Hyppää pääsisältöön

Suzukin toinen Matteus-passio luottaa musiikin voimaan

Masaaki Suzuki on Bachin musiikin ja luterilaisen perinteen syvällinen tuntija. Hänen johdollaan Japanin Bach-kollegium on tehnyt lukuisia huipputulkintoja Bachin suurteoksista, ja moni pitää heidän Matteus-passiotaan vuodelta 1999 kaikista levytyksistä tasapainoisimpana. Nyt Suzuki joukkoineen on päätynyt tekemään Matteus-passiosta uuden levytyksen. Solistit ovat vaihtuneet ja yleisilme muuttunut, mutta en voi sanoa että uutuus olisi parempi, se on vain erilainen.

Matteus-passio / Japanin Bach-kollegium
Matteus-passio / Japanin Bach-kollegium Uudet levyt

Kun avauskuoro alkaa virtailla, kylmät väreet kulkevat selkäpiissä - esirippu avautuu juuri oikeaan, odottavaan tunnelmaan. Suzuki ei kaikkiaan ole yhtä oopperamainen kuin Harnoncourt, mutta hän rakentaa luontevaa kokonaisdraamaa äärimmäisen harkituilla sävyillä, jotka uuden levytyksen entistä yksityiskohtaisempi, lämmin äänitys tuo hienosti esille. Soinnillisesti uutta potkua tulee myös muhkeista uruista, joiden vuorottelu cembalon kanssa palvelee draamaa. Muuten Japanin Bach-kollegiumin rikkeetön, pehmeä ominaissointi on ennallaan.

Matteus-passio seisoo tai kaatuu solistien myötä, mutta Suzuki on jälleen kerran saanut paikalle valikoiman Keski-Euroopan etevimpiä ääniä. Carolyn Sampson laulaa ykkössopraanon aariat lumoavan kirkkaasti, ja kakkossopraano Aki Matsuin pyöreämpi ääni antaa tasapainoa. Kontratenoreista Damien Guillon on liian leikkaava minun makuuni, mutta onneksi hittiaaria Erbrme dich lankeaa sointuisammalle Clint van der Lindelle.

Tarinan päähenkilöitä ovat kuitenkin evankelista ja Jeesus. Benjamin Bruns evankelistana kuljettaa tarinaa valoisalla ja luontevalla äänellä, mutta edellisen levytyksen Gerd Türk oli dramaattisempi. Samoin Christian Immlerillä on syvä, kaunis ja uskottava Jeesus-basso, mutta edellisen levytyksen Peter Kooy eläytyi Jeesuksen kohtaloon hyytävämmin.

Yleisemminkin vaikuttaa siltä, että nyt Suzuki luo draamaa laajakaarisemmin ja luontevammin. Hän luottaa musiikkiin ja antaa tapahtumien edetä omalla painollaan. Kun kuulijalle ei väännetä draamaa rautalangasta, kokemus on vapautuneempi ja sisäistyneempi. Tästä esimerkiksi sopivat ehtoollisen asetussanat, joiden tulkintaa uudella levyllä muutama kollega moitti kiireiseksi. Minun mielestäni Suzuki toteuttaa senkin kohdan kolmijakoisen, kevyen musiikin ja puherytmin ehdoilla, mikä antaa toiveikasta sävyä synkkien tapahtumien keskelle - kenties Bach ajatteli juuri niin.

Kun yleisilme painottaa luonnollisuutta, kuorokoraalien jotkut ratkaisut särähtävät korvaan. Suzukin johdolla kuoro painottaa koraalien joitakin sanoja varsin rajusti ja välillä rikkoo normaalia veisuurytmiä. Siitä tulee koraaleihin vaihtelua, mutta niiden mietiskelevä peruslaatu kärsii.

Jos näin pääsiäisen alla huomaa, että levyhyllyssä ammottaa Matteus-passion kokoinen aukko, sen voi huoletta täyttää Japanin Bach-kollegiumin levytyksellä, eikä tarvitse välittää, kumman levytyksen valitsee. Molemmat edustavat tinkimätöntä laatua, ja pienillä sävyeroilla on vähemmän merkitystä kuin sillä, että ylipäänsä istuu ja kuuntelee Matteus-passion rauhassa ja ajatuksella kerran vuodessa. Se tekee hyvää.

J.S. Bach: Matteus-passio. - Benjamin Bruns, Damien Guillon, Christian Immler, Toru Kaku, Aki Matsui, Makoto Sakurada ja Carolyn Sampson sekä Bach Collegium Japan/Masaaki Suzuki. (BIS-2500)

Kuuntele Uudet levyt 10.3.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Monteverdi-valikoima hurmaa kuin pienoisooppera

    Levyarvostelu

    Barokkiguru Rinaldo Alessandrinin johtama laulu- ja soitinyhtye Concerto Italiano on levyttänyt Monteverdia ennenkin. Parin vuoden takainen valikoima Night poimi madrigaalimestarin aarrearkusta musiikkia sotaan ja rakkauteen, kun taas uutuus Daylight keskittyy lauluun, tanssiin ja flirttailuun. Kun näistä aiheista kasataan vetävä, pienoisoopperan kaltainen kokonaisuus, joka vieläpä esitetään kertakaikkisen makoisasti, on kevätkauden voimasoittolevy selvillä.

  • Belle époquen loistavaa laulutaidetta patriarkaatin varjoista

    Levyarvostelu

    Sopraano Laetitia Grimaldi ja pianisti Ammiel Bushakevitz ovat laatineet BIS-yhtiön uutuuslevylle ohjelmiston, joka erottuu edukseen taidemusiikin tasa-arvoistumisen tuottamassa levyvirrassa. Ombres-otsikon alla kokonaisuus esittelee Ranskan Belle époque -aikakauden naissäveltäjien laulutuotantoa, joka on jäänyt varjoihin taidemusiikkikulttuurin keskittyessä suurmiesten suurteoksiin. Joskus tällaisten levyjen parasta antia on moniarvoistumisen ilo, mutta nyt iloa tuo myös herkullisen suoraviivainen musiikki.

  • Mezzo Melis Jaatisen profiililevyllä Skandinavia kohtaa Pariisin

    Levyarvostelu

    Norjassa ja Suomessa opiskellut, Oslossa asuva mezzosopraano Melis Jaatinen on vakiinnuttanut paikkansa etenkin pohjoismaiden oopperalavoilla, mutta omaa levyä on jouduttu odottamaan - tähän asti. Alban julkaisema uutuus "Impressions du nord" esittelee paitsi pätevän laulajan myös kiinnostavan ohjelmistonurkkauksen: Skandinaavisen kansallisromantiikan ranskalaiset vaikutteet ovat tuottaneet intensiivistä, tumman sävykästä musiikkia, joka sopii Jaatisen äänelle.

  • Kotimaiset Vasks-tulkinnat kestävät vertailun

    Levyarvostelu

    Latvialainen säveltäjä Peteris Vasks on noussut mystisen minimalismin kansainväliseksi kärkinimeksi immersiivisellä tunnemusiikillaan. Alban uutuuslevyllä Vasks-tarjontaa lisää säveltäjän ystävä, kapellimestari Juha Kangas, joka Tallinnan kamariorkesterin kanssa on taltioinut kaksi Vasksin suosittua konserttoa. Solisteina sellisti Marko Ylönen ja alttoviulisti Lilli Maijala joutuvat kovaan kansainväliseen vertailuun - mutta pärjäävät hyvin, päätellen siitä että oma sieluni liikahtaa, ja vieläpä Vasksin tarkoittamaan suuntaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua