Naisten jääkiekkomaajoukkueen puolustaja Ronja Savolainen pystyy keskittymään MM-kisajäällä lähes täydellisesti, kunhan vaan pelissä riittää tiukkoja tilanteita. ADHD:n takia keskittyminen toisinaan katoaa ja mieli käy kuumana. Kaukalossa Ronja saattaa sanoa rumasti takaisin tai lyödä mailalla toista pelaajaa pohkeeseen. Hän suostuu pidättelemään impulsiivisuuttaan vain yhdestä syystä – silloin, kun vastapuolella pelaa oma rakas. Tyttöystävä on kannustanut Ronjaa kertomaan ADHD:sta avoimesti.
TEKSTI: TIINA LEINONEN
Jääkiekkomaajoukkueen puolustajan Ronja Savolaisen, 22, koti Luulajassa on säntillisessä järjestyksessä. Puutaloon kunnostetussa vuokrayksiössä neliöitä on vähän, ja ne Ronja on sisustanut tarkasti.
Seinällä parisängyn yläpuolella on kehystetty lause “I don’t do fashion; I am fashion” ja hopeinen maailmanmestaruusmitali.
Palkinto on naisleijonien ensimmäinen hopea ja ainoa, joka Ronja on asettanut näkyville. Hänellä olisi myös olympiapronssia ja lukuisia muita palkintoja Leijonien naisjoukkueen ja Ruotsin naistenliigan peleistä.
Kaukalossa Ronja saattaa sanoa rumasti tai lyödä mailalla toista pelaajaa pohkeeseen
Kun Ronja on kiekkokaukalossa, hänen keskittymisensä on parhaimmillaan täydellistä. Nopeasti vaihtuvat tilanteet pitävät huomion kiekossa. Paikallaan pysyminen sen sijaan on hänelle lähes mahdotonta. Silloin mieli vaeltaa sinne tänne, ehkä takaisin kaukaloon.
Ronjan ADHD havaittiin dysleksia- eli lukihäiriödiagnoosin yhteydessä, kun Ronja oli alakouluikäinen. ADHD-diagnoosille ei kuitenkaan nähty tarvetta lukihäiriön toteamisen lisäksi.
Kaikki joukkuekaverit Luleå HF:ssa tietävät Ronjan ADHD-oireyhtymästä. Ronja on asunut Luulajassa neljä vuotta, minkä aikana hän on huomannut, että ruotsalaiset suhtautuvat moniin asioihin suomalaisia avoimemmin: ADHD-oireyhtymään, naisten jääkiekkoiluun ja samaa sukupuolta olevien parisuhteeseen.
Tyttöystävän olemus rauhoittaa rauhatonta mieltä
Yksiön kulmasohvalle mahtuu loikoilemaan koko vartalon pituudelta ja katsomaan telkkaria. Joskus sohvalla Ronjan kanssa löhöilee tyttöystävä Anna Kjellbin, 25.
Anna pelaa puolustajana Jönköpingin joukkueessa. Naiset ovat vastustajia samassa sarjassa ja ovat pelanneet vastakkain myös maajoukkuetason otteluissa.
Olen tuskin koskaan katsonut elokuvaa loppuun
Välillä mieli käy kuumana ja keskittyminen katoaa kaukalossa. Ronja saattaa käyttäytyä impulsiivisesti, sanoa rumasti takaisin tai lyödä mailalla toista pelaajaa pohkeeseen.
Kuitenkin aina silloin, kun vastustajajoukkueessa on Anna, on pelissä “eri fiilis”.
Kun pariskunta on yhtäaikaa jäällä, Ronja yrittää pitää entistä paremmin malttinsa kasassa.
– Olen isokokoinen ja pelaan kovaa. Annan ollessa kaukalossa saatan varoa enemmän, etten ainakaan satuttaisi.
Tyttöystävän tasapainoinen olemus rauhoittaa Ronjaa. Yhteistä elokuvailtaa on silti vaikea viettää, koska se vaatisi Ronjalta paljon kärsivällisyyttä.
– Olen tuskin koskaan katsonut elokuvaa loppuun.
Anna huomasi jo suhteen alkupuolella, että Ronja on rauhaton ja arvasi pian syynkin. Hän kannustaa Ronjaa kertomaan oireyhtymästään avoimesti.
"Isän kanssa säntäilemme edestakaisin"
Ronjan ADHD ei aikoinaan ollut yllätys myöskään hänen vanhemmilleen Saaralle ja Jannelle. He olivat jo nähneet tyttäressään paljon samaa kuin Janne-isässä, jolle perinnöllinen oireyhtymä on myös aiheuttanut haasteita.
– Isä ja minä olemme hätäilijöitä. Kaikessa pitää edetä nopeasti, Ronja kuvailee.
Perheen äiti on joutunut luopumaan ajatuksesta, että Savolaisilla istuttaisi yhdessä pitkillä illallisilla.
– Siitä ei vain tule mitään, kun me isän kanssa säntäilemme edestakaisin, Ronja sanoo.
Akuutin jakso Areenassa – Näin Ronja ja hänen isänsä kertovat elämästä ADHD:n kanssa:
ADHD:ta on jopa seitsemällä prosentilla lapsista ja kolmella prosentilla aikuisista. Sitä todetaan useammin pojilla kuin tytöillä, mikä voi kuitenkin johtua siitä, että pojilla ADHD näkyy selkeämmin ylivilkkaana käytöksenä.
Ronjalla häiriö näkyy keskittymisongelmina. Ympärillä tapahtuva vie huomion varsinaisesta tekemisestä.
Treeneissä valmentaja näyttää harjoituksen, joka Ronja pitäisi toistaa. Ronja ei välttämättä muista sitä, koska ajatukset vei juuri mikä tahansa muu asia, vaikka joukkuekaverin luistelutyyli.
Aina joku oli kuiskimassa, että naiset eivät osaa tai saa pelata jääkiekkoa
Kärsimättömälle luonteelle koulunkäynti oli tuskaa. Ronja ei kiinnittänyt huomiota opetukseen, vaan kavereiden tekemisiin.
– Kokeet vein heti pois, kun nopeimmat palauttivat paperinsa ja lähtivät salista. En vain jaksanut olla siellä, Ronja kertoo.
Lukioikäisenä hän päätti panostaa koulun sijasta jääkiekkoon.
Romahdus matkalla jäähallille
Ronja treenasi poikien joukkueissa.
– Muiden tyttöjen mielestä oli hienoa, kun minulla oli paljon poikia kavereina.
Kokemukset poikaporukoista eivät aina olleet hyviä. Ronja oli vähällä lopettaa lajin, koska häntä kiusattiin ikäistensä joukkueessa.
– Aina joku oli kuiskimassa, että naiset eivät osaa tai saa pelata jääkiekkoa. Se veti henkisesti syvään kuoppaan.
Kerran Ronja oli menossa vanhempiensa kyydissä jäähallille, kun hän romahti täysin. Yleensä motivoinut treenaaja ei halunnutkaan nousta autosta ja mennä jäälle.
Saara-äiti kannusti Ronjaa miettimään, mitä tämä elämältään haluaa. Jos Ronja haluaisi pelata, tämä keksisi keinot tilanteen parantamiseksi.
Saatan olla fyysisesti ja henkisesti tosi väsynyt, mutta en silti halua jättää yhtään harjoitusta väliin
Ronja ei vieläkään tiedä, puhuivatko vanhemmat valmentajien kanssa vai huomasivatko valmentajat, että hän oli jäänyt ulkopuoliseksi. Hänet siirrettiin vuotta nuorempien poikien joukkueeseen, jossa asenne tyttöjä kohtaan oli parempi.
– Pojilla tosin saattoi palaa pinna, kun pelasin heitä paremmin, Ronja muistelee.
Joukkueesta ulkopuoliseksi jääminen on pysynyt mielessä. Muiden huomioiminen ja porukkaan mukaan ottaminen on Ronjalle entistä tärkeämpää.
“Kutittaako jalkoja”, saattaa tyttöystävä Anna kuittailla, kun Ronja kulkee levottomasti asunnossa, sängyltä sohvalle, sohvalta sängylle. Liikkuessa on helpompi saada ajatuksista kiinni. Urheilijan pitäisi välillä kuitenkin levätä ja olla vaan.
Ronja harjoittelee yli 20 tuntia viikossa ja viihtyisi jäällä enemmänkin. Kun Anna on kylässä, hän saattaa sanoa, ettei ole järkevää lähteä väsyneenä harjoittelemaan.
Joskus Luulajan joukkueen toinen puolustaja, fysiikkavalmentaja ja maajoukkueen kapteeni Jenni Hiirikoski kehottaa Ronjaa poistumaan kaukalosta.
– Saatan olla fyysisesti ja henkisesti tosi väsynyt, mutta en silti haluaisi jättää yhtään harjoitusta väliin. Uskon vasta, kun Jenni sanoo, että nyt huilaamaan.
Aina Ronja ei lähde kotiin asti, vaan lepää jäähallilla pukuhuoneessa tai loungessa. Treenien jälkeen pelaajat syövät yhdessä jäähallin baarissa.
Tapansa mukaan Ronja heittää läppää ainakin englanniksi, ruotsiksi ja suomeksi ja saa muut mukaansa.
Joukkueessa kiinnitetään paljon huomiota porukan yhtenäisyyteen.
– Meissä on vipeltäjiä, ujoja, hiljaisia ja kujakalleja. Jokainen tietää, että minä olen hulivili, ja meitä kaikkia tarvitaan.
Seuraa Akuuttia myös Facebookissa ja Instagramissa @yleakuutti!
Lisää ohjelmasta
