Hyppää pääsisältöön

Laura Mikkolan Hundsnes-levyllä musiikit yhdistyvät syvätasolla

Svein Hundsnes on norjalainen, kohta seitsemänkymppinen säveltäjä, joka ei ole kimmahtanut kansainväliselle uralle. Mestaripianisti Laura Mikkolan uusi Hundsnes-levy kuitenkin esittelee omaäänisen, kiehtovan säveltäjän, jonka pikkukappaleissa populaarimusiikkisävyt integroituvat poikkeuksellisen saumattomasti taidemusiikin merkitysrikkauteen.

Svein Hundsnes / Laura Mikkola
Svein Hundsnes / Laura Mikkola Uudet levyt

Grand Piano -levymerkin julkaisua kehystää seitsemän Clavinataa, jotka ovat rytmisesti reippaita mutta tunteellisesti ambivalentteja karaktäärikappaleita. Levyn ytimestä löytyy pitkälinjaisempi ja painokkaampi ensimmäinen pianosonaatti, sekä pop-tyyleistä ammentava mutta mietteliäs tanssisarja Downtoned Beats, jonka etäisyys oikeaan tanssimusiikkiin on suurempi kuin barokin esikuvilla.

Hundsnesin säveltäjäesittelyissä mainitaan usein hänen jazz- ja pop-vaikutteensa, semminkin kun hänen sävelkynästään on peräisin pari Inga Sulinin hittiä ja yksi euroviisu. Omiin korviini Hundsnes kuitenkin kuulostaa pelkästään taidemusiikilta, koska vaikutteet ovat integroituneet ilmaisuun niin luontevasti ja niin syvälle. Pelkkä crossover ei tuottaisi näin omaäänistä sävelkieltä. Rytmisyys ja plastisuus, vapaatonaalisuus ja jazzharmoniat, selvät karaktäärit ja kaleidoskooppimaisesti muuttuva tunnepaletti - kaikki sellainen on hyvässä mutta oudossa tasapainotilassa.

Ranskalaistuneen Laura Mikkolan aristokraattinen, kristallinen ja eurooppalaisen perinteikäs pianismi tekee kunniaa Hundsnesin pyrinnöille ja omalta osaltaan liittää pikkukappaleet osaksi pianomusiikin jatkumoa. Äkkiväärempi tai jazzillisempi soitto ehkä tuottaisi pari irtohymyä, mutta tällaisena levy raivaa Hundsnesille paremmin tilaa pianorepertuaariin. Clavinatat sopisivat encoreiksi tai väliaforismeiksi melkein mihin tahansa resitaaliohjelmaan.

Svein Hundsnes: Clavinatas; Pianosonaatti nro 1; Downtoned Beats. - Laura Mikkola, piano. (Grand Piano, GP800)

Kuuntele Uudet levyt 10.3.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Laajennettua liediä ranskalaisella eleganssilla

    Levyarvostelu

    Melodie, ranskalaisten vastine liedille, on aivan oma genrensä, jossa yhdistyvät hienovireinen tunneilmaisu, valoisa sävelkieli ja tyylikäs flirttailu viihdelaulelman kanssa. Sopraano Veronique Gens esittelee genren parhaita puolia levyllään Nuits (Öitä), jolle raikasta ilmettä antaa säestys: Alexandre Dratwicki on sovittanut melodie-klassikoita pianokvintetille.

  • The Gesualdo Six ja lempeä pärinä

    Levyarvostelu

    Owain Parkin johtama The Gesualdo Six kuuluu brittiläisten lauluyhtyeiden terävimpään kärkeen. Uudella levyllään "Fading" mieskuusikko soveltaa alan klassikkoreseptiä - yhdistetään sellaista renessanssin vokaalipolyfoniaa sellaiseen oman aikamme musiikkiin, että tunnelma pysyy yhtenäisenä.

  • Segerstamin lähtijäislahja: taivaallista Mahleria

    Levyarvostelu

    Leif Segerstamilla on pitkä suhde Turun filharmoniseen orkesteriin, mutta viime keväänä hänen ylikapellimestarikautensa päättyi. Muistoksi jäi useita levytyksiä, ja niistä parhaan Segerstam säästi viimeiseksi. Tulkinta Gustav Mahlerin neljännestä sinfoniasta hohtaa lempeää, sadunomaista valoa yhteisenä lähtijäislahjana kuulijoiden iloksi.

  • Kuorohartautta Pohjanmaalta

    Levyarvostelu

    Cantio Laudis on oululainen, vuonna 2006 perustettu sekakuoro, joka siirtää Pohjois-Pohjanmaan kunniakkaita hengellisen yhteislaulun perinteitä nuorin voimin tulevaisuuteen. Kuoron toinen omakustannelevy, otsikoltaan Rukous, sisältää pikkukappaleita kirkkomusiikin ja taidemusiikin tunnelmalliselta rajalta, ja osoittaa että kirkkokuorot ovat kehittyneet siinä missä maamme muukin musiikki.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua