Hyppää pääsisältöön

Suzukin toinen Matteus-passio luottaa musiikin voimaan

Masaaki Suzuki on Bachin musiikin ja luterilaisen perinteen syvällinen tuntija. Hänen johdollaan Japanin Bach-kollegium on tehnyt lukuisia huipputulkintoja Bachin suurteoksista, ja moni pitää heidän Matteus-passiotaan vuodelta 1999 kaikista levytyksistä tasapainoisimpana. Nyt Suzuki joukkoineen on päätynyt tekemään Matteus-passiosta uuden levytyksen. Solistit ovat vaihtuneet ja yleisilme muuttunut, mutta en voi sanoa että uutuus olisi parempi, se on vain erilainen.

Matteus-passio / Japanin Bach-kollegium
Matteus-passio / Japanin Bach-kollegium Uudet levyt

Kun avauskuoro alkaa virtailla, kylmät väreet kulkevat selkäpiissä - esirippu avautuu juuri oikeaan, odottavaan tunnelmaan. Suzuki ei kaikkiaan ole yhtä oopperamainen kuin Harnoncourt, mutta hän rakentaa luontevaa kokonaisdraamaa äärimmäisen harkituilla sävyillä, jotka uuden levytyksen entistä yksityiskohtaisempi, lämmin äänitys tuo hienosti esille. Soinnillisesti uutta potkua tulee myös muhkeista uruista, joiden vuorottelu cembalon kanssa palvelee draamaa. Muuten Japanin Bach-kollegiumin rikkeetön, pehmeä ominaissointi on ennallaan.

Matteus-passio seisoo tai kaatuu solistien myötä, mutta Suzuki on jälleen kerran saanut paikalle valikoiman Keski-Euroopan etevimpiä ääniä. Carolyn Sampson laulaa ykkössopraanon aariat lumoavan kirkkaasti, ja kakkossopraano Aki Matsuin pyöreämpi ääni antaa tasapainoa. Kontratenoreista Damien Guillon on liian leikkaava minun makuuni, mutta onneksi hittiaaria Erbrme dich lankeaa sointuisammalle Clint van der Lindelle.

Tarinan päähenkilöitä ovat kuitenkin evankelista ja Jeesus. Benjamin Bruns evankelistana kuljettaa tarinaa valoisalla ja luontevalla äänellä, mutta edellisen levytyksen Gerd Türk oli dramaattisempi. Samoin Christian Immlerillä on syvä, kaunis ja uskottava Jeesus-basso, mutta edellisen levytyksen Peter Kooy eläytyi Jeesuksen kohtaloon hyytävämmin.

Yleisemminkin vaikuttaa siltä, että nyt Suzuki luo draamaa laajakaarisemmin ja luontevammin. Hän luottaa musiikkiin ja antaa tapahtumien edetä omalla painollaan. Kun kuulijalle ei väännetä draamaa rautalangasta, kokemus on vapautuneempi ja sisäistyneempi. Tästä esimerkiksi sopivat ehtoollisen asetussanat, joiden tulkintaa uudella levyllä muutama kollega moitti kiireiseksi. Minun mielestäni Suzuki toteuttaa senkin kohdan kolmijakoisen, kevyen musiikin ja puherytmin ehdoilla, mikä antaa toiveikasta sävyä synkkien tapahtumien keskelle - kenties Bach ajatteli juuri niin.

Kun yleisilme painottaa luonnollisuutta, kuorokoraalien jotkut ratkaisut särähtävät korvaan. Suzukin johdolla kuoro painottaa koraalien joitakin sanoja varsin rajusti ja välillä rikkoo normaalia veisuurytmiä. Siitä tulee koraaleihin vaihtelua, mutta niiden mietiskelevä peruslaatu kärsii.

Jos näin pääsiäisen alla huomaa, että levyhyllyssä ammottaa Matteus-passion kokoinen aukko, sen voi huoletta täyttää Japanin Bach-kollegiumin levytyksellä, eikä tarvitse välittää, kumman levytyksen valitsee. Molemmat edustavat tinkimätöntä laatua, ja pienillä sävyeroilla on vähemmän merkitystä kuin sillä, että ylipäänsä istuu ja kuuntelee Matteus-passion rauhassa ja ajatuksella kerran vuodessa. Se tekee hyvää.

J.S. Bach: Matteus-passio. - Benjamin Bruns, Damien Guillon, Christian Immler, Toru Kaku, Aki Matsui, Makoto Sakurada ja Carolyn Sampson sekä Bach Collegium Japan/Masaaki Suzuki. (BIS-2500)

Kuuntele Uudet levyt 10.3.2020, toimittajana Kare Eskola.

  • Laajennettua liediä ranskalaisella eleganssilla

    Levyarvostelu

    Melodie, ranskalaisten vastine liedille, on aivan oma genrensä, jossa yhdistyvät hienovireinen tunneilmaisu, valoisa sävelkieli ja tyylikäs flirttailu viihdelaulelman kanssa. Sopraano Veronique Gens esittelee genren parhaita puolia levyllään Nuits (Öitä), jolle raikasta ilmettä antaa säestys: Alexandre Dratwicki on sovittanut melodie-klassikoita pianokvintetille.

  • The Gesualdo Six ja lempeä pärinä

    Levyarvostelu

    Owain Parkin johtama The Gesualdo Six kuuluu brittiläisten lauluyhtyeiden terävimpään kärkeen. Uudella levyllään "Fading" mieskuusikko soveltaa alan klassikkoreseptiä - yhdistetään sellaista renessanssin vokaalipolyfoniaa sellaiseen oman aikamme musiikkiin, että tunnelma pysyy yhtenäisenä.

  • Segerstamin lähtijäislahja: taivaallista Mahleria

    Levyarvostelu

    Leif Segerstamilla on pitkä suhde Turun filharmoniseen orkesteriin, mutta viime keväänä hänen ylikapellimestarikautensa päättyi. Muistoksi jäi useita levytyksiä, ja niistä parhaan Segerstam säästi viimeiseksi. Tulkinta Gustav Mahlerin neljännestä sinfoniasta hohtaa lempeää, sadunomaista valoa yhteisenä lähtijäislahjana kuulijoiden iloksi.

  • Kuorohartautta Pohjanmaalta

    Levyarvostelu

    Cantio Laudis on oululainen, vuonna 2006 perustettu sekakuoro, joka siirtää Pohjois-Pohjanmaan kunniakkaita hengellisen yhteislaulun perinteitä nuorin voimin tulevaisuuteen. Kuoron toinen omakustannelevy, otsikoltaan Rukous, sisältää pikkukappaleita kirkkomusiikin ja taidemusiikin tunnelmalliselta rajalta, ja osoittaa että kirkkokuorot ovat kehittyneet siinä missä maamme muukin musiikki.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua