntavan.
Voisiko taide olla tänä päivänä jopa merkityksellisempää kuin koskaan? Tämä ajatus pysäytti minut jokin aika sitten. Muistaakseni juttelin aihetta liipaten erään Taideyliopiston professorin kanssa. Ajatus ei ole originelli, mutta ilmastokriisiin liittyen se näyttäytyi yhtäkkiä aivan uudessa ja inspiroivassa valossa.
Olemme eläneet vuosikausia arkea, joka on täyttynyt yhä enemmän kulutuksella. Ostelu ja matkustelu ovat tulleet tavoiksi, joilla paitsi kulutamme aikaa, myös ilmaisemme itseämme. Luonto ei kuitenkaan ole kestänyt elämäntapaamme, ja siksi tarvitsemme jotain muuta kuluttamisen tilalle. Mutta mitä kaikkea se voisi olla? Enemmän taidetta ja kulttuuria ainakin!
Kun aloin miettiä taidetta ja ilmastokriisiä, huomasin pian, että ne linkittyvät toisiinsa hyvin monella tavalla. Keskeisiksi nousi kaksi kysymystä: Miten kulttuurialalla voidaan itse hillitä ilmastonmuutosta? Entä miten taide ja kulttuuri voivat auttaa ihmisiä sopeutumaan muuttuvaan ympäristöön ja yhteiskuntaan?
Ilmastonmuutos on ollut jo vuosia huulillamme, mutta vasta vuonna 2018 julkaistu IPCC:n raportti toi sen kaiken keskiöön ja pian alettiin puhua ilmastokriisistä. Puheen lisäksi ovat alkaneet myös teot, ja yhtä lailla myös taide- ja kulttuurialalla. Taiteilijat kieltäytyvät lentämästä ja rokkibändi siirtää kiertueensa raiteille. Kulttuuritalot vaihtavat ekoenergiaan, asentavat aurinkopaneelit ja mehiläistarhat katolle sekä kannustavat yleisöä saapumaan konserttiin polkupyörällä.
Mutta tekojen lisäksi taide ja kulttuuri voivat antaa meille tässä ajassa valtavasti muutakin. Siksi ymmärsin, että olisi tärkeää tuoda myös näitä näkökulmia ilmastonmuutoskeskusteluun tieteen ja politiikan rinnalle.
Jos emme ratkaise tätä, mitä väliä on enää millään.
Taiteen sisältöihin ilmastokriisi ja ympäristöasiat ovat luikerrelleet jo vuosikausia, näytelmien käsikirjoituksiin, maalauksiin ja laulujen sanoituksiin. Taide on pukenut yhteiskunnallista muutosta, luonnon tilaa ja ihmisten huolta moniin muotoihin. Taide voi antaa oivalluksia, lohtua, maalata uusia maailmoja sekä johdatella uudenlaisen merkityksellisyyden äärelle. Kirjailijat maalailevat Climate Fiction -teoksissaan dystooppisia tulevaisuuskuvia, jotkut myös toivoa luovia utopioita. Onko tämä juuri se lääke, joka helpottaa meitä ilmastoahdistuksessa? Entä auttaisiko kulttuuri jopa eheyttämään luontosuhdettamme? Luotsaako taide meidät ilmastokriisistä kestävän tulevaisuuteen kuten kansallisromantiikka aikanaan itsenäiseen Suomeen?
Taiteilijoilla on valtava esimerkin voima ja huomioarvo. Siksi pienilläkin ilmastoteoilla on kokoaan paljon suurempi merkitys. Moni taiteilija kokee myös vastuuta, koska tietää inspiroivansa muita. Moni haluaa yksinkertaisesti vain toimia oikein.
Kulttuurialan ihmisten kanssa ilmastokriisistä keskusteleminen on ja on ollut yllättävää kyllä, ihanan positiivista. On kova halu tehdä asioita, ja niiden tekeminen koetaan innostavaksi. Uudet toiminnan rajat ovat saaneet selvästi luovuuden kukkaan ja tulevaisuuteen suhtaudutaan toiveikkaasti. Ehkä se johtuu siitä, että ilmastotoimien tärkeyttä harva kulttuurialalla kyseenalaistaa. Kuten moni sanoo: jos emme ratkaise tätä, mitä väliä on enää millään.
Heidi Kalmari
Kulttuuri-ilmasto Yle Radio 1:ssä keskiviikkona 4.3.2020 klo 12.10
