Hyppää pääsisältöön

Luonto, perinteet ja romantiikka inspiroivat sukunimen vaihtajia

S kirjain jonka ympärillä luontoa
S kirjain jonka ympärillä luontoa Kuva: Mikko Lehtola/Yle luonto,kielenhuolto,hirvi,kettu

Uuden sukunimen hakeminen on suosittua. Syynä voi olla esimerkiksi entisen sukunimen kokeminen haittana, toive uudesta alusta tai yksinkertaisesti kyllästyminen vanhaan sukunimeen. Nimen sisällön lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota myös nimen taivuttamiseen. Tutustu haettuihin nimiin ja inspiroidu!

Kirjoittaja Elina Wihuri työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa nimistönhuoltajana.

Saat uuden sukunimen, jos otat aikuisena käyttöön puolisosi sukunimen, yhteisen sukunimiyhdistelmän (esimerkiksi Korpinen-Jaakkola) tai jonkin oman sukusi vanhoista nimistä. Voit myös hakea sellaista sukunimeä, joka ei ole ollut koskaan aiemmin kenelläkään tai joka ei enää ole käytössä kenelläkään. Tällaista nimeä kutsutaan uudissukunimeksi.

Kun sinulla on nimiehdotus, voit tehdä hakemuksen Digi- ja väestötietoviraston Sukunimen muuttaminen -verkkosivulla, josta ehdotus menee oikeusministeriön nimilautakunnan käsittelyyn. Kaikkia ehdotuksia ei välttämättä hyväksytä.

Millaisia sukunimiä muut ovat hakeneet?

Uusi etu- ja sukunimilaki astui voimaan reilu vuosi sitten. Sen jälkeen nimilautakuntaan on tullut yli 700 uudissukunimihakemusta.

Monet uudet ja uudelleen käyttöönotetut nimet ovat yhdyssanan tyyppisiä, ja niissä voi nähdä romanttisiakin sävyjä: Halkoluoto, Helmenkajo, Hopeakallio, Kielometsä, Kukkaneva, Kultalampi, Lehtokallio, Pääskyniemi, Rovajärvi, Saarilintu, Usvakallio, Vaahterakumpu, Vuolaslempi.

Nimen periytyvyys on hyvä pitää mielessä, vaikka lapsihaaveet tuntuisivat kaukaisilta.

Paikannimistä ja perinteisistä sukunimistä tutut loppuosat, kuten vaara, saari, kivi, lampi, vuori ja kallio toistuvat. Myös perinteiset sukunimien johtimet -(i)nen ja -la näkyvät nimissä: Haikula, Helliäinen, Karolainen, Kivikkoinen, Kristonen, Loistola, Pyhänen, Tähtönen, Vaarainen.

Joskus hakija on mieltynyt sanojen sopivaan alkusointuun: Hallaharju, Louhilaakso, Sateensilta, Solasuo. Nimen alkuosina suosittuja ovat esimerkiksi Aurinko-, Helmi-, Hopea-, Iki-, Louhi-, Lumi-, Sammal-, Sydän- ja Tuli- sekä eläinten nimitykset, kuten Ilves-, Karhu-, Kettu-, Lintu- ja Susi-.

Ihan mitä tahansa nimeä ei nimilautakunta hyväksy. Sukunimiehdotus voidaan hylätä kirjoitusasun tai merkityksen vuoksi. Nimi voi myös olla jo käytössä esimerkiksi yritys- tai tuotenimenä.

Minkälainen nimi on hyvä?

Hyvä sukunimi on helppo kirjoittaa ja taivuttaa, ja sen sävy on joko neutraali tai myönteinen. Kun mietit nimeä, muista, että nimi ei saa herättää ikäviä mielikuvia, joista voi olla sinulle tai perheellesi haittaa. Nimen periytyvyys on hyvä pitää mielessä, vaikka lapsihaaveet tuntuisivat kaukaisilta. Elämä on yllätyksiä täynnä.

Jos suunnittelet sukunimen vaihtamista, voit etsiä mallia ja ideoita Kotimaisten kielten keskuksen julkaisusta Ehdotuksia uusiksi sukunimiksi Siellä on listattu sukunimiksi sopivia perinteisiä paikannimiä sekä käytöstä pois jääneitä sukunimiä.

Muistathan: nimeä pitää myös taivuttaa

Pohdi myös nimen taivutusta, sillä nimeä pitää voida käyttää tekstissä ja puheessa. Voit ottaa mallia vanhoista sukunimistä ja kysyä apua myös nimistönhuollon neuvontapalveluista.

Sukunimien taivutus -sivulle olemme lisänneet sellaisia uudissukunimiä, joiden taivutus saattaa mietityttää.

Ota mallia sanoista

Kun sukunimelle on olemassa vastaava yleiskielen sana, nimeä on hyvä taivuttaa samalla tavoin. Revonsydän taipuu sydän-sanan lailla, Suppa taipuu monikossa Suppien ja Suppia. Sininärhi-nimeä on parasta taivuttaa kuten yleissanaa närhi : närhen : närheä. Vedenvälkekin taipuu luontevasti kuten yleissana välke : välkkeen : välkettä, Vettenhelmi kuten yleissana helmi : helmen : helmeä ja Metsänhele kuten yleissana hele : heleen : helettä. Myös Viille-nimeä on hyvä taivuttaa kuten vastaavaa ’viillosta’ tarkoittavaa yleissanaa viille : viilteen : viillettä.

Sukunimeä voi siis taivuttaa samoin kuin samarakenteista sanaa tai sukunimeä, jos ei ole vastaavaa yleissanaa.

E-loppuisiakin sukunimiä on hyvä taivuttaa vastaavien yleissanojen tavoin, kuten Kaarne : Kaarneen : Kaarnetta (kaarne ’korppi’) ja Kuiske : Kuiskeen : Kuisketta. Keinotekoisia sukunimiä ei ole välttämättä taivutettu ihan samalla tavalla. Esimerkiksi Larne taipuu Larnen : Larnea ja Länne : Lännen : Länneä.

E-loppuisilla uudissukunimillä, joilla ei ole yleissanavastinetta, voikin olla kaksi taivutustapaa, joista toinen luultavasti vakiintuu ajan myötä. Esimerkiksi Marne voi taipua rne-loppuisen yleissanan (herneen) tavoin Marne : Marneen : Marnetta tai e lyhyenä Marne : Marnen : Marnea.

Sukunimeä voi siis taivuttaa samoin kuin samarakenteista sanaa tai sukunimeä, jos ei ole vastaavaa yleissanaa. Esimerkiksi Jokima-nimeä voi taivuttaa monikossa Jokimien, kuten sanaa perimä : perimien. Heljus- ja Innas-nimiä on taas luonteva taivuttaa ks:llisinä: Heljuksen ja Innaksen.

Samalla tavoin taipuvat vanhatkin sukunimet, kuten Helsingius : Helsingiuksen ja Vannas : Vannaksen.

Taivuta nimiin kuuluvia johtimiakin

Harakka, Selänne ja Permanto ovat tuttuja sukunimiä eikä niiden taivutuksessa ole ongelmia: Selännettä, Harakan, Permannolle. Nimet sisältävät suomen kielen johtimen, kuten -nki, -kka, -nne, -nti ja -nto, jota kuuluu taivuttaa. Johtimeen loppuvat uudissukunimetkin Kuurakka, Sironne ja Turunto taipuvat luontevasti Kuurakan, Sironteen ja Turunnon.

Adjektiivialku on vanhoissa sukunimissä taipumaton, esimerkiksi Uusivirran, Vanhatalon. Samaa käytäntöä sovelletaan myös uudissukunimiin: Kaunislahti : Kaunislahden, Valkeakivi : Valkeakiven, Harmaahieta : Harmaahiedan.

Vanhat sukunimemme ovat omaleimaisia ja ainutlaatuisia. Uudissukunimet muodostavat uuden kerrostuman tähän nimistöön.

Elina Wihuri

Kielitoimiston perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 75 vuotta. Juhlavuoden kolumnisarjassa Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuollon, nimistönhuollon ja sanaston asiantuntijat kertovat kieltä koskevista näkemyksistään, kokemuksistaan ja oivalluksistaan.

Kommentit