Jos joku vaihtaisi tämän kevään linnut robotteihin, jotka näyttävät ja kuulostavat täsmälleen samalta kuin oikeat linnut, vähentäisikö se ympäröivän luonnon arvoa? Dramaturgi Ronja Louhivuori pohtii yhdessä äänitaiteilija Ville Aallon kanssa vasta ilmestyneen radioesseen Avian Electronics – Sähköisiä luontokuvia takana kytevää luonnollisuuden käsitettä.
Sähköisiä luontokuvia on osa Ville Aallon vuonna 2019 käynnistämää moniosaista Avian Electronics -äänitaideprojektia. Projektin keskiössä on keinotekoinen, sähköisesti tuotettu linnunlaulu. Yhtenä projektin lähtökohdista on ollut kuvitteellinen Avian Electronics, Inc. -niminen yhtiö, joka takoo voittoa valmistamalla keinotekoista linnunlaulua tulevaisuudessa, jossa aitojen lintujen laulua ei enää ole kuultavissa.
Länsimaissa ihmiset viettävät nykyään suurimman osan ajastaan ympäristöissä, jotka ovat ihmisvalmisteisia tai ihmisen perinpohjaisesti muokkaamia: talot, kadut, pihat, virtuaaliset ympäristöt; pientareet, luontopolut, hoidetut metsät. Nekin alueet, joita pidämme luonnollisina, koskemattomina, ovat altistuneet vähintäänkin ihmisen aiheuttamalle ilmaston kuumenemiselle. Tällaisessa maailmassa ihmisestä irrallisen ”luonnon” tai ”luonnollisuuden” käsitteet tuntuvat menettävän selitysvoimaansa. Millainen on siis sähköisten lintujen luonto, jos koko luonnollisuuden käsite on keinotekoinen, ajassa ja paikassa muuttuva?
Sokea teknologinen edistysusko on käynyt ajassamme yhtä mahdottomaksi kuin naiivit toiveet johonkin ”alkuperäiseen, luonnolliseen” elämäntapaan palaamisesta. Peruutusnappulaa ei ole: ekologinen kriisi on jo peruuttamattomasti tapahtunut, ja muutoksen nopeudesta ja totaalisuudesta johtuen on mahdotonta sanoa varmaksi, mitä se käytännössä tarkoittaa. Tulevaisuuttamme leimaa ennen kaikkea epävarmuus. Tiedämme vain, että maailma tulee muuttumaan radikaalisti todennäköisesti jo meidän elinaikanamme, mutta miten – sitä voimme vain arvailla.
Sähköisten luontokuvien ytimessä on kysymys siitä, minkälainen rooli teknologioilla on ekologiseen kriisiin sopeutumisessa. Siinä missä ilmastonmuokkaus on paitsi tieteellisesti kestämätön, myös mielestämme äärimmäisen vaarallinen ratkaisukeino ilmastokriisiin, ja erilaiset green tech -hypet vaikuttavat lähinnä fossiilikapitalismin tekohengitykseltä, on fossiiliteknologioista mahdotonta kertaheitolla irtisanoutua.
Kuten satakieli teoksessa toteaa: Meidän on opittava elämään niiden kanssa – kaikki on sekoittunutta, kaikki on jo peruuttamattomasti toisin.
Radioessee käsittelee epävarmaa todellisuuttamme sähköisten ja oikeiden lintujen kautta liikkuen niiden esihistoriasta nykyhetken kautta jälkifossiiliseen aikaan, jossa kuudennen sukupuuttoaallon jälkeiset linnut ehkä vielä laulavat. Teoksen minimalistisessa, hitaasti kehittyvässä dramaturgiassa on tietoisesti jätetty kuulijalle tilaa yhdistellä merkityksiä, joita sähkölintujen laulun ja tekstifragmenttien välille syntyy.
Kokonaisuudessaan Avian Electronics -projekti koostuu radioesseen lisäksi kokopitkästä levystä, joka julkaistaan vuoden 2020 alkupuolella sekä konserteista ja ääni-installaatioista. Ensimmäinen installaatio oli tammikuussa 2020 Helsingissä, Vapaan taiteen tilassa. Toinen installaatio avattiin yleisölle maaliskuussa Akusmata-galleriassa. Äänitaidetta tullaan kuulemaan myös Tampere Biennalessa 18.3.–5.4. ja Kontula Electronicissa 17–19. huhtikuuta. Installaatioissa on äänimateriaalin lisäksi ollut esillä Ronja Louhivuoren tekstejä, joita kuullaan myös osana Sähköisiä luontokuvia -ääniteosta Areenassa. Oman äänitaiteen tekemisen lisäksi Ville Aalto keikkailee Maija Vilkkumaan kosketinsoittajana.
Teksti: Ronja Louhivuori, Ville Aalto
Kuuntele Avian Electronics – Sähköisiä luontokuvia Yle Areenassa
Tekijätiedot
Ääni, musiikki ja ohjaus: Ville Aalto
Tekstit: Ronja Louhivuori
Tuottaja: Juha-Pekka Hotinen/Radiogalleria
Julkaisutuottaja: Tehilah Auramo/SkogStudio
