Hyppää pääsisältöön

Unelma työstä on unelma siitä, ettei työ olisi mitä tahansa - Kulttuurityöläiselle tarjottiin sähköasentajan pestiä

Jaana Semeri pitää mikrofonia jossa tuulisuoja
Ohjaaja Jaana Semeri Jaana Semeri pitää mikrofonia jossa tuulisuoja Kuva: Sari Möttönen / Yle ohjaajat,dokumenttiprojekti

Eräänä syksyisenä iltapäivänä vuonna 2017 juttelimme kollegani kanssa työstä. Totesimme, että työ määrittää Suomessa edelleen liikaa ihmisen arvoa. Mutta tuon arvon mittari, paikkaan ja yhteisöön sidottu, vakituinen palkkatyö on aikansa elänyt käsite. Ajatus hyvästä elämästä ei enää voinut olla sidoksissa tähän käsitteeseen. Mikä sitten olisi työn ja hyvän elämän suhde, miettii dokumentaristi Jaana Semeri.

Vapauden kaiho

Työmarkkinat tarjoavat lähinnä pätkää ja silppua eli ns. epätyypillistä työtä. Monet eivät edes tahdo jämähtää jonnekin, vaan haluavat määrittää työnsä ajalliset, paikalliset ja moraaliset rajat itse. Mekin, kaksi toimittaja - ohjaajaa, joiden suhde työelämään oli varsin kimurantti.

Minä olin irtisanoutunut jo vuosia sitten, heittäytynyt freelanceriksi Yleisradion kulttuuriohjelmista. Kollegani mietti kuumeisesti miten kestää palkkatyössään. Minulla on vapauteni, valitettavasti myös palkkapäivänä, kollegani kaihoaa muutosta. Identiteettimme häilyvät mutta eri syistä.

Päätämme, että tehdäänpä tästä dokumentti. Siis siitä, mitä työ tällaisessa uudessa maailmassa ihmisille merkitsee ja miten heidän elämäänsä ohjaa. Päätämme myös, että työn kuvan muutosta kommentoisivat työelämää ulkokehältä seuraavat eli työttömät. Sitä näkökulmaa löytyi vähän minultakin.

Sähkömies Semeri

Olla freelancer tarkoittaa kohdallani erilaisia lyhyitä ohjelmaprojekteja ja lehtijuttuja. Siis melko pian myös osittaista ansiosidonnaista.

2010-luvun alussa TE-toimistoja oli Helsingin keskustassakin useita. Työtön ei saanut matkustaa ulkomaille pidemmäksi ajaksi ja toimistossa piti ilmoittautua monta kertaa vuodessa. Keskustelut käytiin virkailijan huoneessa ja aina todettiin, että kyllä sinä itse parhaiten tämän alan työt löydät.

Siltä tuntuikin sillä kerralla, kun virkailija kirjasi minut sähkömieheksi. Olin maininnut, että olen ollut sähköisessä mediassa töissä, erotukseksi lehdistöstä. Saatuani ehkä vuoden (!) kuluttua ilmoituksen vapaasta sähkömiehen paikasta, kävin sitä ihmettelemässä ja asiantila kyllä korjattiin.

Jaana Semeri pellolla mikrofonin kanssa
Jaana Semeri pellolla äänityshommissa Jaana Semeri pellolla mikrofonin kanssa Kuva: Sari Möttönen / Yle ohjaajat,jaana semeri

Kenen tarinaa kerrotaan?

Sitten yhtäkkiä toimistoja oli vain yksi eikä virkailijoitakaan kovin monta. Jouduimme selostamaan asiamme vastaanottotiskillä, kaikkien kuullen. Lopulta meille ilmoitettiin, ettei tarvitse enää tulla ollenkaan. Kunnes Sipilän hallitus aikaansai aktiivimallin ja taas kaikki muuttui.

Dokumenttimme aihe tuntuu suurelta. Työn käsite ja sen merkitys ihmisille; työelämän murros, joka parhaillaan on käynnissä; työttömyyselämän murros. Työ, elämä ja identiteetti.

Saamme tietää, että Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjestäisi kirjoituskilpailun aiheesta Työttömän tarina. Sieltä löytyisivät varmasti kuvattavat. Piti vain malttaa odottaa kirjoituksia seuraavaan syksyyn.

Työministeriössä tehdään töitä

Pohdimme dokumentin rakennetta. Voisiko siinä olla kaikkea yhdistävä ylätaso, jota vasten ajatukset työstä peilautuisivat? Esimerkiksi paikka, jossa yhteiskunnan työ- ja työttömyyselämän rajoja määritellään monin tavoin, sellainen kuten työministeriö?

Työministeri Jari Lindströmin viimeinen työpäivä, hetki ennen seremonioita. Lindström istuu työpöytänsä takana.
Työministeri Jari Lindström Työministeri Jari Lindströmin viimeinen työpäivä, hetki ennen seremonioita. Lindström istuu työpöytänsä takana. Kuva: Petri Krook / YLE Jari Lindström,dokumenttiprojekti

Työministeriössähän tehdään ihan töitä, ei vain suunnitella työnteon reunaehtoja muille. Ja siellä toimii työministeri, kaiken lisäksi tällä erää entinen duunari. Päätämme kokeilla ajatusta.

Dokumentin viimeistelyvaiheessa käy valitettavasti ilmi, että tämä rakenneratkaisu ei toimi. Joudumme jättämään työministeriön osuuden pois, ainoastaan ministeri jää. Mutta opimme siellä paljon aiheesta.

Työllinen ja työtön – kas siinä pulma

Työministeriön tilastojen mukaan noin miljoona suomalaista tekee pätkätöitä, silppua tai muuta niin sanotusti epätyypillistä - tai on kokonaan työttömänä. Olemme olleet oikeassa: niin sanottu epätyypillinen on tyypillistä.

Mietin tätä, kun luen SKS:n historiaa havisevassa arkistohuoneessa Työttömän tarinaan osallistuneiden kirjoituksia. Yli kahdensadan kirjoituksen joukossa on monenlaisia ihmiskohtaloita, mutta useimmat kipuilevat identiteettinsä kanssa. Olenko minä mikään ilman työtä, kysyy eräs.

Kaikkia kirjoittajia yhdistää tuska siitä, kun ei vaan pääse töihin. Vaikka hakisi koko ajan, kymmeniin paikkoihin, eri puolille maata. Vaikka olisi plakkarissa useita korkeakoulututkintoja tai monipuolista ammatillista koulutusta.

Matkalla jossain päin Suomea

Kirjoitukset menevät ihon alle. Miten tämä on mahdollista? Miten kouluttamattomat koskaan työllistyvät, kun koulutetuillakin on näin vaikeaa? Miten hankalaksi muodostuu työn ja tekijöiden kohtaaminen yhä virtuaalisemmassa pätkätyömaailmassa, kun jo nyt on vaikeuksia saada valtakunnallisissa puhelinpalveluissa paikallisia vastauksia?

Päätän tavata mahdollisimman monta kirjoittajaa. Otan yhteyttä kuuteenkymmeneen, joista vajaa neljäkymmentä suostuu jututettavaksi. Muutamille soitan mutta yli kolmekymmentä tapaan kasvokkain.

Matkustan Raumalle, Joensuuhun, Jyväskylään, Tampereelle, Ylivieskaan, Turkuun. Käyn Lahdessa, Hyvinkäällä, Vantaalla, Kouvolassa. Tapaan Helsingissä ihmisiä eri puolilta Suomea.

Pettyneitä humanisteja

Näen samanlaisia, tuulisentyhjiä keskustoja, joissa on samat ketjuliikkeet. Näen rakennustyömaita kaikkialla. Kohtaan paljon pettyneitä humanisteja, myös peruspäivärahalla kituuttamassa. Kohtaan kiukkua siitä, että kaikki aika menee virastojen kanssa tapellessa ja hämmennystä siitä, ettei osata neuvoa ihmistä, joka kyllä osaisi ja viitsisi, jos saisi.

Haluaisin kuvata heitä kaikkia. Maakuntakierrokseni jälkeen valitsemme kuitenkin dokumentin päähenkilöt. Kaikki kolme ovat koulutettuja naisia. Akateemisen työttömyyden ongelmat ovat työntyneet kirjoituksista esiin ja näiden naisten tarinat näemme välittömästi kuvina ja tilanteina.

Ministeriö muuttaa avokonttoriin

Kollegani kulkee työministerin mukana maakunnassa, kokouksissa ja vaalivalvojaisissa.

Minä tutustun sillä aikaa ministeriön eli virallisesti Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) arkeen.

Teija Felt istuu toimistossaan
Työmarkkinaneuvos Teija Felt Teija Felt istuu toimistossaan Kuva: Petri Krook / YLE henkilökuvat (valokuvat),Teija Felt

TEMin työntekijät muuttavat kuvausten aikana lopullisesti yksiin, pienempiin tiloihin.

Suomeksi sanottuna: avokonttoreihin. Konsulttityönä tehty ehdotus ministeriön eri osastojen vähittäisestä yhdistämisestä kuulostaa ulkopuolisesta vähän samalta kuin uusin koulu-uudistus. Vähemmän neliöitä/henkilö, pienemmät vuokramenot.

Miten käy itse toiminnan?

Ministeriössä muun muassa työn ja tekijöiden kohtaantoa työmarkkinoilla pohtiva työmarkkinaneuvos Teija Felt joutui osastonsa muuttaessa samaan tilanteeseen kuin monet muut avokonttoreissa jo työskentelevät.

Miten toimia juohevasti eri työryhmissä vaikeiden, hitaasti muotoutuvien ja luottamuksellisten asioiden hoitajana, kun oma työpiste vaihtuu päivittäin? Miten kehittää kansakunnan työoloja palavereissa, joita joudutaan pitämään tilan puutteessa joskus ruokalassa? Miten toimia nopeasti ja tehokkaasti, kun tärkeimmät kollegat työskentelevät milloin missäkin?

Kohtaannot koetuksella

Kohtaamattomuus on iso ongelma myös Feltin työkentällä, työttömyyden ja työllisyyden välillä tarpovien asioita hoidettaessa. Kun elämäntilanne ei kohtaa tarjottua työtä; kun koulutus ei kohtaa mitään työtä tai työtön mahdollisia tukia; kun oma ala ei kohtaa omaa asuinaluetta jne.

”Nykyään saadaan digitaalista chattipalvelua ja skypetetään asioista, mutta on ihan eri juttu, jos todella tarvitsee tarkastella jonkun ihmisen koko elämäntilannetta. Ihmisellä pitää olla mahdollisuus tavata työhön ohjaaja ja päinvastoin. Työnhakija tarvitsee läsnäoloa ja kuuntelijaa, joka auttaa selkiyttämään hänen ajatuksiaan,” pohtii Felt.

Talvinen matka

Lähden vuoden 2018 lopussa ensimmäiselle kuvausmatkalle talviseen Suomeen. Kuvaaja, äänittäjä ja minä olemme kaikki pätkätyöläisiä. Mutta ei siitä puhuta. Jännästi me olemme yhtäkkiä Yleisradio, niin kuin jokainen kuvausryhmä aina on, kun on Ylen autolla liikkeellä. Meistä on vähän hassua, mutta oikeastaan aika kivaa olla lainahöyhenissä.

Jaana Semeri raksalla mikrofonin kanssa
Jaana Semeri rakennustyömaalla Jaana Semeri raksalla mikrofonin kanssa Kuva: Sari Möttönen / Yle ohjaajat,unelma työstä

Lumi pöllyää ja pakkanen paukkuu ja pian pöllyää myös kuvausauton moottori, mutta kaikesta selvitään ja Ylivieska, Turku ja Tampere käydään.

Kiinnostavista kuvattavista tulee tuttuja ihmisiä. Työtön, burn outin kokenut oikeustieteen tohtori yrittää löytää uuden uran elämälleen, vahtimestarina työskentelevä teatterintekijä haaveilee ohjaamisesta, akateemisilla ja muilla pätkätöillä sinnittelevä valmistautuu väittelemään tohtoriksi. Ministeri odottelee vaalien tulosta.

Epävarmuudesta ja unelmista

Näiden päivien jälkeen tapaamme heidät vielä monta kertaa. He yllättävät meidät vielä useammin.

He tekevät töitä, jäävät työttä, hakevat töitä. Epävarmuus nousee dokumentin teemaksi, oma ja kuvattavien. Miten heidän käy, miten meidän?

Ilahdun, kun kaksi heistä saa koulutustaan vastaavaa, merkityksellistä työtä. Suren kun toinen joutuu siitä pois. Mietin monasti yhden heistä tulevaisuutta; välillä ministerinkin.

Ajattelen usein sitä painetta, joka on vain muutaman kuukauden ajan elämää eteenpäin suunnittelemaan kykenevän ihmisen todellisuutta koko ajan.

Mistä tämä kertoo, kyselee tuottaja. Niin, mistä tämä kaikki kertoo, paitsi epävarmuudesta?

Ainakin se kertoo unelmista, paremman elämän unelmoinnista.

Ja lopulta siitä syntyy yhdessä pitkäaikaisen toimittaja-ja ohjaajakollegan Sari Möttösen kanssa yhteistyössä Yleisradion Dokumenttiprojektiin dokumentti nimeltään Unelma työstä.

Dokumenttiprojekti: Unelma työstä Yle TV1 12.3.20 klo 19 ja Yle Areena 9.3. lähtien.

Lisää ohjelmasta