Hyppää pääsisältöön

Laura Mikkolan Hundsnes-levyllä musiikit yhdistyvät syvätasolla

Svein Hundsnes on norjalainen, kohta seitsemänkymppinen säveltäjä, joka ei ole kimmahtanut kansainväliselle uralle. Mestaripianisti Laura Mikkolan uusi Hundsnes-levy kuitenkin esittelee omaäänisen, kiehtovan säveltäjän, jonka pikkukappaleissa populaarimusiikkisävyt integroituvat poikkeuksellisen saumattomasti taidemusiikin merkitysrikkauteen.

Svein Hundsnes / Laura Mikkola
Svein Hundsnes / Laura Mikkola Uudet levyt

Grand Piano -levymerkin julkaisua kehystää seitsemän Clavinataa, jotka ovat rytmisesti reippaita mutta tunteellisesti ambivalentteja karaktäärikappaleita. Levyn ytimestä löytyy pitkälinjaisempi ja painokkaampi ensimmäinen pianosonaatti, sekä pop-tyyleistä ammentava mutta mietteliäs tanssisarja Downtoned Beats, jonka etäisyys oikeaan tanssimusiikkiin on suurempi kuin barokin esikuvilla.

Hundsnesin säveltäjäesittelyissä mainitaan usein hänen jazz- ja pop-vaikutteensa, semminkin kun hänen sävelkynästään on peräisin pari Inga Sulinin hittiä ja yksi euroviisu. Omiin korviini Hundsnes kuitenkin kuulostaa pelkästään taidemusiikilta, koska vaikutteet ovat integroituneet ilmaisuun niin luontevasti ja niin syvälle. Pelkkä crossover ei tuottaisi näin omaäänistä sävelkieltä. Rytmisyys ja plastisuus, vapaatonaalisuus ja jazzharmoniat, selvät karaktäärit ja kaleidoskooppimaisesti muuttuva tunnepaletti - kaikki sellainen on hyvässä mutta oudossa tasapainotilassa.

Ranskalaistuneen Laura Mikkolan aristokraattinen, kristallinen ja eurooppalaisen perinteikäs pianismi tekee kunniaa Hundsnesin pyrinnöille ja omalta osaltaan liittää pikkukappaleet osaksi pianomusiikin jatkumoa. Äkkiväärempi tai jazzillisempi soitto ehkä tuottaisi pari irtohymyä, mutta tällaisena levy raivaa Hundsnesille paremmin tilaa pianorepertuaariin. Clavinatat sopisivat encoreiksi tai väliaforismeiksi melkein mihin tahansa resitaaliohjelmaan.

Svein Hundsnes: Clavinatas; Pianosonaatti nro 1; Downtoned Beats. - Laura Mikkola, piano. (Grand Piano, GP800)

Kuuntele Uudet levyt 10.3.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Stabat mater täynnä tunnetta

    Levyarvostelu

    Giovanni Battista Pergolesin Stabat Mater on yksi barokin tunnetuimpia kappaleita, nuorena kuolleen säveltäjän koskettava joutsenlaulu. Vuosien varrella olen kuullut Pergolesin Stabat materista alati koskettavampia levytyksiä, kun muusikot ovat yhä paremmin ymmärtäneet barokin intonaation, tyylin ja affektiivisuuden saloja, ja Ensemble Resonanzin uutuus menee taas kärkeen. Näin murheissaan ei äiti ole aiemmin seissyt poikansa ristin juurella.

  • Viulutähti Kopatchinskaja lumoaa lausujanakin

    Levyarvostelu

    Arnold Schönbergin melodraama Pierrot lunaire on hänen esitetyimpiä teoksiaan, mutta itse olen aina vierastanut sen vaatimaa puhelaulua. Ammattilaulajan esittämänä siihen kertyy hienoa äänenmuodostusta, joka on liian kaukana puheesta; näyttelijä puolestaan ei pysy musiikin kyydissä niin hyvin, että pystyisi reagoimaan musiikin tapahtumiin ja karaktääreihin. Uuden levyn perusteella ylivertainen ratkaisu tähän ongelmaan on viulistitähti Patricia Kopatchinskaja, jonka rohkeus, musikaalisuus ja taituruus takaavat parhaan Pierrot lunaire -elämyksen ikinä.

  • Kujeilevat kapriisit

    Levyarvostelu

    Paholaisen viuluniekka Niccolo Paganini omisti kuuluisat kaksikymmentäneljä kapriisiaan "agli artisti" eli taiteilijoille. Sittemmin niitä on kuitenkin käytetty lähinnä viulutekniikan hiomiseen ja mittaamiseen, mikä on rapauttanut niiden arvoa. Onneksi viulistit ovat nykyään alkaneet levyttää kapriiseja siinä vaiheessa, kun opinnoista ja kilpailuista on tarpeeksi aikaa - pirullisiin vaikeuksiin nimittäin kätkeytyy nokkelaa musiikkia, joka paljastaa paitsi taidot myös ominaisuudet taiteilijana. Niin käy myös Alina Ibragimovan kujeilevalla kapriisilevytyksellä.

  • Rohkea osallisuus kuuluu Valkeajoen harmonikka-Lindbergissä

    Levyarvostelu

    Kolmisen vuotta sitten kuulin konsertissa, kuinka Janne Valkeajoki soitti harmonikalle sovittamaansa Magnus Lindbergin musiikkia. Esityksen intensiteetti ja luontevuus tekivät vaikutuksen jo silloin, ja nyt Valkeajoen esikoislevyllä ne vielä korostuvat. Maamme paras nuori harmonikansoittaja ja kapellimestarinakin pätevä Janne Valkeajoki selvästi haluaa ja osaa soittaa Magnus Lindbergiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua