Anu Heikkinen
Yle
Kiusaajat repivät vaatteesi ja kouluvihkosi. Sinua viskotaan kivillä, kun tulet kouluun. Joku on virtsannut kenkääsi. Marcus Rosenlund joutui kestämään lapsuudessaan monenlaisia julmuuksia, jotka saivat hänet hautomaan kostonhimoisia ajatuksia.
Nykyään Marcus Rosenlund työskentelee tiedetoimittajana Yleisradion ruotsinkielisessä toimituksessa. Hän on taitava ja pidetty kollega ja myös palkittu kirjailija.
Aina hänen elämänsä ei ole ollut yhtä tasapainoista. Hänen lapsuuttaan varjosti pelko. Marcus kertoo tarinansa Alltid vinter i Grankulla -dokumentissa (Kauniaisissa on ikuinen talvi).
Marcuksen muistoissa on aina talvi. Talvi on harmaa, kostea, kylmä ja pirullinen.
Kiusaaminen alkoi heti ensimmäisenä koulupäivänä
Miltä tuntuisi, jos sinua kiusattaisiin ensimmäisestä koulupäivästä lähtien? Vaatteesi ja vihkosi revittäisiin, reppusi sisältö heitettäisiin lumeen ja niskaasi tungettaisin lunta.
Kiusaajat olisivat kimpussasi koulussa, koulumatkalla ja vapaa-ajalla. Edes kotona et saisi olla rauhassa, sillä kiusaajasi tietäisivät, missä asut. Kyyneleesi saisivat kiusaajat vain innostumaan lisää.
Kiusaaminen jatkuisi vuosia.
Tällainen oli Marcus Rosenlundin lapsuus 70–80-luvuilla Kauniaisissa.
Isoisän ase herätti kostonhimoiset ajatukset
– Isoisälläni oli vanha sota-aikainen Mauser-pistooli. Löysin sen kaapista ja ajattelin, että nyt nauru ja iva loppuisivat, Marcus sanoo.
Ei ole ihme, että Marcus hautoi kostoa. Monella kouluampujalla on samanlainen tausta kuin Marcuksella: heitä on kiusattu pitkään, eivätkä he ole saaneet apua. Monet ovat kärsineet yksinäisyydestä.
Isä oli kotona väkivaltainen
Marcus oli herkkä lapsi. Perheen isä oli väkivaltainen sekä Marcusta että hänen äitiään kohtaan.
Stig-isä oli työpaikallaan pidetty ja menestynyt, mutta kotona hänen aggressionsa nousivat pintaan.
– Myös isäni oli kokenut vaikeita asioita lapsuudessaan. Hän ei ollut saanut apua niiden käsittelemiseen, Marcus sanoo.
Marcus on pohtinut, miten hänen isänsä kokemukset ovat vaikuttaneet häneen ja onko hän siirtänyt omia traumojaan edelleen lapsilleen.
– Nämä asiat ovat kuin renkaita vedessä. En tiedä, miten tämän kierteen voisi katkaista, Marcus sanoo.
Kirjoittaminen on ollut terapiaa
Meissä kaikissa on pimeä puolemme, joka voi saada meidät vahingoittamaan itseämme tai muita ihmisiä. Marcus on tehnyt paljon työtä kokemustensa ja tuntemustensa ymmärtämiseksi.
Marcus ei ole käynyt terapiassa, mutta kirjoittaminen on ollut hänelle eräänlaista terapiaa. Hän on kertonut kiusaamisesta ja isästään muun muassa blogissaan ja sosiaalisessa mediassa.
– Kun ikävistä asioista puhuu ja niitä tarkastelee lähemmin, ne eivät ole enää niin pelottavia, Marcus sanoo.
Marcus on kirjoittanut kokemuksistaan myös näytelmän. Morfars Mauser -näytelmän ensi-ilta on Lilla Teaternissa 11.3.2020.
Miten vastoinkäymisten ja julmuuksien aiheuttamista traumoista voi päästä yli? Mistä Marcus sai voimia mennä kouluun joka päivä? Miten hän selvisi ikuisesta talvesta? Miksi Marcuksesta ei tullut kouluampujaa?
Kuuntele Alltid vinter i Grankulla -dokumentti Yle Areenasta.
