Hyppää pääsisältöön

Laura Mikkolan Hundsnes-levyllä musiikit yhdistyvät syvätasolla

Svein Hundsnes on norjalainen, kohta seitsemänkymppinen säveltäjä, joka ei ole kimmahtanut kansainväliselle uralle. Mestaripianisti Laura Mikkolan uusi Hundsnes-levy kuitenkin esittelee omaäänisen, kiehtovan säveltäjän, jonka pikkukappaleissa populaarimusiikkisävyt integroituvat poikkeuksellisen saumattomasti taidemusiikin merkitysrikkauteen.

Svein Hundsnes / Laura Mikkola
Svein Hundsnes / Laura Mikkola Uudet levyt

Grand Piano -levymerkin julkaisua kehystää seitsemän Clavinataa, jotka ovat rytmisesti reippaita mutta tunteellisesti ambivalentteja karaktäärikappaleita. Levyn ytimestä löytyy pitkälinjaisempi ja painokkaampi ensimmäinen pianosonaatti, sekä pop-tyyleistä ammentava mutta mietteliäs tanssisarja Downtoned Beats, jonka etäisyys oikeaan tanssimusiikkiin on suurempi kuin barokin esikuvilla.

Hundsnesin säveltäjäesittelyissä mainitaan usein hänen jazz- ja pop-vaikutteensa, semminkin kun hänen sävelkynästään on peräisin pari Inga Sulinin hittiä ja yksi euroviisu. Omiin korviini Hundsnes kuitenkin kuulostaa pelkästään taidemusiikilta, koska vaikutteet ovat integroituneet ilmaisuun niin luontevasti ja niin syvälle. Pelkkä crossover ei tuottaisi näin omaäänistä sävelkieltä. Rytmisyys ja plastisuus, vapaatonaalisuus ja jazzharmoniat, selvät karaktäärit ja kaleidoskooppimaisesti muuttuva tunnepaletti - kaikki sellainen on hyvässä mutta oudossa tasapainotilassa.

Ranskalaistuneen Laura Mikkolan aristokraattinen, kristallinen ja eurooppalaisen perinteikäs pianismi tekee kunniaa Hundsnesin pyrinnöille ja omalta osaltaan liittää pikkukappaleet osaksi pianomusiikin jatkumoa. Äkkiväärempi tai jazzillisempi soitto ehkä tuottaisi pari irtohymyä, mutta tällaisena levy raivaa Hundsnesille paremmin tilaa pianorepertuaariin. Clavinatat sopisivat encoreiksi tai väliaforismeiksi melkein mihin tahansa resitaaliohjelmaan.

Svein Hundsnes: Clavinatas; Pianosonaatti nro 1; Downtoned Beats. - Laura Mikkola, piano. (Grand Piano, GP800)

Kuuntele Uudet levyt 10.3.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua