Pirjo Koskinen
Yle
Ahma on raadonsyöjä, arktisten alueiden hyeena, joka murskaa isojenkin eläinten luut. Se syö sitä mitä helpoiten luonnosta löytää ja tappaa myös poroja tietyissä lumiolosuhteissa. Ahma on erittäin uhanalainen nisäkäs. Se toipuu kannan aallonpohjasta hitaasti, koska lisääntyminen aloitetaan myöhään, poikasia tulee kerralla vähän ja niiden teko jätetään helposti kokonaan väliin.
Ahmalive Ähtärin eläinpuistosta näkyy tästä.
Ahmalla on hurja maine; se on pahimmillaan julma peto, joka tappaa montakin poroa kerralla suotuisissa lumiolosuhteissa. Toisaalta se on älykäs ja utelias pohjoisen luonnon selviytyjä: se käyttää kekseliäästi sitä ruokaa, mitä luonnossa on tarjolla ja varastoi sitä pahan päivän varalle.
Luonnossa ahma kätkee ruokaa pitkiksikin ajoiksi ja hakee sitä piiloistaan tarpeen tullen. Oli kesä tai talvi, syksy tai kevät, se nappaa ruokaa, syö osan ja hautaa loput nopeasti. Kätköt tehdään usein viileisiin paikkoihin, missä liha säilyy pitkään. Ahman jääkaappina toimii vaikkapa kivenkolo tai suon reuna.
Ahmalivestä voi seurata, miten Julia ja Matti vievät ruokaa kauemmas, peittelevät sitä hankeen, kaivavat jonkin ajan kuluttua esiin ja maistelevat uudestaan vielä vähän. Ne varastavat ruokaa myös toistensa kätköistä ja vievät omiinsa, jos vain onnistuvat.
Tällä videolla näkyy, miten Julialle ja Matille tulee kiistaa ilmeisesti villisian päästä. Lopulta Julia kuljettaa kiistaa aiheuttaneen saaliin pesälaatikkoon ja kätkee sen olkien alle. Ahmoille ei ole pitkään aikaan viety näin isoa ruokaa, joten jompikumpi on ensin haudannut sen kuoppaan, missä sitä on säilötty monta viikkoa. Nyt aarre on kaivettu uudestaan esiin ja viety pesälaatikkoon olkien alle. Matti antaa villisian pään olla rauhassa, vaikka nukkuukin toisinaan pesälaatikossa. Julia peittelee päätä huolellisesti oljilla ennen kuin nukahtaa sen viereen.
Ahma hyötyy susien ja ilvesten jättämistä haaskoista
Ahman elinalue on suuri, se liikkuu pitkiä matkoja haaskoja etsien. Se hyötyy, jos alueella on kohtalaisesti susia, sillä ne pyydystävät laumassa hirviä ja jättävät jälkeensä haaskoja. Mutta jos susia on liikaa, se voi itse joutua suden saaliiksi. Myös ilveksen saalistamat peurat ja kauriit kelpaavat ahmalle.
Suden tappaman hirven löytäessään ahma hotkii nopeasti mahansa täyteen, repii isoja lihankappaleita irti ja vie ne piiloihinsa. Sillä on kiire, koska susi tai karhu saattaa tulla milloin tahansa ja tappaa sen. Käytös näyttää ahmimiselta, siksi monessa muussakin kuin suomen kielessä sen nimi viittaa hotkimiseen.
Ahman osana on tasapainoilu: toisaalta sen täytyy osata etsiä susien saaliit, toisaalta osata vältellä niitä. Ilmeisesti tämän takia se ei kuljekaan susien jälkiä pitkin ruokaa hakiessaan, vaan etsii haaskat ilmavainun avulla.
Erilaiset sorkkaeläimet ovat ahmalle tyypillistä ruokaa, mutta eteläisemmässä Suomessa ahman ruokavalio on hyvin kirjava. Se saalistaa jopa majavia, mutta sille kelpaavat myös jänikset, myyrät ja jopa sammakot. Pienempien lajien suhteen saaliskirjo lähentelee mäyrän ruokalistaa.
Lapissa ahma ei osaa erottaa poroja ihmiselle kuuluvaksi. Normaalisti ahma ei saa poroa kiinni, mutta jos lunta on paljon, tilanne on toinen. Sorkat läpäisevät paksun lumipeitteen, poro uppoaa hankeen mahaansa myöten, mutta leveät lumikenkämäiset tassut pitävät ahman lumen pinnalla. Silloin se voi juosta poron kiinni, ja iskeä selkäpuolelle. Hampaat pystyvät rusentamaan niskanikamat murskaksi, jolloin poro kuolee tai halvaantuu.
Ahma voi tappaa vaistonsa ohjaamana montakin poroa silloin kun pystyy, ja palata myöhemmin raadoille syömään. Ruhot säilyvät kylmässä pitkään.
Maa- ja metsätalousministeriö myönsi tänä vuonna erityisluvat kahdeksan ahman metsästykseen porovahinkojen takia. Ne tapettiin jo alkuvuodesta. Ahma on erittäin uhanalainen suurpeto, jonka luonnonkantoja ei saisi vaarantaa.
Ahma on älykäs ja utelias
Ahma on loputtoman utelias ja aktiivinen kaikkea uutta kohtaan. Sen tiedetään varastaneen ihmiseltä metsään jääneitä tavaroita ja tutkineen niitä hampaillaan. Lopulta on löytynyt vain revityt valjaat tai pureksittu työkalu. Ahman tiedetään raahanneen jopa moottorisahaa mukanaan - ilmeisesti ketjujen voiteluöly tuoksui sen nenään vastustamattomalta.
Ahma saa ensimmäiset poikasensa vasta 4-5 vuoden iässä ja synnyttää kerralla yleensä vain pari poikasta helmi-maaliskuussa. Uros ei osallistu poikasten hoitoon eikä tuo pesälle ruokaa. Jos ravintoa on niukasti ja ravinnon hakumatkat pitenevät, energiaa ei riitä imetykseen. Silloin ahma jättää poikastenteon seuraavaan vuoteen mieluummin kuin riskeeraa oman ja poikasten elossa säilymisen.
Ahmanaaras on pesällään myös hyvin häiriöherkkä. Jos sitä uhkaa jokin, se saattaa syödä poikasensa. Pesäkameran asentaminen luonnonoloissa olisikin hyvin haastavaa jollei mahdotonta. Tarhassakin se pitää tehdä paria kuukautta ennen mahdollista pesintää.
Ahmoja on Euroopan eläintarhoissa reilut sata, Suomessa niitä on Korkeasaaressa, Ranualla ja Ähtärissä. Myös eläintarhassa näkyy ahman häiriöherkkä lisääntyminen; se siirtyy helposti seuraavaan vuoteen, vaikka ruokaa onkin tarjolla säännöllisesti. Synnytyksestä tai poikasten kasvusta ensimmäisen kuukauden aikana on vain vähän tietoa, sillä pesään ei ole päästy näkemään.
Poikasiaan ahma puolustaa raivokkaasti, se tuo poikaset ihmisen näkyville vasta monen kuukauden ikäisinä. Silloinkin se on hyvin tarkka siitä, etteivät poikaset tee tuttavuutta edes tutun eläintenhoitajan kanssa.
Juttuun on vaihdettu pääkuva ja muokattu ahman tappaman poron kuvatekstiä 7.3.2020 klo 15:10.
